USS North Carolina (BB-55)

USS North Carolina (runkonumero BB-55) oli Yhdysvaltain laivaston North Carolina -luokan taistelulaiva. Alus on nykyään museoaluksena Wilmingtonissa Pohjois-Carolinassa.

USS North Carolina
USS North Carolina
Aluksen vaiheet
Rakentaja	New York Naval Shipyard
Kölinlasku	27. lokakuuta 1937
Laskettu vesille	13. kesäkuuta 1940
Palveluskäyttöön	9. huhtikuuta 1941
Poistui palveluskäytöstä	myyty museoalukseksi 1. kesäkuuta 1960
Tekniset tiedot
Uppouma	38 086 t
Pituus	222,1 m
Leveys	33 m
Syväys	10,1 m
Koneteho	121 000 hv (90 MW)
Nopeus	26 solmua
Miehistöä	144 upseeria ja 2195 miehistönjäsentä
Aseistus
Aseistus	9 x 16"/45 Mark 6 -tykkiä 20 x DP 5"/38 -tykkiä 16 x 1,1"/L75 (28 mm) -ilmatorjuntatykkiä 3 x lentokonetta
Infobox OK

Valmistus

Pääartikkeli: North Carolina -luokka

Alus tilattiin New Yorkin laivastontelakalta, missä köli laskettiin 27. lokakuuta 1937. Alus laskettiin vesille 13. kesäkuuta 1940 kumminaan North Carolinan kuvernöörin tytär, neiti Isabel Hoey ja otettiin palvelukseen 9. huhtikuuta 1941 New Yorkissa ensimmäisenä päällikkönään Olaf M. Hustvedt.

Palvelus

North Carolina liitettiin laivastoon huhtikuussa 1941, mutta aluksella todettujen vakavien värähtelyongelmien vuoksi se ei valmistunut ennen elokuuta, eikä se saavuttanut palveluskelpoisuutta ennen vuoden loppua. Vuoden 1942 alkupuoli kului ennen aluksen siirtymistä Tyynelle valtamerelle sotatoimiin.

Alus läpäisi 10. kesäkuuta 1942 Panaman kanavan palvellakseen Task Force 18:ssa yhdessä lentotukialus USS Waspin kanssa. Aluksen ensimmäisenä tehtävänä oli Guadalcanalin ja Tulagin maihinnousujen tukeminen 7. elokuuta, ja siellä alus kuului TF61:n toiseen yksikköön (TU61.2) suojaten TF16:n lentotukialus USS Enterpriseä. Myöhemmin elokuussa se otti osaa Itäisten Salomonien taisteluun.

Syyskuussa North Carolina suojasi huoltoreittiä Espiritu Santosta Guadalcanalille osana TF17:ää. Alus vältti 6. syyskuuta sukellusveneen laukaisemat torpedot, mutta 15. syyskuuta yksi kuudesta keisarillisen Japanin laivaston sukellusvene I19:n laukaisemasta torpedosta osui tykkitornin No1 kohdalle. Kolme torpedoista osui lentotukialus Waspiin sekä neljäs hävittäjä USS O'Brieniin. Taistelulaivaan tuli noin kymmenen kertaa kuusimetrinen reikä kuutisen metriä vedenpinnan alapuolelle, ja siitä virtasi alukseen lähes 1 000 tonnia vettä. Osuma esti lisäksi tornin liikuttamisen. Aluksen nopeus laski keulapainon ja uppouman kasvun vuoksi 18 solmuun.

Alus raahautui Pearl Harboriin, missä se oli telakalla korjattavana 30. syyskuuta - 17. marraskuuta. Palvelukseen palattuaan alus oli Salomoneilla lukuun ottamatta huoltoa Pearl Harborissa maaliskuusta toukokuuhun 1943, jolloin alukselle asennettiin uudistettu tulenjohtojärjestelmä sekä tutkat.

Palvelukseen palattuaan alus suojasi kesäkuussa New Georgian maihinnousua osana TF35.3:a. Se oli syyskuussa jälleen Pearl Harborissa huollettavana, mistä se lähti 10. marraskuuta suojaten Enterpriseä, USS Belleau Woodia ja USS Montereytä Gilbertin saarten taisteluihin osana TG50.2:a. Alus oli 8. joulukuuta osa viiden taistelulaivan ja 12 hävittäjän osastoa, joka tulitti Naurua sekä myöhemmin suojasi USS Bunker Hilliä hyökättäessä Kaviengiin Uudessa Irlannissa.

North Carolina oli vuoden 1944 alussa mukana Marshallin taisteluissa osana TG58.2:ta suojaten lentotukialusosastoa iskettäessä Kwajaleinille ja Roihin. Helmikuussa alus oli samassa osastossa suojaten lentotukialusten iskua Karoliineille Trukiin ja edelleen Saipanille, Tinianille ja Guamille. Alus osallistui 13.-24. huhtikuuta hyökkäykseen Uuden Guinean Hollandiaan sekä 29.-30. huhtikuuta Trukille tehtyyn hyökkäykseen.

Alus tulitti 1. toukokuuta Ponapea ja kesäkuussa se suojasi Saipanin maihinnousua. Filippiinien meren taistelussa alus kuului TG58.7, minkä jälkeen se purjehti Puget Soundiin eikä palannut taistelutoimiin ennen kuin 7. marraskuuta Ulithissa.

Alus osallistui 11. joulukuuta iskuun Luzoniin sekä Filippiinien Visayasiin TG38.3:n osana. Sama osasto iski vuoden vaihteessa Formosalle sekä Ryukulle tukiessaan Filippiinien sotatoimia. Alus lähti 10. helmikuuta 1945 Ulithista TG58.4:n mukana lentotukialusiskuihin Japanin pääsaarille, jolloin tukialuskoneet iskivät Tokion ja Jokohaman ympäristöön tuettaessa Iwo Jiman taisteluita.

Alus osallistui 19. helmikuuta TF54:n mukana Iwo Jiman tulivalmisteluihin, minkä jälkeen se pysyi alueella tukien sillanpäiden taistelutoimia 22. helmikuuta saakka. Alus oli 14.-23. maaliskuuta TF58:n osana iskettäessä uudelleen Japanin pääsaarille Kyushulle ja Kuren satamaan, minkä jälkeen se suojasi vaurioituneita lentotukialuksia Waspia ja USS Franklinia Ulithiin.

Huhtikuussa North Carolina oli Okinawalla tulituessa osana TG58.2:a, ja heinäkuussa TG38.2:n mukana se suojasi lentotukialusiskua Japanin pääsaarten kohteisiin. Alus oli syyskuussa Tokion lahdella Japanin antautuessa.

Sotatoimien päätyttyä alus purjehti Yhdysvaltoihin, jonne se saapui 17. lokakuuta Bostoniin. Alus siirrettiin New Yorkissa telakalle huollettavaksi, minkä jälkeen se palveli merisotakoulun koululaivana. Alus poistettiin palveluksesta 27. kesäkuuta 1947 New Yorkissa, ja se poistettiin laivastoluettelosta 1. kesäkuuta 1960. North Carolina myytiin 6. syyskuuta seuraavana vuonna, minkä jälkeen se siirrettiin North Carolinaan museoalukseksi. Alus merkittiin museoalukseksi 29. huhtikuuta 1962 Wilmingtonissa, missä se on tänäkin päivänä.

Lähteet

• Whitley, M. J.: Battleships of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X. (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Historic Naval Ships Association - USS North Carolina (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)

North Carolina -luokan taistelulaivat

USS North Carolina – USS Washington

Edeltäjä: South Dakota -luokka – Seuraaja: South Dakota -luokka