Tupolev Tu-16
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Tupolev Tu-16 (Nato-raportointinimi Badger) oli neuvostoliittolainen strateginen pommikone, joka tuli käyttöön 1950-luvun puolivälissä.[1]
Kehitys muokkaa
Tupolevin suunnittelutoimisto kehitti Tu-16-pommikoneen 1940-luvun lopussa. Koneen prototyypin Tyyppi 88/1 (Projekti N) ensilento tapahtui 27. huhtikuuta 1952. Koneen kehitysprojekti alkoi, kun 1940-luvun lopulla etsittiin seuraajaa B-29 Superfortressin kopiona rakennetulle potkurikäyttöiselle Tupolev Tu-4 -pommikoneelle. Uuden pommikoneen vaatimuksiin kuului yli 800 km/h lentonopeus, 6 000 kg pommilasti ja 5 000 km kantama.
Aluksi Tupolev kehitti Tu-4:n pohjalta Tupolev Tu-85 -koneen. Tu-88:n kehitys alkoi vuoden 1949 alussa. Kriittinen tekijä oli suihkumoottorien kehitys – Mikulinin suunnittelutoimisto kehitti Mikulin AM -voimalaitteen. Sen suuren halkaisijan vuoksi sitä ei voinut kiinnittää lentokoneen siipien alle.
Tu-16 tuli Neuvostoliiton ilmavoimien käyttöön vuoden 1953 lopussa. Ilmavoimien käyttöön tuli 175 konetta ja rannikkopuolustuksen käyttöön 240 konetta. Kaikkiaan koneita tehtiin parin vuosikymmenen aikana 1 059 kappaletta.
Kiinan kansantasavalta sai koneen suunnittelutietoja teknologiansiirtona Neuvostoliitolta. Se kehitti niiden pohjalta oman Xi’an H-6:n. Kiinan ja Neuvostoliiton välien katkettua Hruštšovin hallintokaudella vuonna 1960 Kiinan konemallin jatkokehitys eteni itsenäisesti.
Kone kykeni kuljettamaan massiivisen 9 000 kg:n FAB-9000-pommin tai ydinaseita noin 4 800 km:n matkan. 1950-luvun puolivälissä koneeseen lisättiin mahdollisuus kantaa vastakehitettyjä risteilyohjuksia. Malli Tu-16KS-1 (Naton koodinimi Badger-B) kuljetti AS-1 Kennel -ohjuksia noin 1 800 km:n päähän. AS-1-ohjus oli iso, MiG-15-hävittäjää muistuttava, ja sen kantomatka noin 140 km. Sen pääasiallinen käyttötarkoitus oli iskut Yhdysvaltain lentotukialusryhmiä vastaan.
Myöhempiä ohjusmalleja olivat ydinkärkinen Raduga K-10S (AS-2 Kipper), AS-1:n korvaaja KSR-2 (AS-5 Kelt) ja KSR-5 (AS-6 Kingfish).
Koneesta kehitettiin malleja myös elektroniseen sodankäyntiin ja tiedusteluun. Siitä kehitettiin myös siviilimallit Tupolev Tu-104 ja Tupolev Tu-124, jotka olivat Aeroflotin käytössä.
Käyttö muokkaa
Tu-16-pommikone oli Neuvostoliiton, Vietnamin, Kiinan kansantasavallan (H-6), Egyptin, Indonesian ja Irakin ilmavoimien käytössä. Nykyisin niitä käyttää ainakin Venäjän ilmavoimat, mutta valvontaroolissa eikä pommikoneena.
Tekniikkaa muokkaa
| Mitta | Tu-16A:n lukuarvot |
|---|---|
| Tyyppi: | Pommikone |
| Pituus: | 36,25 m |
| Kärkiväli | 32,99 m |
| Siipipinta-ala | 164,65 m² |
| Sivusuhde | 6,61 |
| Siipikuormitus: |
|
| Korkeus: | 10,36 m |
| Tyhjäpaino: | 36 600 kg |
| Suurin lentopaino | 75 800 kg |
| Suurin lentonopeus | 990 km/h |
| Lakikorkeus | 12 800 m |
| Kantama | 5 800 km |
| Voimalaite | 2 × Mikulin AM-3 suihkumoottoria, joissa kummassakin 93,2 kN työntövoima; |
| Miehistö | 6 |
Lähteet muokkaa
- Eden, Paul: The encyclopedia of world aircraft. Leicester: Aerospace publishing, 2002. ISBN 1856057054. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ Eden 2002 s. 1112
Kirjallisuutta muokkaa
- Agostini, de: Aircraft (Die neue Enzyklopädie der Luftfahrt), München-Karlsfeld 1995
- Butowski, Piotr, Military Aircraft of Eastern Europe. (2) Bombers & Attack Aircraft, Hong Kong 1992
- Kopenhagen, Wilfried, Sowjetische Bombenflugzeuge, Berlin, 1989, ISBN 3-344-00391-7
- Kopenhagen, Wilfried, Tupolew Tu-16, in: Fliegerkalender der DDR 1982, hg. v. Wolfgang Sellenthin, Berlin 1981, S. 87-97
