Unirecords
Unirecords Oy oli levy-yhtiö, joka aloitti toimintansa Lahdessa 1990-luvun keskivaiheilla ja keskittyi kotimaiseen iskelmämusiikkiin paljolti yhteistyössä entisen Jugoslavian alueen muusikoiden kanssa.
Unirecordsin perustaja ja toimitusjohtaja oli Ari Laurila, ja yhtiö toimi tiiviissä yhteistyössä hänen managerivaimonsa Hannele Laurilan Uniartists-yhtiön kanssa. Yhtiöt tulivat tunnetuksi uudenkaltaisista artistisopimuksistaan ja niistä aiheutuneista oikeusjutuista.
Unirecordsin kautta uransa aloittivat muun muassa Laura Voutilainen, Isto Hiltunen ja Janne Hurme.
Historiaa muokkaa
Lahtelainen liikemies Ari Laurila ja hänen vaimonsa Hannele Laurila kiinnostuivat alkuvuodesta 1993 Bosnian sotaa Suomeen paenneista serbi- ja kroaattimuusikoista, joiden Colours-yhtyettä he kuulivat korpilahtelaisessa ravintolassa. Yhtyeen johtaja Michael Goodman oli kotimaassaan ollut menestyksekäs levytuottaja omine studioineen. Laurilat saivat idean kappaleesta, joka herättäisi suomalaisyleisön sympatiat jugoslaavimuusikoita kohtaan ja jonka tuotoista osa ohjattaisiin Suomen Punaisen Ristin kautta sota-alueelle. Single ”Help Us Back Home, Sarajevo” sai julkisuutta muun muassa Music Televisionin uutisissa, mutta tavoitteena ollut Euroopan-laajuinen levitys ei onnistunut. Laurila totesi Helsingin Sanomien haastattelussa jääneensä hankkeesta raskaasti tappiolle. Hankkeesta aiheutui myös tekijänoikeusriitoja Laurilan ja yhtyeen jäsenten välille.[1]
Michael Goodman jäi kuitenkin Suomeen Unirecordsin tuottajaksi, ja hänen johdollaan ja monien muiden balkanilaismuusikoiden sävellyksin tehtiin valtaosa Unirecordsin alkuvuosien tuotannosta, muun muassa Laura Voutilaisen esikoisalbumi ja Isto Hiltusen kolme ensimmäistä albumia. Goodmanin lisäksi keskeisiä hahmoja olivat sarajevolaisveljekset Edo ja Adi Muhalilovic[2]. Laura Voutilaisen esikoisalbumi koottiin pääosin bosnialaisyhtye Hari Mata Harin sävelmistä Turkka Malin suomentamina[3].
Levy-yhtiö ja sen kanssa tiiviisti toiminut Hannele Laurilan Uniartists saivat 1990-luvun keskivaiheilla julkisuutta erimielisyyksistään Laura Voutilaisen kanssa. Voutilainen irtautui sopimuksistaan julkisuutta saaneiden oikeuskäsittelyjen avulla.[4] Myös Isto Hiltunen vei äänitepalkkioasiansa oikeuteen vuonna 1997, hävisi jutun valtaosin mutta sai purettua pitkän sopimuksensa Unirecordsin kanssa[5].
Johanna Siekkisen levyttämä kappale "Kesäyö" osoittautui plagiaatiksi Vaya Con Diosin kappaleesta "Nah Neh Nah",[6] ja "Anteeksi"-kappale Madonnan hitin "La Isla Bonita" kopioksi. Levy-yhtiö vetikin sitten albumin kokonaan pois myynnistä.
Unirecords meni konkurssiin vuonna 2002.[7]
Lähteet muokkaa
- ↑ Kotirinta, Pirkko: Sodan alta äkkijulkisuuteen. Colours-yhtye Sarajevosta nousi Suomesta maailman medioihin, ainakin hetkeksi. Helsingin Sanomat, 14.3.1993, s. 21. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.3.2021.
- ↑ Juuti, Mikko: Saara Aalto teki 10 vuotta sitten levyn, jonka nauhat ovat nyt Los Angelesissa – ”Lahjakkain laulaja, jonka kanssa olen työskennellyt” is.fi. 12.2.2017. Viitattu 13.3.2021.
- ↑ Lassinharju, Tuomas: Laura Voutilaisen lyhyt oppimäärä "Finnhitsaaja" ruotii populaarikulttuurin ilmiöitä. 1.6.2017. Viitattu 13.3.2021.
- ↑ Pop-lehti (Arkistoitu – Internet Archive) luettu 8.9.2008
- ↑ Isto Hiltunen sopi kiistansa Unirecordsin kanssa MTV3. 13.10.1997. Viitattu 12.3.2021.
- ↑ Himma, Katri: Lupaus etsii paikkaansa. Suomen Kuvalehti, 1995, nro 47, s. 17. Näköislehti (maksullinen) (PDF). Viitattu 13.3.2021.
- ↑ http://www.ytj.fi/yritystiedot.aspx?yavain=772414&kielikoodi=1&tarkiste=7AF49940096FB91A18F783DB3BDDBA37E71E9827&path=1547;1631;1678[vanhentunut linkki]