Työntekijäin ryhmähenkivakuutus
Työntekijäin ryhmähenkivakuutus on suomalaisten työmarkkinajärjestöjen sopimukseen perustuva vakuutusjärjestely, josta maksetaan työntekijän kuollessa korvaussumma hänen perillisilleen. Työntekijäin ryhmähenkivakuutuksen tarkoituksena on turvata perheen välitön toimeentulo puolison tai lasten huoltajan kuoleman jälkeen. Vakuutuksen perusteella maksetaan vakuutussumma vakuutuksen ottaneen työnantajan palveluksessa olleen työntekijän kuoltua. Kuolemantapauskorvauksen edunsaajia ovat vainajan puoliso sekä alle 22-vuotiaat lapset.[1]
Korvaus maksetaan kaikista kuolemantapauksista kuoleman syystä riippumatta. Velvollisuus vakuutuksen ottamiseen koskee kaikkia työnantajia, joita sitovassa työehtosopimuksessa on tai joiden alalla voimassa olevassa yleisessä valtakunnallisessa työehtosopimuksessa on ryhmähenkivakuutusta koskevat määräykset. Ryhmähenkivakuutuksen ovat velvollisia ottamaan sellaiset työnantajat, joiden solmimassa työehtosopimuksessa on määräys tällaisesta vakuutuksesta. Vakuuttamisvelvollisia ovat lisäksi työnantajat, joiden toimialalla on vakuuttamismääräyksen sisältävä yleinen valtakunnallinen työehtosopimus. Merkitystä ei ole sillä, onko työnantaja järjestäytynyt työnantajajärjestöön vai ei.
Vakuutuksia myöntävät suomalaiset henkivakuutusyhtiöt. Vakuutusmaksu määrätään samasta palkkasummasta kuin entisen lakisääteisen tapaturmavakuutuksen eli nykyisen työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen vakuutusmaksu.
Vakuutusyhtiöt tilittävät keräämänsä vakuutusmaksut Työntekijäin Ryhmähenkivakuutuspoolille. Korvaukset käsitellään Tapaturmavakuutuskeskuksessa (www.tvk.fi).[2]
Korvaussummat määritellään vuosittain. Voimassa olevan korvaustaulukon voi tarkistaa Työntekijäinryhmähenkivakuutussivuilta. Vakuutuskorvausta korotetaan, mikäli kuolleella on lapsi tai mikäli kuolema on sattunut tapaturmaisesti. Vuonna 2020 tai sen jälkeen tapahtuneesta kuolemasta leskenosuus on 4 660–16 720 euroa. Määrä riippuu kuolleen työntekijän iästä. Lapsen osuus on noin 7 500 euroa.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ Retro: TRHV - TRHV www.trhv.fi. Viitattu 2.8.2016.
- ↑ Sirpa Kukkonen, Terttu Karmavalo: Työtapaturmakirja. FINVA, 2006. ISBN 952-9770-92-8.
- ↑ Korvausmäärät www.trhv.fi. Viitattu 19.5.2022.