Unkarinsokkohiiri
Unkarinsokkohiiri eli valkohammassokkohiiri[3] (Spalax leucodon) on eurooppalainen jyrsijälaji, joka on sopeutunut täysin maanalaiseen elämään.[2]
| Unkarinsokkohiiri | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Jyrsijät Rodentia |
| Alalahko: | Hiirimäiset jyrsijät Myomorpha |
| Yläheimo: | Muroidea |
| Heimo: | Sokkohiiret[2] Spalacidae |
| Alaheimo: | Sokkohiiret Spalacinae |
| Suku: | Spalax |
| Laji: | leucodon |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Spalax leucodon |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut lajille uutta suomenkielistä nimeä ”balkaninsokkomyllikäs”.[4]
Unkarinsokkohiiri on läheistä sukua idänsokkohiirelle (Spalax microphthalmus), joka elää Itä- ja Kaakkois-Euroopassa.[2]
Ulkonäkö ja ruumiin rakenne muokkaa
Unkarinsokkohiirellä on lieriömäinen ruumis. Ruumista peittää lyhyt-, tiheä-, kiiltäväkarvainen turkki, joka peittää jopa silmät. Unkarinsokkohiirellä ei ole ollenkaan korvalehtiä. Sokkohiirellä on litteä pää, jossa on suuret, ulkonevat etuhampaat. Viikset sijaitsevat poskissa. Viikset ovat jäykät sekä kirkkaat.
- Ruumiin pituus: 15–24 cm
- Häntä: surkastunut
- Paino: 140–220 g
Käyttäytyminen muokkaa
Sokkohiiri kovertaa maanalaiset käytävänsä voimakkailla etuhampailla ja kuopii mullan onkaloista pitkäkyntisillä eturaajoillaan. Käytävät sijaitsevat lähellä maanpintaa. Talvikäyttöön tarkoitetut käytävät unkarinsokkohiiri kaivaa syvemmälle, mutta ei kuitenkaan syvemmälle kuin 2 metriä. Sokkohiiri lähtee todella harvoin pois käytävistään.
Levinneisyys muokkaa
Unkarinsokkohiirtä tavataan Balkanilta ja Unkarista Mustallemerelle saakka. Se elää pääasiassa alangoilla, mutta sitä on tavattu jopa 2 400 metrin korkeudessa. Sokkohiiren asuinpaikkoja ovat pellot, arot, niityt ja vuorten rinteet.
Ravinto muokkaa
Sokkohiiri syö pääasiassa kasvien juuria, koska niitä on helposti saatavilla. Jos unkarinsokkohiiri sattuu saamaan kiinni pienikokoisen selkärangattoman, voi se sen syödä. Unkarinsokkohiiri varastoi ruokaa talven varalle. Varastot voivat sisältää jopa 15 kg sokerijuurikasta, perunoita ja juuria.
Talvehtiminen muokkaa
Sokkohiiri viettää talvensa aktiivisena, talvella se kuitenkin liikkuu vähemmän kuin kesällä.
Lähteet muokkaa
- ↑ Kryštufek, B. & Amori, G.: Spalax leucodon IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.6.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c Laukkanen, Anna-Maija; Virtanen, Matti: Koko perheen eläinkirja, s. 96. (Toinen painos). Vantaa: Kirjalito, 1997. ISBN 951-28-1927-9.
- ↑ Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 450. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.
- ↑ Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (Vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) luomus.fi. 2008. Viitattu 7.11.2010. [vanhentunut linkki] — Suomen kielen lautakunta suhtautui toimikunnan nimistöehdotukseen torjuvasti. Ks. Suomen kielen lautakunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet Kotus.fi. 20.11.2008. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 18.10.2011.