Tuonenkielo
Aspidistra elatior, tuonenkielojen sukuun kuuluva kasvi, myös huonekasvi
Tuonenkielo eli issikka tai suutarinkielo[1] (Aspidistra elatior) on tuonenkielojen (Aspidistra) sukuun kuuluva vaatimaton kasvi, jota pidetään huonekasvina. Sitä on kasvatettu jo 1800-luvun puolivälissä. Kasvin tummanvihreät ja nahkeat lehdet ovat noin 60 senttimetriä pitkät. Tuonenkielo kukkii harvoin. Kukat ovat maljamaiset, violetinpunaiset ja niiden halkaisija on noin kolme senttimetriä. Kukat puhkeavat aivan maan rajaan, joten ne voi olla vaikea huomata. Tuonenkielo on hidaskasvuinen. Se tarvitsee vain vähän valoa.[2]
| Tuonenkielo | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophyta |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Asparagales |
| Heimo: | Parsakasvit Asparagaceae |
| Alaheimo: | Nolinoideae |
| Suku: | Tuonenkielot Aspidistra |
| Laji: | elatior |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Aspidistra elatior |
|
| Katso myös | |
Tuonenkielosta on olemassa kokovihreän lisäksi kirjavalehtinen muoto A. elatior ’Variegata’. Se vaatii vihreälehtistä muotoa enemmän valoa.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ Tuonenkielo Kassu - Kasvien suomenkieliset nimet. Viitattu 18.8.2019.
- ↑ a b Månsson, Lena: Ruukkukasvit, s. 93. Suomentanut Taina Koivunen. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-15519-9.