Tulvaruukkujäkälä
kotelosienilaji
Tulvaruukkujäkälä[2] (Ramonia luteola) on jäkälälaji. Se on hyvin harvinainen koko maailmassa, sitä on löydetty Tšekistä, Bosnia-Hertsegovinasta, Ruotsista, Suomesta, Italiasta, Itävallasta ja Japanista. Sen elinympäristöjä ovat lehtometsät ja uhanalaisuuden syitä ovat metsien puulajimuutokset, pellonraivaus, vanhojen metsien ja kookkaiden puiden väheneminen ja lahopuun väheneminen[2].
| Tulvaruukkujäkälä | |
|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kotelosienet Ascomycota |
| Alakaari: | Pezizomycotina |
| Luokka: | Lecanoromycetes |
| Alaluokka: | Ostropomycetidae |
| Lahko: | Ostropales |
| Heimo: | Gyalectaceae |
| Suku: | Ramonia |
| Laji: | luteola |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Ramonia luteola |
|
| Katso myös | |
Tulvaruukkujäkälä löytyi Suomesta 2006, Uudeltamaalta Lohjalta Munkkaanojan purolta. Ainoa esiintymä tuhoutui heti löytämisensä jälkeen, jolloin laji hävisi koko Suomen alueelta ja sen uhanalaisuusluokitus Suomessa on äärimmäisen uhanalainen[2].
Lähteet muokkaa
- Pykälä, Juha, 2008. Additions to the lichen flora of Finland. III. Graphis Scripta 20: 19–27.
Viitteet muokkaa
- ↑ LIAS names - Search Result LIAS names – A Database with Names of Lichens, Lichenicolous Fungi and Non-Lichenized Ascomycetes. Viitattu 28.04.2018.
- ↑ a b c Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I (toim.): ”Jäkälät”, Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, s. 281. Helsinki: Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-11-3805-8 (nide), ISBN 978-952-11-3806-5 (PDF). Teoksen verkkoversio (viitattu 1.7.2012).