Tummakirjosiipi
Tummakirjosiipi (Pyrgus alveus) on paksupääperhosten heimoon kuuluva perhoslaji.
| Tummakirjosiipi | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Päiväperhoset Papilionoidea |
| Heimo: | Paksupäät Hesperiidae |
| Alaheimo: | Kirjosiivet Pyrginae |
| Suku: | Pyrgus |
| Laji: | alveus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Pyrgus alveus |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Tummakirjosiiven siivissä on tummanruskealla pohjalla selkeärajaisia valkoisia pilkkuja ja se muistuttaa hyvin paljon muita Pyrgus-suvun lajeja. Lajilla on myös huomattavia ulkonäöllisiä vaihteluita, joiden perusteella se on jaettu useisiin alalajeihin, joita joissakin lähteissä pidetään jopa omina lajeinaan. Yleisesti ottaen tummakirjosiipi on sukunsa vaikeimmin tunnistettavia perhosia. Mansikkakirjosiivestä (Pyrgus malvae) sen erottaa helpoimmin suuremman kokonsa ja myöhäisemmän lentoaikansa perusteella.[1]
Siipien yläpinnat ovat mustanruskeat ja etusiivissä on selvärajaisia, muodoltaan nelikulmaisia, valkoisia täpliä. Takasiivet ovat tummanruskeat lukuun ottamatta tummanharmaata, leveää poikkivyötä. Valkoisia täpliä ei ole tai ne erottuvat hyvin epäselvinä. Siipien alapinnat ovat vihertävän harmaat ja valkotäpläiset. Takasiiven tyviosassa on leveä, vaalea poikkijuova ja siiven keskiosan juovan keskivaiheilla sisäreunassa on matala lovi. Siipiripset ovat valkoiset, suonten kohdilta tummat. Siipien kärkiväli on 26–29 mm.[2][3][4][5][6][7]
Toukka on mustaa päätä lukuun ottamatta vihertävä, sitä peittää lyhyt ja tankea karva.[8]
Levinneisyys ja lentoaika muokkaa
Tummakirjosiipeä tavataan laajalla alueella Pohjois-Afrikasta Espanjan ja Ranskan kautta Keski-Eurooppaan, Balkanille, Baltiaan ja idässä aina Pohjois-Kiinaan ja Jakutiaan saakka. Laji puuttuu Belgiasta Pohjois-Saksan kautta Puolaan ulottuvalta alueelta, Britteinsaarilta sekä suuresta osasta Italiaa. Pohjoismaissa sitä tavataan Norjan keskiosissa, Ruotsin eteläosissa ja itärannikolla sekä Ahvenanmaalla ja eteläisessä Suomessa.[4][1][9] Suomessa levinneisyys rajoittuu Ahvenanmaalta ja lounaissaaristosta suunnilleen Turku–Lieksa-linjan eteläpuolelle. Yleisin laji on Ahvenanmaalla, lounaissaaristossa sekä Lounais- ja Kaakkois-Suomessa. Lentoaika on yhtenä sukupolvena heinäkuun alkupuolelta elokuun puoliväliin.[10][9] Lennon huippu osuu yleensä heinä–elokuun vaihteeseen.[11]
Elinympäristö ja elintavat muokkaa
Tummakirjosiipiä tavataan lämpimiltä ja kuivilta kukkaniityiltä, harjuilta tai alvareilta, etenkin mansikkaa kasvavilla paikoilla. Se suosii melko karua maastoa ja on esiintymiseltään kaikkialla paikoittainen. Poikkeuksena kuitenkin Itä-Suomessa jotkin elinympäristöt on tavallista kosteampia[12]. Perhoset ovat paikkauskollisia eikä niiden lukumäärä yksittäisellä elinpaikalla ole yleensä kovin suuri. Perhosia on vaikeaa havaita niiden nopean ja maan pinnan lähellä tapahtuvan lennon vuoksi. Ne kuitenkin lepäävät usein kivillä tai ruokailevat matalakasvuisilla kukilla siivet sivuille levitettyinä.[4][11][1]
Naaras munii munat yksitellen ravintokasvien lehtien yläpinnoille ja toukat kuoriutuvat paria viikkoa myöhemmin. Hidaskasvuiset toukat elävät silkkirihmalla yhteen sidottujen lehtien välissä, talvehtivat siellä, ja ovat täysikasvuisia kesä–heinäkuun vaihteen tienoolla. Norjan tuntureilla toukkakehitys kestää luultavasti useamman vuoden. Kotelovaihe kestää 2–4 viikkoa.[4][12]
Laji on suuressa osassa levinneisyysaluettaan pahoin taantunut. Syynä ovat etenkin sopivien elinympäristöjen umpeenkasvu sekä populaatioiden pirstoutumisesta johtuva geenipoolin suppeneminen.[12] Suomessa tummakirjosiipi on vuoden 2010 uhanalaisarvioinnissa luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT)[13], Ruotsissa se on jopa vaarantunut. Tummakirjosiipi kuuluu uhanalaisiin lajeihin myös Saksassa ja Belgiasta se on hävinnyt.[12]
Ravintokasvit muokkaa
Toukat syövät ruusukasveja, etenkin ahomansikoiden (Fragaria vesca), mutta myös hanhikkien (Potentilla), päivännoutojen (Helianthemum) lehtiä.[4][9]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Tari Haahtela, Kimmo Saarinen, Pekka Ojalainen & Hannu Aarnio: Suomen ja Euroopan päiväperhoset, s. 28. Gummerus Kustannus oy, 2012. ISBN 978-951-20-8386-2.
- ↑ Tummakirjosiipi (valokuvia aikuisesta)
- ↑ Lionel G. Higgins, Norman D. Riley: Euroopan päiväperhoset, s. 316–317. Suomentanut Olavi Sotavalta. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7.
- ↑ a b c d e Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Dagfjärilar. Hesperiidae – Nymphalidae, s. 138–139. ArtDatabanken, SLU, 2005. ISBN 91-88506-51-7.
- ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
- ↑ Suomen perhostutkijain seura: Pyrgus, Spialia, Muschampia, Carcharodus ja Erynnis -lajit (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Norges sommerfugler (norjaksi)
- ↑ Kimmo Silvonen: Pyrgus alveus (valokuvia toukasta) kolumbus.fi. 1998. Arkistoitu 2.5.2007. Viitattu 28.9.2007.
- ↑ a b c Pertti Pakkanen: Tummakirjosiipi. Suomen Perhostutkijain Seura.
- ↑ Perhosviki (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Kimmo Silvonen, Morten Top-Jensen & Michael Fibiger: Suomen päivä- ja yöperhoset – maastokäsikirja, s. 110. BugBook Publishing, 2014. ISBN 978-87-993512-9-9.
- ↑ a b c d Artfaktablad (ruotsiksi)
- ↑ Jari-Pekka Kaitila, Kari Nupponen, Jaakko Kullberg & Erkki Laasonen 2010. Perhoset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. (Arkistoitu – Internet Archive)