Uhattu
Uhattu (Victim) on Basil Deardenin ohjaama brittiläinen jännitysdraama vuodelta 1961. Elokuvan ovat käsikirjoittaneet Janet Green ja John McCormick. Siinä salatun homoseksuaalisuutensa takia kiristyksen kohteeksi joutunutta huippulakimiestä esittää Dirk Bogarde ja hänen vaimoaan Sylvia Syms.
| Uhattu | |
|---|---|
| Victim | |
 |
|
| Ohjaaja | Basil Dearden |
| Käsikirjoittaja |
Janet Green John McCormick |
| Tuottaja | Michael Relph |
| Säveltäjä | Philip Green |
| Kuvaaja | Otto Heller |
| Leikkaaja | John D. Guthridge |
| Pääosat |
Dirk Bogarde Sylvia Syms |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdistynyt kuningaskunta |
| Tuotantoyhtiö |
Parkway Productions Allied Filmmakers Rank Organisation |
| Levittäjä |
General Film Distributors Netflix |
| Ensi-ilta | 1961, Suomessa 1962 |
| Kesto | 101 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Uhattu oli maailman ensimmäinen englanninkielinen elokuva, jonka dialogissa käytettiin sanaa homosexual. Tästä syystä sen esittäminen kiellettiin Yhdysvalloissa. Elokuva oli yhteiskunnallinen puheenvuoro Britannian homoseksuaalisuuden kriminalisoinnin lopettamisen puolesta, koska silloinen lainsäädäntö antoi helppoja mahdollisuuksia homojen kiristämiseen.[1]
Juoni muokkaa
Melville Farr on menestyvä lontoolainen asianajaja, joka elää näennäisen onnellisesti vaimonsa Lauran kanssa. Työväenluokkainen nuori homomies Boy Barrett, jota Farr on salaa tapaillut, pakoilee poliisia varastettuaan huomattavan summan rahaa työnantajaltaan maksaakseen kiristäjille, jotka ovat kuvanneet hänet ja Farrin yhdessä. Barrett yrittää saada apua Farrilta, mutta tämä torjuu hänen yhteydenottonsa koska pelkää hänen yrittävän kiristää itseään. Barrett hirttäytyy putkassa. Kuultuaan tästä Farr järkyttyy ja alkaa selvittää kiristysketjua Barrettin parturiystävän avulla, joka kuitenkin kuolee sydänkohtaukseen kun kiristäjä tulee rikkomaan hänen liikkeensä sisustusta. Ennen kuolemaansa parturimies ehtii soittaa Farrille ja kertoa erään kiristyksen kohteeksi myös joutuneen näyttelijämiehen nimen. Näyttelijä kieltäytyy yhteistyöstä ja sanoo maksavansa vaaditun summan pitääkseen seksuaalisuutensa salassa. Vähitellen Farrin kaksoiselämä alkaa selvitä hänen vaimolleen, joka jättää hänet. Farrin ansiosta kiristäjät tunnistetaan ja Farr päättää todistaa oikeudessa, vaikka se merkitsee hänen maineensa tuhoa ja lakiuransa loppua. Elokuvan lopulla vaimo lupaa palata Farrin luo kun kaikki on ohi. Viimeisessä kuvassa Farr polttaa kiristäjien ottaman kuvan hänestä ja Barrettista takassa.
Vastaanotto muokkaa
Elokuva jakoi aikoinaan aiheensa takia mielipiteitä, mutta erityisesti Dirk Bogarden roolityötä pidettiin vaikuttavana. Elokuva vaikutti merkittävästi maan homoseksuaalisuuden dekriminalisointiin vuonna 1967.[2]
Helsingin Sanomien Rauno Harjun mielestä Suomen televisiossa vuonna 1974 esitetty elokuva on ”kiihkoton ja aiheeseensa asiallisesti suhtautuva kertomus”[3]. Elokuvan Suomen teatteriensi-ilta oli tammikuussa 1962.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ Ebert, Roger: Victim (1961) Roger Ebertin muistosivusto. 23.5.2004. Viitattu 30.8.2018. (englanniksi)
- ↑ Kelly, Terence: Victim archive review: Dirk Bogarde fronts a courageous, landmark thriller (Julkaistu alun perin Sight & Sound -lehdessä syksyllä 1961) BFI Film Forever -sivusto. British Film Institute. Viitattu 30.8.2018. (englanniksi)
- ↑ Harju, Rauno: Herrasmiehet ryöstöpuuhissa. Helsingin Sanomat, 17.1.1975, s. 43. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Uhattu Elonet. , Esitystiedot.