USS Nicholson (DD-442)
USS Nicholson (runkonumero DD-442) oli Yhdysvaltain laivaston Gleaves-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa.
| USS Nicholson | |
|---|---|
_off_Boston_in_April_1942.jpg) |
|
.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Bostonin laivastontelakka |
| Kölinlasku | 1. marraskuuta 1939 |
| Laskettu vesille | 31. toukokuuta 1940 |
| Palveluskäyttöön | 3. kesäkuuta 1941 |
| Poistui palveluskäytöstä | 15. tammikuuta 1951 |
| Loppuvaihe |
luovutettu Italialle 1951 nimellä Aviere uponnut maalilaivana 1975 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 1 630 t |
| Pituus | 106,17 m |
| Leveys | 11 m |
| Syväys | 4,01 m |
| Koneteho | 50 000 shp |
| Nopeus | 35 solmua |
| Miehistöä | 276 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 x DP 5"/38 -tykkiä 6 x .50" ilmatorjuntakonekivääriä 10 x 21" (533 mm) torpedoputkea 2 x syvyyspommikiskoa |
Valmistus muokkaa
- Pääartikkeli: Gleaves-luokka
Alus tilattiin Bostonin laivastontelakalta, missä köli laskettiin 1. marraskuuta 1939. Alus laskettiin vesille 31. toukokuuta 1940 kumminaan Samuel Nicholsonin lapsenlapsi rouva S. A. Bathriek ja otettiin palvelukseen 3. kesäkuuta 1941 ensimmäisenä päällikkönään J. S. Keating.[1]
Palvelus muokkaa
Itäisellä Atlantilla suoritettujen koeajojen jälkeen alus suojasi Pohjois-Atlantin saattueita ensin Bostonista Islantiin ja myöhemmin Skotlantiin ja Englantiin vuoden 1942 syksyyn. Lyhyen Virginian rannikolla järjestetyn koulutusjakson aikana alus valmistautui Casablancan maihinnousuun, mutta turbiinionnettomuus esti aluksen osallistumisen varsinaiseen maihinnousuun. Alus saapui neljä päivää myöhemmin 12. marraskuuta avustamaan partioinnissa ja rannikon suojaamisessa. Alus osallistui Bizerten sotatoimiin sekä Salernon maihinnousuun, jolloin se joutui voimakkaiden ilmahyökkäysten kohteeksi.[1]
Oltuaan viisi kuukautta Välimerellä alus palasi Yhdysvaltoihin huollettavaksi ennen siirtoa Tyynellemerelle, jonne se lähti tammikuun alussa 1944 New Yorkista. Helmikuussa saavuttuaan Uuteen-Guineaan alus liitettiin Cape Gloucesterin maihinnousujoukkojen LST-aluksia. Sotaretken ajan alus tuki tykkitulella maissa taistelevia joukkoja. Alus toimi samoin Amiraliteeteilla, jossa se tulitti Hauwein rannikkopatteria Seeadlerin sataman valtauksen aikana. Alukseen osui neljän tuuman kranaatti, joka läpäisi ammustenkäsittelyhuoneen surmaten kolme ja haavoittaen neljää miehistönjäsentä. Alus kuitenkin tuhosi tykistöaseman.[1]
Elokuussa 1944 alus liitettiin Yhdysvaltain 3. laivastoon Marshall-saarilla. Se suojasi lentotukialuksia iskettäessä Boninsiin, Formosalle sekä Filippiineille. Alus myös tuki Palaun maihinnousua ja Yapin neutralisointia. Palattaessa Filippiineille alus osallistui 7. laivastoon kuuluneen osastonsa mukana Leyten valtaukseen ja ratkaisevaan Leytenlahden taisteluun, mistä se lähti huollettavaksi Seattleen.[1]
Helmikuussa 1945 alus palasi Tyynellemerelle suojaamaan Guamin ja Ulithin välillä matkanneita aluksia. Maaliskuun lopulla alus saapui Okinawan maihinnousuun. Se kuului tutkavalvontaketjuun. Alus ei kärsinyt tappioita kamikaze-hyökkäyksissä, mutta sen miehistö pelasti kamikaze-iskuissa tuhoutuneiden USS Littlen ja USS Morrisonin miehistöt.[1]
Alus liitettiin 3. laivastoon sodan päättäneisiin operaatioihin Japanin kotisaaria vastaan. Se oli Honshun edustalla sodan päättyessä. Alus saapui 29. elokuuta Sagami Waniin ja 15. syyskuuta Tokionlahdelle. Alus palasi 6. marraskuuta San Diegoon, mistä se siirtyi Panaman kautta Charlestoniin, jonne se saapui Charlestoniin 23. marraskuuta 1945 sijoitettavaksi Atlantin laivaston reserviin. Se poistettiin palveluksesta 26. helmikuuta 1946. Alus palautettiin palvelukseen 30. marraskuuta 1948 sijoitettuna laivaston reservin koululaivaksi. Alus siirrettiin täyteen palvelukseen 17. heinäkuuta 1950. Alus poistettiin palveluksesta ja luovutettiin 15. kesäkuuta 1951 Italian merivoimille.[1]
Aviere muokkaa
Italian merivoimat nimesi aluksen Aviereksi runkonumerolla D554. Luovutetulla aluksella ei ollut torpedoputkia. Fletcher-luokan alusten saavuttua alus muutettiin 1970 koealukseksi. Sitä käytettiin ensin testattaessa OTO Melaran 127 millimetrin 54 pituuskaliiperin tykkiä, joka asennettiin aluksen B-tykin paikalle. Samoin testattiin 76 millimetrin 62 pituuskaliiperin tykkiä, joka asennettiin X-tykin paikalle. Lopulta aluksella testattiin Albatros-ilmatorjuntaohjusta. Alus upotettiin maalilaivana vuonna 1975.
Lähteet muokkaa
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)