Työnarvoteoria
Työnarvoteoria on taloustieteen teoria, jonka kehittivät 1800-luvun alun liberalistiset taloustieteilijät. Sen mukaan tavaran arvon määrää sen tuotantoon käytetty työmäärä, ei markkinat. Tavaran arvo on työläisen saamaa palkkaa suurempi. Työn hinnan ja tuotteen hinnan erotuksesta syntyy lisäarvo, jonka tuotantovälineet omistava kapitalisti saa Karl Marxin lisäarvoteorian mukaan haltuunsa.[1]
Ennen Marxia teoriaa olivat kehitelleet klassiset taloustieteilijät Adam Smith ja David Ricardo. Marx laajensi teorian koskemaan kaikkea taloutta, ja hänen jälkeensä käsite onkin liitetty lähinnä marxilaiseen taloustieteeseen.
Kritiikki muokkaa
Nykyisen valtavirran taloustieteen mukaan tavaran arvon määrää se, mitä ihmiset suostuvat siitä maksamaan eikä se, paljonko tavaran valmistamiseen on tarvittu työtä. Kansantaloustieteen professori Vesa Kanniainen kirjoittaa:
- Marxin työnarvoteoria on loogisesti virheellinen. Sen ennusteet ovat ristiriidassa empiiristen lainalaisuuksien kanssa. Esim. vanhojen asuntojen hinnat nousevat, vaikka niihin ei käytetä uutta työtä. Uusien kännyköiden hinnat laskevat, vaikka niihin työtä käytetään entinen määrä.[2]
Työnarvoteorian kannattajat kutsuvat "subjektiivisiksi" tai "naiiveiksi" teorioita, joiden mukaan tavaroiden arvo määräytyy niiden sisältämän työn asemesta kysynnän mukaan.[3]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Taloussanakirja, Taloussanomat.fi (Sivu arkistoitu Archive.is)
- ↑ Kanniainen, Vesa: Taloustieteessä ei laadita suhdanne-ennusteita. Tieteessä tapahtuu, 2009, nro 3. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.7.2022.
- ↑ Suorsa, Eero: Talouden punainen lanka – haastattelussa Pertti Honkanen Tiedonantaja. 14.7.2022. Viitattu 29.12.2022.