Tunturipaju
putkilokasvilaji
Tunturipaju (Salix glauca) on puolesta metristä kahden metrin korkeuteen kasvava harmaanvihreä pajupensas. Tunturipajun alalajeja ovat norotunturipaju[2] (Salix glauca subsp. glauca) ja korvakepaju (Salix glauca subsp. stipulifera)[3].
| Tunturipaju | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Malpighiales |
| Heimo: | Pajukasvit Salicaceae |
| Suku: | Pajut Salix |
| Laji: | glauca |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Salix glauca |
|
| Katso myös | |
Tunturipajua kasvaa Suomessa niinkin etelässä kuin Kainuussa. Se on yleisin paljakan suuri paju. Tämä pajulaji kukkii kesäkuussa lehtien puhkamisen jälkeen. Se kasvaa tuntureilla jopa keskipaljakalla kosteilla paikoilla, muun muassa tulvarannoilla, soilla ja tunturipaljakan kankailla. Suomen Käsivarren Lapissa tunturipajua tavataan vielä 1 100 metrin korkeudesta.
Lähteet muokkaa
- ↑ Stritch, L.: Salix glauca IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-1. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.3.2020. (englanniksi)
- ↑ Henry Väre ja Rauni Partanen: Suomen tunturikasvio. Metsäkustannus OY 2009, s. 80.
- ↑ Henry Väre ja Heikki Kiuru: Suomen puut ja pensaat. Metsäkustannus 2006, s. 111.
Aiheesta muualla muokkaa
- Kasviatlas 2022: Tunturipajun (Salix glauca) levinneisyys Suomessa
- Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Tunturipaju (Salix glauca)
- Global Biodiversity Information Facility (GBIF): Salix glauca (englanniksi)
- Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Salix glauca (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Salix glauca (englanniksi)
- Flora of China: Salix glauca (englanniksi)