Urheiluvuosi 1939
vuoden 1939 urheilutapahtumat
Urheiluvuosi 1939 käsittelee vuoden 1939 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.
| Urheiluvuodet |
|---|
| 1929 • 1930 • 1931 • 1932 • 1933 • 1934 • 1935 • 1936 • 1937 • 1938 – 1939 – 1940 • 1941 • 1942 • 1943 • 1944 • 1945 • 1946 • 1947 • 1948 • 1949 |
| Vuodet |
| 1936 • 1937 • 1938 – 1939 – 1940 • 1941 • 1942 |
Alppihiihto muokkaa
- Maailmanmestaruuskilpailut Zakopanessa, Puolassa. Saksa voitti kuudesta lajista viisi. Christl Cranz voitti kaikki kolme naisten lajia.[1][2]
Baseball muokkaa
- World Seriesissä New York Yankees voitti Cincinnati Redsin otteluvoitoin 4–0.[3]
Jääkiekko muokkaa
- Maailmanmestaruuskilpailut Baselissa, Sveitsissä. Kultaa voitti Kanada, hopeaa sai Yhdysvallat ja pronssille sijoittui Sveitsi.[4][5]
- Stanley Cupin voitti Boston Bruins.[6]
Koripallo muokkaa
Nyrkkeily muokkaa
- Yhdysvaltalainen Joe Louis puolusti menestyksekkäästi ammattinyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestaruuttaan voittamalla 25.1. New Yorkissa John Henry Lewisin teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä, 17.4. Los Angelesissa Jack Roperin tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä, 28.6. New Yorkissa Tony Galenton teknisellä tyrmäyksellä neljännessä erässä ja 20.9. Detroitissa Bob Pastorin tyrmäyksellä 11. erässä.[9]
Paini muokkaa
- Kreikkalais-roomalaisen painin Euroopan-mestaruuskilpailut Oslossa, Norjassa. Ruotsi voitti kolme kultamitalia, Suomi kaksi sekä Saksa ja Viro yhden.[10]
Pikaluistelu muokkaa
- Yleisluistelun maailmanmestaruuskilpailut Helsingissä, Suomessa. Mestaruuden voitti isäntämaan Birger Wasenius.[11][12]
Pohjoismaiset hiihtolajit muokkaa
- Maailmanmestaruuskilpailut Zakopanessa, Puolassa. Maastohiihdossa Suomi voitti kaksi kultamitalia ja Norja yhden. Mäkihypyn ja yhdistetyn kultamitalit menivät Saksaan.[13][2]
Pyöräily muokkaa
- Italian ympäriajon voitti toisen peräkkäisen kerran isäntämaan Giovanni Valetti.[14]
- Ranskan ympäriajon voitti toisen kerran urallaan belgialainen Silvére Maes.[15]
Taitoluistelu muokkaa
- Maailmanmestaruuskilpailut Unkarin Budapestissa ja Tšekkoslovakian Prahassa. Miesten mestaruuden voitti britti Graham Sharp, naisten mestaruuden toisen kerran peräkkäin saman maan Megan Taylor ja pariluistelumestaruuden neljännen peräkkäisen kerran saksalaispari Maxi Herber / Ernst Baier.[16][17]
Tennis muokkaa
- Australian avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti järjestäjämaan John Bromwich ja naisten kaksinpelin hänen maannaisensa Emily Hood Westacott.[18]
- Ranskan avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti yhdysvaltalainen Donald McNeill ja naisten kaksinpelin toisen peräkkäisen kerran järjestäjämaan Simone Mathieu.[19]
- Wimbledonin miesten kaksinpelin mestaruuden voitti yhdysvaltalainen Bobby Riggs ja naisten kaksinpelin saman maan Alice Marble.[20]
- Yhdysvaltain avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti Bobby Riggs ja naisten kaksinpelin kolmannen kerran urallaan Alice Marble.[21]
- Davis Cupin voitti Australia, jonka edellisestä voitosta oli kulunut 20 vuotta.[22]
Yleisurheilu muokkaa
- Suomalainen Taisto Mäki juoksi 16.6. Helsingissä 5 000 metrin maailmanennätyksen 14.08,8 ja alitti 17.9. Helsingissä ensimmäisenä 10 000 metrillä puolen tunnin rajan ajallaan 29.52,6. Saksalainen Rudolf Harbig paransi 15.7. Milanossa 800 metrin maailmanennätystä 1,8 sekunnilla ajallaan 1.46,6 ja juoksi 12.8. Frankfurt am Mainissa 400 metrin maailmanennätyksen 46,0.[23]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
- Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2. Otava, 1970.
Viitteet muokkaa
- ↑ Pihlaja, s. 21–24
- ↑ a b Virtamo, s. 151
- ↑ Virtamo, s. 146
- ↑ Pihlaja, s. 251
- ↑ Virtamo, s. 180
- ↑ Pihlaja, s. 262
- ↑ Pihlaja, s. 314
- ↑ Virtamo, s. 192
- ↑ Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 222–223, 697. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
- ↑ Virtamo, s. 274–275
- ↑ Pihlaja, s. 549
- ↑ Virtamo, s. 211
- ↑ Pihlaja, s. 160–161, 439, 868
- ↑ Pihlaja, s. 605
- ↑ Pihlaja, s. 604
- ↑ Pihlaja, s. 707–708
- ↑ Virtamo, s. 223
- ↑ Grand Slam Winners Tennis Now. Viitattu 23.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Pihlaja, s. 738–739
- ↑ Pihlaja, s. 736–737
- ↑ Pihlaja, s. 737–738
- ↑ Pihlaja, s. 740
- ↑ Laitinen, Esa: Suomen yleisurheilun tilasto-osa, s. 533–534, 537. , 1987.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Urheiluvuosi 1939 Wikimedia Commonsissa
