Tutkimus inhimillisestä ymmärryksestä

Tutkimus inhimillisestä ymmärryksestä (engl. An Enquiry Concerning Human Understanding) on skotlantilaisen empiristifilosofin David Humen kirjoittama vuonna 1748 julkaistu filosofinen tutkielma.

David Hume

Teos oli yksinkertaistus Humen aiemmasta teoksesta A Treatise of Human Nature, joka ilmestyi ilman tekijännimeä Lontoossa vuosina 1739–1740. Hume oli pettynyt sen saamaan vastaanottoon ja yritti saattaa ajatuksensa uudelleen yleisön eteen uudella teoksella. Yksi muutoksista, jotka Hume teki näiden teosten välillä, oli Humen esittämän henkilökohtaisen (persoonallisen) identiteetin teorian poistaminen.

Immanuel Kantin mukaan juuri tämä Humen kirja herätti hänet ”dogmaattisesta unesta”.

Sisältö

Tutkimuksen esittämä argumentti etenee seuraavin askelin:

1. Filosofian eri lajeista (Of the different species of philosophy). Hume tarjoaa summittaisen esittelyn filosofiasta yleensä. Humen mukaan filosofia voidaan jakaa kahteen osaan: luonnonfilosofiaan ja moraalifilosofiaan. Moraalifilosofialla Hume tarkoittaa ihmisluonnon filosofiaa, joka tutkii sekä tekoja että ajatuksia. Hume painottaa, varoittaen, että filosofit, joilla on vivahteikkaita ajatuksia, jäävät usein retoriikkaa käyttävien jalkoihin. Hän katsoo kuitenkin, että täsmällisyys auttaa kaikissa taiteissa ja taidoissa.
2. Ideoiden alkuperästä (Of the origin of ideas). Hume käsittelee vaikutelmien ja ideoiden välistä suhdetta. Vaikutelmilla hän tarkoittaa välittömiä aistimuksia ja ideoilla puolestaan niiden kopioita ja muistikuvia. Vaikutelmien ja ideoiden ero on siinä, että vaikutelmat ovat elävämpiä. Empiristiseen tyyliin hän katsoo, että kaikkien ideoiden lähteenä ovat vaikutelmat, joita mielikuvituksen toiminnot yhdistelevät.
3. Ideoiden assosioinnista (Of the association of ideas). Hume käsittelee sitä, kuinka ajatukset vaikuttavat tulevan jaksoittain, rykelmissä. Hän selittää, että ideoiden välillä on ainakin kolmenlaisia assosiaatioita: samankaltaisuus, naapuruus ja syy-seuraussuhde. Hän väittää, että täytyy olla olemassa joku universaali periaate, joka selittää nämä erilaiset yhteydet ideoiden välillä, mutta ei selitä mikä tämä periaate voisi olla.
4. Skeptisiä epäilyksiä koskien ymmärryksen toimintoja (Skeptical doubts concerning the operations of the understanding), kaksi osaa. Ensimmäisessä osassa Hume käsittelee sitä, kuinka tutkimuksen kohteena olevat oliot ovat joko "ideoiden suhteita" tai "tosiseikkoja", mikä tarkoittaa suunnilleen eroa analyyttisten ja synteettisten propositioiden välillä. Toisessa osassa Hume kysyy, kuinka kukaan voi perustellusti uskoa, että kokemuksen tuotokset ovat tosia maailmaa koskevia johtopäätöksiä. Hän näyttää, kuinka tyydyttävä argumentti kokemuksen puolesta ei voisi perustua sen enempää periaatteisiin (koska mitään periaatteita ei ole) kuin kokemukseenkaan (koska se olisi kehäpäätelmä). Näin hän kuvaa ongelman, joka tuli myöhemmin tunnetuksi induktion ongelmana.
5. Skeptinen ratkaisu näihin epäilyksiin (Skeptical solution of these doubts), kaksi osaa. Humen mukaan oletamme tavan tai tottumuksen vuoksi, että kokemus kertoo meille jotain maailmasta, ja siksi ihmisluonto pakottaa meidät ottamaan sen totuutena. Tapa ja tottumus on oletettavasti myös se periaate, joka muodostaa ideoiden väliset yhteydet.
6. Todennäköisyydestä (Of probability). Tämä lyhyt luku alkaa todennäköisyyden ja mahdollisuuden käsittelyllä. Humelle "todennäköisyys" tarkoitti "suurempaa mahdollisuutta" tapahtua, mistä seuraa myös suurempi subjektiivinen ennakko-odotus tapahtumasta. "Mahdollisuudella" Hume tarkoittaa kaikkia niitä yksittäisiä käsitettävissä olevia tapahtumia, jotka tarkkailija katsoo mahdollisiksi kokemukseensa perustuen. Kokemuksen kautta ihminen kuitenkin havaitsee, että jotkut mahdollisuudet tapahtuvat useammin kuin toiset. Tätä kautta ihminen saa tavan tai tottumuksen odottaa näitä tapahtuvaksi eli käyttää aiempaa kokemusta tulevaisuuden ennustamiseen.
7. Välttämättömän yhteyden ideasta (Of the idea of necessary connection), kaksi osaa. Käsittelee syitä koskevia ideoita.
8. Vapaudesta ja välttämättömyydestä (Of liberty and necessity), kaksi osaa. Käsittelee vapaan tahdon ongelmaa, omaksuen selvän kompatibilistisen kannan.
9. Eläinten järjestä (verrattavissa ihmiseen) (Of the reason of animals (comparable to man)). Hume väittää, että Tutkimuksen johtopäätökset ovat pätevämpiä, jos niiden voidaan osoittaa pätevän ihmisten lisäksi myös eläimiin. Hän uskoi, että eläimet kykenevät johtamaan syyn ja seurauksen suhteita samalla tavalla kuin ihmiset. Hänen näkemyksiään voidaan verrata 1900-luvun psykologian behaviorismiin. Hän katsoi, ettei tämä kyky seurannut niiden järjestä vaan pelkästään tottumuksesta. Hän teki johtopäätöksen, että sekä eläimillä että ihmisillä oli sisäänrakennettu vaistoamisen kyky, eli kyky järkeillä kokeellisesti eli tottumuksen kautta. Hän kuitenkin myönsi ihmisten ja eläinten eroavan sielunkyvyiltään monella tavalla, kuten muistin, huomiokyvyn, päättelykyvyn (erityisesti pitkien deduktioketjujen tapauksessa) ja käsityskyvyn alueella. Ihmiset kykenivät yhdistelemään myös toisiinsa liittymättömiä asioita, noudattamaan viisasta harkintaa ehkäistäkseen yleistyksiä, hyödyntämään suurta joukkoa erilaisia analogioita päättelyssään, tarkastelemaan itseään ja ajatuksiaan ulkopuolisen näkökulmasta, sekä keskustelemaan, jolloin oli mahdollista hyötyä toisten kokemuksesta.
10. Ihmeistä (Of miracles), kaksi osaa.
11. Erityisestä kaitselmuksesta ja tulevasta tilasta (Of a particular providence and of a future state).
12. Akateemisesta tai skeptisestä filosofiasta (Of the academical or sceptical philosophy), kolme osaa. Luku on järjestetty erilaisten skeptisten argumenttien yleiskatsaukseksi. Näihin kuuluu ateismin, kartesiolaisen skeptisismin, ”kevyen” skeptisismin ja rationalistisen empirismin kritiikin argumentteja. Hume osoittaa, että jopa kevyt skeptisismi johtaa murskaaviin maailmaa koskeviin epäilyksiin. Hume päättää osan omaan kartesiolaisen ja lockelaisen tieto-opin arvosteluunsa.

Kirjallisuutta

• Hume, David: Tutkimus inhimillisestä ymmärryksestä. (An Enquiry Concerning Human Understanding, 1748.) Suomentanut ja johdannolla varustanut Eino Kaila. Porvoo: WSOY, 1938.

Aiheesta muualla

• David Hume: An Enquiry Concerning Human Understanding (Arkistoitu – Internet Archive). (englanniksi)
• David Hume: An Enquiry Concerning Human Understanding. (englanniksi)