Ugaritin kieli on luoteisseemiläisiin kieliin kuuluva kuollut kieli, joka oli läheistä sukua mm. heprealle. Se on auttanut selvittämään Raamatun Vanhan testamentin epäselvyyksiä ja on tärkeä tietolähde sen ajan uskonnosta.

Ugaritin kieltä kirjoitettiin nuolenpääkirjoituksella, joka muista nuolenpääkirjoituksista poiketen oli aakkospohjainen eikä tavukirjoitusta. Vokaaleja ei kuitenkaan merkitty näkyviin, paitsi silloin, kun niiden edellä oli glottaaliklusiili. Ugaritia käytettiin noin vuosina 1400–1200 eaa. muinaisessa Ugaritin kaupungissa, joka löydettiin vuonna 1928 Ra’s Šamran alueelta Syyriasta.

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.