Tummaviljaseppä

kovakuoriaislaji

Tummaviljaseppä (Agriotes obscurus) on seppien heimoon kuuluva kovakuoriainen. Sillä on jonkin verran merkitystä viljelykasvien tuholaisena.

Tummaviljaseppä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Kovakuoriaiset Coleoptera
Alalahko: Erilaisruokaiset Polyphaga
Osalahko: Elateriformia
Yläheimo: Seppämäiset Elateroidea
Heimo: Sepät Elateridae
Alaheimo: Elaterinae
Suku: Viljasepät Agriotes
Laji: obscurus
Kaksiosainen nimi

Agriotes obscurus
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

  Tummaviljaseppä Wikispeciesissä
  Tummaviljaseppä Commonsissa

Koko ja ulkonäkö muokkaa

Tummaviljaseppä on 7–11 mm:n pituinen, solakanmuotoinen kovakuoriainen. Kuoriaisen pinta on tummanruskea, joskus lähes musta ja himmeä. Etuselkä on peitinsiipiä tummempi ja peitinsiivissä on pitkittäisuria. Tuntosarvet ja raajat ovat vaaleammat kuin muu ruumis. Etuselkä on pituuttaan leveämpi, hyvin kupera ja etuselän sivureunus on keskiosastaan heikko tai kokonaan katkennut. Reunus kääntyy heti etuselän takanurkkien etupuolella piiloon alapinnalle. Raajojen kynsissä ei ole hampaita ja takimmaisen raajaparin nilkoissa ensimmäinen jaoke on selvästi seuraavaa pitempi. Hyvin samankaltainen laji on juovaviljaseppä (Agriotes lineatus).[1][2][3]

Toukka on keltainen, täysikasvuisena noin 20–25 mm pitkä ja takaruumiin kärki on piikkimäinen. Se muistuttaa erittäin paljon muiden Agriotes-suvun seppien toukkia eikä lajinmääritys ole yleensä mahdollinen ulkoisten tuntomerkkien perusteella.[1]

Levinneisyys muokkaa

Lajin levinneisyys kattaa Euroopan pohjoisimpia osia lukuun ottamatta ja jatkuu idässä Venäjän Kaukoitään sekä Kiinan koillisosiin. Se on myös kulkeutunut vieraslajina Pohjois-Amerikkaan. Suomessa tummaviljaseppä on yleinen etelärannikolta suunnilleen Oulun korkeudelle ja harvinaistuu sitten pohjoista kohti. Toistaiseksi pohjoisin havainto on Kolarista.[1]

Elinympäristö ja elintavat muokkaa

Aikuisia tummaviljaseppiä voi tavata etenkin kesäkuussa ja heinäkuun alkupuoliskolla. Niiden tyypillisiä elinpaikkoja ovat niityt ja peltomaat, ja kuoriaiset ovat aktiivisia erityisesti hämärän aikaan.[1][2]

Parittelu tapahtuu maan pinnalla. Naaras munii maahan muutaman munan ryhminä yhteensä 75–230 munaa, joista noin kuukautta myöhemmin kuoriutuvat toukat elävät syöden kasvien juuria ja tyviosia sekä itäviä siemeniä. Viljelykasveista ne syövät esimerkiksi perunan mukuloita tai porkkanan ja muiden juuresten juuria, itäviä siemeniä sekä purevat viljakasvien oraita poikki maan alta. Maissi on arka viljaseppien aiheuttamille vioituksille. Toukat viihtyvät erityisesti multaisessa savimaassa ja runsaimmillaan toukkien määrä saattaa olla yli 50 toukkaa neliömetrillä. Kuumalla ja kuivalla säällä toukat kaivautuvat syvälle maaperään, jolloin vahinkojen määrä vähenee. Toukkavaihe kestää 4–5 vuotta ja toukat talvehtivat syvällä maaperässä. Koteloituminen tapahtuu viimeisenä kesänä 10–25 cm syvyyteen. Aikuinen kuoriainen kuoriutuu kotelosta syyskesällä, mutta jää talvehtimaan maan alle ja lähtee liikkeelle vasta seuraavana keväänä.[1][2]

Seppien toukkia on erityisen runsaasti pelloilla, joita on aikaisemmin pidetty nurmena. Viljelytapojen muutokset, etenkin viljelykierto, sekä torjunta-aineiden käyttö ovat tehneet seppien toukista melko vähämerkityksellisiä tuholaisia. Suomessa viljaseppien toukkia pidetään perunan kannalta merkittävinä. Pohjois-Amerikassa tummaviljaseppä on kasvava ongelma etenkin perunan ja mansikan kasvatuksessa.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f K. Heliövaara, I. Mannerkoski, J. Muona, J. Siitonen & H. Silfverberg: Hyppivät ja hohtavat – Suomen sepät, sepikät, rikkasepät ja jalokuoriaiset. Helsinki: Metsäkustannus Oy, 2014. ISBN 978-952-6612-38-6. s. 60–61, 66, 168–170 ja 288–291
  2. a b c Agroatlas (englanniksi)
  3. Elateridae of the British Isles (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa