Tulikukat

naamakukkaiskasvien heimoon kuuluva kaksisirkkaisten suku

Tulikukat (Verbascum) on kasvisuku syyläjuurikasvien eli naamakukkaiskasvien heimossa. Tulikukkien suvussa on noin 360 alkuperäisenä Euraasiassa ja Afrikassa kasvavaa lajia. Runsaimmin lajeja on löydetty Turkista, yli 200.[1] Tulikukkien siemenet saattavat säilyttää itävyytensä kymmeniä vuosia. Kasvi on yleensä kaksivuotinen[2], mutta voidaan kasvuhormoneilla saada viljeltynä kukkimaan jo ensimmäisenä vuonna.[3]

Tulikukat
Tummatulikukan Verbascum nigrum kukkia.
Tummatulikukan Verbascum nigrum kukkia.
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Kladi: Aitokaksisirkkaiset Eudicots
Lahko: Lamiales
Heimo: Syyläjuurikasvit Scrophulariaceae
Suku: Tulikukat Verbascum
L.
Tyyppilaji
Synonyymit
  • moilikit (Celsia L.)
Katso myös

  Tulikukat Wikispeciesissä
  Tulikukat Commonsissa

Tulikukkalajeja muokkaa

Pohjoismaissa kasvavia lajeja:[4]

Muita lajeja:

Tulikukat Suomessa muokkaa

Suomessa kasvaa luonnonvaraisena kuusi tulikukkalajia. Ukontulikukka on alkuperäinen ketokasvi Etelä-Suomessa ja tummatulikukka muinaistulokas vanhojen asuinalueiden tuntumassa. Purppura-, rohto-, pustan- ja käentulikukka ovat harvinaisia tulokaskasveja.[5][6]

Käyttö muokkaa

Tulikukan kuivuneita varsia voidaan kyllästää talilla ja käyttää hieman kynttilän tai soihdun tapaan valonlähteenä.

Lähteet muokkaa

  1. Mabberley, D. J.: The plant-book. A portable dictionary of the vascular plants, second edition, s. 743. UK: Cambridge University Press, 1997. ISBN 0-521-41421-0.
  2. ”Tulikukat”, Piha ja puutarha, Kukoistavat perennat, s. 79–80. Weilin+Göös, 2007. ISBN 978-951-0-309991-9.
  3. Bruun, E. & Christensen, B.: Anis ja iisoppi – vanhoja lääkekasveja, s. 92. Tanska: WSOY, 2000. ISBN 951-0-22666-1.
  4. Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, s. 532–533. 2. painos. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
  5. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  6. Hämet-Ahti, L., Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila., P. & Väre, H. 2005: Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen – Lutukka 21:41–85.

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.