Uimaräpylät
Uimaräpylät ovat kumista ja muovista valmistettuja apuvälineitä, joita käytetään vesiurheilulajeissa, kuten uinti ja sukeltaminen.
Sukeltajat käyttävät räpylöitä, sillä ihmisen jalka tarjoaa kokonsa takia suhteellisen vähän työntövoimaa, etenkin kun sukeltajalla on mukana painolastia. Erityisen pitkiä uimaräpylöitä käyttävät vapaasukeltajat, koska he tarvitsevat hitaampaa jalkaliikettä.
Rakenne muokkaa
Räpylöitä on kahta tyyppiä; avokantaisia ja umpikantaisia. Avokantaisissa on kantapään takaa kulkeva lukitusjärjestelmällä varustettu kantahihna. Umpikantaisissa taasen jalkaosa on joustavaa materiaalia ja peittää myös kantapään. Avokantaräpylöiden kanssa käytetään neopreenistä valmistettuja sukkia tai kenkiä. Umpikantapärylät soveltuvat uima-altaaseen ja lämpimään veteen. Räpylöitä valmistetaan pehmeällä lavalla ja kovalla lavalla. Pehmeälapaisella räpylällä on miellyttävämpi uida kuin kovalapaisella ja sillä ei synny helposti kramppeja. Sen sijaan kovalapaisella saadaan nopeampi vauhti kuin pehmeälapaisilla. Räpylän lapa on yleensä taivutettu hieman alapäin, jottei nilkkaa tarvitse taivuttaa ääriasentoon. [1]
Historia muokkaa
Aikaiset keksijät, kuten Leonardo da Vinci ja Giovanni Alfonso Borelli, testasivat erilaisia uimaräpylöitä.
Benjamin Franklin rakensi nuoruudessaan puiset, paletin muotoisen uimaräpylät auttamaan häntä liikkumaan nopeammin vedessä.
Modernit uimaräpylät ovat ranskalaisen Louis de Corliaun, Ranskan laivaston capitaine de corvetten, kehittämät. Hän esitteli vuonna 1914 ensimmäiset räpyläprototyyppinsä. de Corliau jätti laivaston vuonna 1924 omistautuakseen keksinnölleen. Tehtyään räpylöitä vuosia omassa asunnossaan Pariisissa vuosia de Corliau aloitti räpylöiden massatuotannon viimein vuonna 1939. Samana vuonna hän antoi Owen P. Churchillille luvan valmistaa hänen räpylöitään Yhdysvalloissa. Churchill vaihtoi räpylöiden ranskankielisen nimen (propulseurs) nimeen swimfins, joka on edelleen yleisimmin käytössä oleva nimitys räpylöille englanninkielisissä maissa. Churchill esitteli tuotteensa Yhdysvaltain laivastolle, joka otti ne käyttöönsä Underwater Demolition Teamille.
Isossa-Britanniassa Dunlop Rubber valmisti Yhdistyneen kuningaskunnan laivaston sukeltajille räpylöitä toisessa maailman sodassa.
Vuonna 1946 brittiläinen kauppa Lillywhites toi Britanniaan 1 000 paria räpylöitä, ja ne kaikki myytiin loppuun alle kolmessa kuukaudessa.
Vuonna 1948 Cressi-Sub-niminen yritys kehitti ensimmäiset koko jalan räpylät.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Hughes, Mette; Rasmussen, Jan; Jensen, Soren Bergh; Arentrup, Torsten; Borris, Jan: ”2. Varusteet”, Laitesukelluksen peruskussi, s. 17. Suomentanut Kaikumo, Pekka. Sukeltajaliitto ry, 2013.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Uimaräpylät Wikimedia Commonsissa
