Typografia
Typografia (kreik. τύπος ’muoto’ + γραφή ’kirjoitus’)[1] on tekstin ja kirjainten asettelua, jonka tarkoituksena on helpottaa viestin perillemenoa antamalla tekstille oikeanlainen visuaalinen muoto.[2] Typografian tekijää sanotaan typografiksi ja erityisesti kirjainten suunnitteluun erikoistunutta sanotaan kirjainsuunnittelijaksi.
Typografiaan kuuluu muun muassa kirjaintyypin valinnat, kirjainkoko, tekstin väri, rivin pituus ja tasaus, riviväli, orpo- ja leskirivit, sanavälit, merkkivälit, palstavälit, sisennykset, otsikointityyli, anfangit ja tekstin korostukset. Myös typografisen merkistön käyttö (kuten oikeanlaisten numerojen ja murtolukujen, ligatuurien, lainausmerkkien tai viivojen valitseminen) kuuluu typografiaan.[3]
Typografiaan voidaan lukea kuuluvaksi lisäksi kirjaintyyppien suunnittelu, joskin vain harvat typografit suunnittelevat kirjaintyyppejä.[4] Laajasti ymmärrettynä typografiaan katsotaan kuuluvaksi myös painotuotteen paperin valinta.[5]
Typografian historia muokkaa
Typografian alusta keskiaikaan muokkaa
Typografia kehittyi, kun ihmisten täytyi ilmaista asioita ilman satoja tai tuhansia merkkejä ja kuvia. 1 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua foinikialaiset kehittivät aakkoston, joka sisälsi 20 merkkiä. Englannin kielen sana alphabet 'aakkosto' juontaa juurensa kreikan aakkoston kahden ensimmäisen kirjaimen alfan (α) ja beetan (β) nimestä. Vuonna 800 ennen ajanlaskun alkua kreikkalaiset olivat ottaneet käyttöön 20 kirjainta foinikialaisten aakkostosta sekä muokanneet kirjainten muotoa ja ääntämistä.
Italian niemimaalla ensin etruskit ja sittemmin roomalaiset ottivat käyttöön kreikkalaisten aakkoston, muuttivat kirjainten muotoa sekä lisäsivät kirjaimet G, Y ja Z. Pian nämä latinalaiset aakkoset levisivät Eurooppaan, Vähään-Aasiaan ja Pohjois-Afrikkaan.
150 vuotta ennen ajanlaskun alkua oli pergamentti korvannut papyruksen kirjoituspintana. Tämä mahdollisti kirjoitetun tiedon paremman säilymisen, sillä pergamenttiin voitiin kirjoittaa molemmille puolille ja asiakirja voitiin taittaa sen rikkoontumatta. Paperi kehitettiin noin vuonna 150 Kiinassa.
Ensimmäisellä vuosituhannella roomalaiset numerot, jotka olivat käytössä Euroopassa, sisälsivät seitsemän roomalaista merkkiä. Arabialaiset numerot kehitettiin Intiassa 1 500 – 2 000 vuotta sitten. Noin vuonna 1000 ne sekä paperinvalmistustaito levisivät Eurooppaan. Numeroiden käyttö omaksuttiin nopeasti kauppiaiden ja tiedemiesten keskuudessa, sillä ne mahdollistivat esimerkiksi desimaalien käytön.
-
Esi-seemiläinen kirjain. -
Foinikialainen kirjain. -
Rooman keisari Claudiuksen kirjainuudistuksen kirjaimia. -
Numeron 2 kehitys intialaisista arabialaisiin.
Kirjapainotaito muokkaa
Vuonna 1436 Johann Gutenberg kehitti ensimmäisen kirjapainon, joka perustui viininteossa käytettyyn viininpuristimeen. Samalla hän kehitti musteen, joka oli tarpeeksi vahvaa kiinnittymään metalliin. Vuonna 1455 Gutenberg valmisti 42-rivisen Raamatun, joka oli ensimmäinen nykyaikainen painate. Gutenberg vaikutti gotiikan aikakaudella ja siksi hänen käyttämänsä maailman ensimmäiset metallikirjasimet perustuivatkin tuon aikakauden taivaita kohden kurottaviin korkeisiin ja tiheisiin, päistään murtuneisiin tekstuuran ja fraktuuran kirjoitusmuotoihin.
Saksassa gotiikan vaikutus jatkui pitkään, ja niinpä Suomessakin, joka oli sen voimakkaassa vaikutuspiirissä, painettiin pitkään fraktuurakirjasimilla. Muualla Euroopassa palattiin renessanssin hengessä antiikin henkevyyteen ja valoon. Niinpä tuon ajan huomattavin kirjainmuotoilija Claude Garamond leikkasi vuonna 1540 selvän ja tasapainoisen kirjasimen Garamondin, josta on tullut klassikko.
1500-luvun alussa Euroopassa oli tuhat kirjapainoa 240 kaupungissa.
-
Fraktuurakirjaimia kirjassa vuodelta 1598. -
Fraktuurakirjaimia kyltissä. -
Typografi Claude Garamond (1480–1561). -
Garamond-kirjasin.
 |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- http://www.thirdeyedesigns.org/images/koulu/graafinen_suunnittelu/typografia.pdf[vanhentunut linkki]
- Itkonen, Markus: Typografian käsikirja. 3. tarkistettu ja laajennettu painos. Helsinki: RPS-yhtiöt, 2007. ISBN 978-952-5001-10-5.
- Kane, John 2000: A type primer. Laurence King Publishing Ltd.
Viitteet muokkaa
- ↑ Laak, Timo: Saavutettavaa typografiaa – Osa 1 (arkistoitu versio) saavutettava.fi. 24.3.2006. Arkistoitu 28.10.2010. Viitattu 4.6.2012.
- ↑ Toivanen, Antti: Yleistä typografiasta Graafinen.com. Arkistoitu 21.2.2012. Viitattu 4.6.2012.
- ↑ Typografian käsikirja (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ John D. Berry: dot-font: Being a Typographer August 16, 2004. CreativePro.com. Viitattu 4.6.2012.
- ↑ Seppälä, Markku J. (toim.); Grönstrand, Joel; Karhuketo, Hannu; Törn, Tage: Kemiallinen metsäteollisuus III: Paperin ja kartongin jalostus, s. 81. Opetushallitus, 2000. ISBN 952-13-0606-8.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Typografia Wikimedia Commonsissa
