Urheilupalatsipuhe
Urheilupalatsipuhe (saks. Sportpalastrede) on natsi-Saksan propagandaministeri Joseph Goebbelsin Berliinin Urheilupalatsissa 18. helmikuuta 1943 pitämä puhe, jossa hän pyrki valamaan saksalaisiin taistelutahtoa ja julisti ”totaalisen sodan” Saksan vihollisille. Puhetta pidetään usein malliesimerkkinä onnistuneesta retoriikasta ja propagandasta. Sen käytännön merkitys toisen maailmansodan kululle jäi kuitenkin vähäiseksi. Puheesta muistetaan parhaiten Goebbelsin retorinen kysymys: ”Haluatteko totaalista sotaa?”
Puheessaan Goebbels kuvasi Saksan kansan vihollisia (hän nosti esiin ennen muuta Ison-Britannian ja Neuvostoliiton) julmiksi ja häikäilemättömiksi sekä varoitti niiden pyrkivän tuhoamaan koko Saksan kansan, mikäli ne voittaisivat sodan. Samoin hän vaati juutalaisten vaikutusvallan hävittämistä (sitä vastoin hän ei tematisoinut tuolloin jo käynnissä ollutta juutalaisten fyysistä hävittämistä) ja syytti näitä karkein sanoin Saksan syöksemisestä sotaan ja länsimaiden rappiosta. Goebbels tuomitsi myös bolševismin ankarin sanakääntein. Toisaalta hän korosti Saksan kansan sankarillisuutta ja urheutta vihollisten edessä. Goebbelsin mukaan Saksan kansa oli pakotettu mukaan sotaan, josta oli tullut Saksan kansan olemassaolon puolustustaistelu.
Saksan 6. armeija oli antautunut vain kolme viikkoa aiemmin Stalingradin taistelussa. Vaikka propagandakoneisto teki parhaansa esittääkseen, että kyseessä oli tilapäinen takaisku, Goebbels ymmärsi useimpien saksalaisten tulkitsevan antautumisen sodan lopun aluksi. Myös sodankäynti Pohjois-Afrikassa takelteli. Goebbels päätti lujittaa kansan päättäväisyyttä ja taistelutahtoa kutsumalla koolle suuren mielenosoituksen, joiden osanottajien tuli edustaa Saksan kansan eri väestö- ja ikäryhmiä eli toisin sanoen Saksan kansaa pienoiskoossa. Puheessaan Goebbels mainitsee yleisön joukossa olevan ”itärintaman invalideja, Berliinin asetehtaiden työläisiä, kansallissosialistisen puolueen jäseniä, Wehrmachtin sotilaita, lääkäreitä, tiedemiehiä, taiteilijoita, insinöörejä, arkkitehteja, opettajia, virkamiehiä ja toimihenkilöitä”. 18. helmikuuta näin koolle kutsuttu joukko kokoontui Berliinin Urheilupalatsiin (Sportpalast) mielenosoitukseen, jossa Goebbels julisti ”totaalisen sodan”.
Puheessaan Goebbels esitti kokousväelle kymmenen retorista kysymystä, joihin tämä vastasi raivoisin suosionosoituksin ja jaa-huudoin. Kokousväen joukkoon oli sijoitettu etukäteen valmennettuja puolueaktiiveja, jotta väkijoukko varmasti osaisi osoittaa suosiotaan oikeissa kohdin. Goebbels kysyi kokousväeltä, tahtoivatko nämä totaalista sotaa, totaalimpana ja radikaalimpana kuin yksikään aikaisempi sota, joukko vastasi haltioitunein suosionosoituksin ja huudoin. Samoin kansanjoukko ilmaisi haluavansa työskennellä, ”mikäli Johtaja tahtoo”, kaksitoista, neljätoista tai kuusitoista tuntia päivässä, jos tämä on välttämätöntä lopullisen voiton saavuttamiseksi. Samoin mielenosoittajat ilmaisivat halunsa taistella leppymättä kansanvihollisia ja ”pesänlikaajia” vastaan. Kokoussalin seinää kiersi valtava iskulause: ”Totaalinen sota, lyhyin sota.”
Mielenosoitus ja Goebbelsin puhe välitettiin luonnollisesti suorana valtakunnan radioverkossa, ja seuraavina päivinä lehdet julkaisivat puheen. Mielenosoitusta kuvaaville valokuvaajille ja kameramiehille oli annettu kehotus kuvata ensi sijassa yleisön joukossa olevia julkisuuden henkilöitä ja riemuitsevaa väkijoukkoa. Goebbelsin mukaan mielenosoitus osoitti, että Saksan kansa kokonaisuutena haluaa totaalista sotaa. Hänestä mielenilmaus oli yhtä sitova kuin kansanäänestys tai valtiopäivien päätös.
Tuli kuitenkin kestämään vielä vuoden ja viisi kuukautta, ennen kuin Adolf Hitler muodollisesti antoi käskyn aloittaa ”totaalisen sodan”. 20. heinäkuuta 1944, samana päivänä kun Hitleriä vastaan oli tehty epäonnistunut murhayritys, hän valtuutti valtakunnanjohtaja Martin Bormannin valmistelemaan totaaliseen sodankäyntiin tarvittavia asetuksia. 25. heinäkuuta 1944 Hermann Göring valtuutettiin ”muuttamaan koko julkinen elämä kaikissa suhteissa totaalisen sodankäynnin vaatimuksia vastaavaksi”. Tässä vaiheessa myös Goebbels sai nimityksen ”totaalisen sodankäynnin päävaltuutetuksi”.
