Wikipedia

Union nationale des femmes du Mali

Union nationale des femmes du Mali eli UNFM oli malilainen naisjärjestö vuosina 1974–1991.

Itsenäisen Malin ensimmäinen naisjärjestö oli vuonna 1963 perustettu Sudanin liiton naisten sosiaalitoimikunta. Se toimi etupäässä paikallistasolla ja keskittyi lukutaidon levittämiseen ja valistustyöhön.[1] Valtakunnallista toimikuntaa johtivat presidentti Modibo Keïtan puoliso Keïta Mariam Travélé ja puolueveteraani Diallo Aoua Keïta. Puolueen johtoon kuului vain Aoua Keïta, jonka rinnalle kansalliskokoukseen tuli vuonna 1964 Namissa Touré. Molemmat joutuivat syrjään vuonna 1967 alkaneessa ”aktiivisessa vallankumouksessa”.[2]

Vuoden 1968 vallankaappauksen jälkeen perustettiin sosiaaliasioiden valtiosihteeristö, joka ryhtyi koordinoimaan ruohonjuuritason naistoimintaa. 1970-luvulla alettiin perustaa myös erilaisia kansalaisjärjestöjä.[3] Maata hallinnut sotilasjuntta avasi koulutetuille naisille tien julkishallinnon johtopaikoille. Ensimmäinen nainen Malin hallituksessa oli sosiaaliasioiden valtiosihteeri Cissé Inna Sissoko vuonna 1968.[2]

Malin kansallinen naisliitto UNFM perustettiin vuonna 1974. Se oli aluksi epäpoliittinen järjestö, josta tuli vuonna 1979 osa hallitsevaa Malin kansan demokraattista liittoa. Naisliiton ensimmäinen puheenjohtaja oli maan valtionpäämiehen Moussa Traorén puoliso Traoré Mariam Cissoko.[4] Pääsihteerinä toimi Fatou Tall, puolustusministeri Kissima Doukaran ja turvallisuuspäällikkö Tiécoro Bagayokon sukulainen. Hänet pidätettiin vuoden 1978 vallankaappausyrityksen yhteydessä. Naisliiton toimeenpanevassa komiteassa oli myös muita sotilasjuntan jäsenten sukulaisia.[5]

Naisliitto toimi presidentti Traorén hallinnon tukena, eikä naisten poliittinen toiminta ollut mahdollista sen ulkopuolella[2]. Liiton tavoitteena oli lisätä naisten yhteiskunnallista ja taloudellista osallistumista sekä parantaa heidän sosiaalisia olojaan. Naisliitto oli hyvin organisoitu[4] ja sillä oli näkyvä rooli maan politiikassa[2]. Se sai toteutettua merkittäviä sosiaalisia hankkeita ja osallistui myös kansainväliseen yhteistyöhön[4]. Liiton puheenjohtaja kuului hallitsevan puolueen toimeenpanevaan keskustoimistoon ja sillä oli edustajansa puolueen kansallisneuvostossa. Kuusi naista kuului maan talous- ja sosiaalineuvostoon ja kansalliskokouksessa heidän määränsä vaihteli kahdesta viiteen.[2] Ensimmäinen naisministeri Malin hallituksessa oli Gakou Fatou Niang vuosina 1980–1988. Häntä seurasivat Sidibé Aïssata Cissé 1986–1989 ja Diallo Lalla Sy vuosina 1988–1991.[6]

Naiset osallistuivat aktiivisesti Malin demokratialiikkeeseen 1990-luvun vaihteessa[2]. Kansallisen naisliiton UNFM:n toiminta lakkasi Moussa Traorén hallinnon kaaduttua vuonna 1991[7]. Sen tilalle syntyi tuhansien naisyhdistysten ja kansalaisjärjestöjen toimintaa koordinoiva yhteenliittymä Coordination des associations et ONG féminines du Mali eli CAFO[8].

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Issa Doumbia: Autonomisation de la femme malienne face à la tradition: mythe ou espoir? Etude de cas en commune IV du district de Bamako. La commission Sociale des Femmes Memoire Online. Viitattu 7.12.2019.
  2. ↑ a b c d e f Bintou Sanankoua: Femmes et Parlement au Mali Cairn.info. Viitattu 7.12.2019.
  3. ↑ Issa Doumbia: Autonomisation de la femme malienne face à la tradition: mythe ou espoir? Etude de cas en commune IV du district de Bamako. Le Secrétariat d'État aux Affaires Sociales sous la période du Comité Militaire de Libération Nationale (C.M.L.N) Memoire Online. Viitattu 7.12.2019.
  4. ↑ a b c Issa Doumbia: Autonomisation de la femme malienne face à la tradition: mythe ou espoir? Etude de cas en commune IV du district de Bamako. L'Union Nationale des Femmes du Mali (1974-1991) Memoire Online. Viitattu 7.12.2019.
  5. ↑ Pascal James Imperato, Gavin H. Imperato: Historical Dictionary of Mali, fourth edition, s. 329. Lanham: Scarecrow Press, 2008. ISBN 978-0-8108-5603-5.
  6. ↑ En 57 ans d’indépendance: Le Mali a connu 57 femmes ministres Malizine. Viitattu 7.12.2019.
  7. ↑ Sheldon, Kathleen: Historical Dictionary of Women in Sub-Saharan Africa, second edition, s. 293. Lanham: Rowman & Littlefield, 2016. ISBN 978-1-4422-6292-8.
  8. ↑ Issa Doumbia: Autonomisation de la femme malienne face à la tradition: mythe ou espoir? Etude de cas en commune IV du district de Bamako. La Coordination des Associations et O.N.G féminines du mali sous la période du multipartisme Memoire Online. Viitattu 7.12.2019.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Union_nationale_des_femmes_du_Mali&oldid=18596133”