Tulisalamanteri
Tulisalamanteri (Salamandra salamandra) on salamantereihin kuuluva maalla elävä sammakkoeläin.
| Tulisalamanteri | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Sammakkoeläimet Amphibia |
| Lahko: | Pyrstösammakot Caudata |
| Heimo: | Vesiliskot Salamandridae |
| Suku: | Tulisalamanterit Salamandra |
| Laji: | salamandra |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Salamandra salamandra |
|
 |
|
| Katso myös | |
Levinneisyys muokkaa
Tulisalamanteri elää luonnonvaraisena Länsi-, Keski- ja Itä-Euroopan lauhkeailmastoisilla alueilla. Sen elinympäristöä ovat vesistöjen läheiset kosteat ja varjoisat lehtimetsäalueet.
Ulkonäkö muokkaa
Tulisalamanterin ulkomuoto on huomiota herättävä: lajin kostea, suomuton iho on väriltään musta keltaisen tai jopa punertavan sävyisin pilkuin tai raidoin. Kooltaan nämä salamanterit ovat 15–25 cm:n mittaisia ja niiden häntä on usein samanmittainen ruumiin kanssa. Sukupuolten väliset ulkonäköerot eivät ole helposti havaittavissa, mutta koiraat voi erottaa naaraista solakamman ulkomuodon perusteella.
Elintavat muokkaa
Hämäräaktiivinen tulisalamanteri asustaa kokonaan maalla aikuisiän saavutettuaan. Päivisin salamanteri pysyttelee turvallisissa piilopaikoissa esimerkiksi kivien tai juurakkojen koloissa, eikä hidasliikkeisenä liiku öisinkään kuin joitakin metrejä. Tehokkaan näköaistinsa ansiosta tulisalamanteri näkee liikkua hämärässä ja havaitsee liikkuvat kohteet.
Ravinto muokkaa
Tulisalamanterin pääasiallinen ravinto koostuu erilaisista selkärangattomista, kuten pehmeistä lieroista ja etanoista, jotka se nielee kokonaisina. Vahvojen leukojensa avulla tulisalamanteri saalistaa suurempia saaliseläimiä, mutta pienten hyönteisten saalistamiseen se käyttää tahmeaa kieltään. Saaliseläimiä normaalisti hidasliikkeinen tulisalamanteri voi saalistaa yllätävänkin nopeasti.
Myrkyllisyys muokkaa
Tulisalamanteri erittää myrkkyä, joka aiheuttaa voimakkaita lihaskouristuksia, kohonnutta verenpainetta ja hyperventilaatiota kaikilla selkärankaisilla. Tulisalamanterin myrkkyrauhaset sijaitsevat keskitetysti tietyissä kohdissa kehoa, etenkin ihossa pään ympärillä ja selässä. Myrkkyrauhaset sijaitsevat usein tulisalamanterin ihon värikkäissä kohdissa. Ihon eritteen yhdisteet voivat auttaa taistelemaan orvaskeden bakteeri- ja sieni-infektioita vastaan. Myrkky voi olla vaarallista myös ihmiselle, mutta kuolemaan johtaneita tapauksia ei tiedetä[2].
Lähteet muokkaa
- Sammakkolampi.net (Arkistoitu – Internet Archive)
- Caudata Culture (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ Sergius Kuzmin, Theodore Papenfuss, Max Sparreboom, Ismail H. Ugurtas, Steven Anderson, Trevor Beebee, Mathieu Denoël, Franco Andreone, Brandon Anthony, Benedikt Schmidt, Agnieszka Ogrodowczyk, Maria Ogielska, Jaime Bosch, David Tarkhnishvili, Vladimir Ishchenko: Salamandra salamandra IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2009. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 7.8.2014. (englanniksi)
- ↑ Govorushko, S. M. (Sergeĭ Mikhaĭlovich): Natural processes and human impacts : interactions between humanity and the environment. Dordrecht: Springer, 2012. 758368273. ISBN 978-94-007-1424-3, 94-007-1424-6. Teoksen verkkoversio (viitattu 6.8.2020).