Wikipedia

Tulen ja jään laulu

George R. R. Martinin kirjoittama fantasiakirjasarja

Tulen ja jään laulu (engl. A Song of Ice and Fire) on yhdysvaltalaisen George R. R. Martinin kirjoittama fantasiakirjasarja. Sarjan kirjoja on julkaistu viisi, ja kaksi on vielä tekeillä. Sarja on ollut myyntimenestys – sen neljäs osa Korppien kestit saavutti ensimmäisen sijan sekä The New York Timesin[1] että The Wall Street Journalin bestseller-listoilla marraskuussa 2005.

Tulen ja jään laulu
A Song of Ice and Fire
Kirjasarjan viiden suomeksi julkaistun kirjan kannet.
Kirjasarjan viiden suomeksi julkaistun kirjan kannet.
Alkuperäisteos
Kirjailija George R. R. Martin
Kieli englanti
Genre fantasia
Kustantaja Bantam Books
Julkaistu 1996–
Suomennos
Suomentaja Satu Hlinovsky
Kansitaiteilija Petri Hiltunen
Kustantaja Kirjava
Julkaistu 2003–
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Kirjasarja pyrkii koettelemaan tyylilajin rajoja kuvatessaan patriarkaalisia ja feodaalisia järjestelmiä, ja siinä on yhtäkkisiä ja usein väkivaltaisia juonenkäänteitä sekä monimutkaisia poliittisia juonitteluja. Kirjojen kerronta muistuttaa historiallisten romaanien tyyliä, ja sarjan yhtenä innoittajana on ollut ruusujen sota.[2] Suomeksi sarjaa julkaisee kustannusosakeyhtiö Kirjava, ja sen on suomentanut Satu Hlinovsky.

Yhdysvaltalainen kaapelitelevisioyhtiö HBO tuotti vuosina 2011–2019 kirjasarjaan perustuvan kahdeksan tuotantokauden pituisen televisiosarjan, joka on nimetty ensimmäisen kirjan Valtaistuinpelin mukaan Game of Thronesiksi. Ensimmäiseen kirjaan perustuva ensimmäinen tuotantokausi esitettiin Yhdysvalloissa keväällä 2011 ja Kuninkaiden koitokseen perustuva toinen kausi keväällä 2012.[3] Kolmas ja neljäs kausi (2013 ja 2014) perustuvat kolmanteen kirjaan Miekkamyrskyyn. Televisiosarjan neljä viimeistä tuotantokautta noudattavat kirjasarjan juonta huomattavasti aikaisempia kausia vähemmän. George R. R. Martin on kertonut, että hän on tulevaa The Winds of Winter -kirjaa kirjoittaessaan vienyt juonen ”kauemmaksi ja kauemmaksi” televisiosarjasta, ja että kirjasarja tulee päättymään eri tavalla.[4]

Kirjasarjan maailmaan sijoittuu muitakin Martinin kirjoittamia teoksia, kuten Seitsemän kuningaskunnan ritari (2015) sekä Tuli ja veri (2018). Näiden pohjalta tuotetaan lisää televisiosarjoja,[5] joista House of the Dragonia alettiin esittää vuonna 2022.[6] A Knight of the Seven Kingdoms: The Hedge Knight -sarjan on tarkoitus alkaa vuonna 2025.

Julkaisuhistoria muokkaa

Sarjan osat muokkaa

Kolme ensimmäistä osaa (1991–2000) muokkaa

 
George R. R. Martin vuonna 1998.

Jo ennen Tulen ja jään laulu -sarjan kirjoittamista George R. R. Martin oli menestynyt fantasia- ja tieteiskirjailija sekä tv-käsikirjoittaja.[7] Martin julkaisi ensimmäisen novellinsa vuonna 1971 ja ensimmäisen romaaninsa vuonna 1977.[8] 1990-luvun puoliväliin mennessä hän oli voittanut jo kolme Hugo- ja kaksi Nebula-palkintoa sekä muita palkintoja novelleillaan.[9] Vaikka hänen varhaiset kirjansa oli otettu hyvin vastaan fantasiapiireissä, hänen lukijakuntansa oli verrattain pieni, ja Martin siirtyi työskentelemään käsikirjoittajana Hollywoodiin 1980-luvun puolivälissä.[9] Hän teki etenkin Pelon rajalla -sarjaa vuonna 1986 sekä Kaunotar ja hirviö -sarjaa vuoteen 1990 saakka, mutta kehitti myös omia pilotteja sekä kirjoitti elokuvien käsikirjoituksia. Martin kuitenkin turhautui, kun hänen omia teoksiaan ei toteutettu[9] ja kyllästyi televisiotuotantojen rajoituksiin kuten budjetteihin ja jaksojen pituuksiin, jotka pakottivat hänet karsimaan hahmoja ja leikkaamaan taistelukohtauksia.[10] Tämä sai Martinin palaamaan ensirakkautensa eli kirjojen pariin, joissa hänen ei tarvinnut huolehtia mielikuvituksensa rajoittamisesta.[9] Lapsuudestaan asti ihailemiensa J. R. R. Tolkienin töiden innoittamana hän halusi kirjoittaa korkeaa fantasiaa, mutta hänellä ei ollut mitään tiettyä ideaa.[11]

Vuonna 1991 Martin oli ilman töitä Hollywoodissa ja alkoi kirjoittaa uutta tieteisromaania nimeltään Avalon. Tehtyään kirjaan kolme lukua hän sai elävän idean pojasta, joka näkee miehen mestattavan ja löytää hurjasudet lumesta. Tästä tuli lopulta Valtaistuinpelin ensimmäinen varsinainen luku.[12] Martin lopetti Avalonin työstämisen ja kirjoitti ideansa muutamassa päivässä kokonaiseksi luvuksi ja oli varma sen olevan osa suurempaa kokonaisuutta.[13] Kirjoitettuaan vielä lisää lukuja hän oivalsi kirjoittavansa fantasiaa[13] ja alkoi laatia karttoja ja sukupuita.[7] Kirjan kirjoittaminen kuitenkin lakkasi muutamaksi vuodeksi, kun Martin palasi Hollywoodiin tuottamaan ABC:lle tv-sarjaansa Doorways, jota ei kuitenkaan koskaan julkaistu.[10]

Martin jatkoi Valtaistuinpelin työstämistä vuonna 1994,[10] ja antoi agentilleen ensimmäiset 200 sivua ja kahden sivun tarinahahmotelman. Hän suunnitteli sarjan jatkuvan kirjoilla A Dance with Dragons ja The Winds of Winter muodostaen näin trilogian.[14] Kun Martin ei ollut saanut romaania valmiiksi kirjoitettuaan jo 1400 käsikirjoitussivua,[14] hän muutti kirjojen kokonaismäärän ensin neljään ja sitten kuuteen kirjaan.[10] Hän mielsi sarjan koostuvan näin kahdesta yhteen liittyvästä trilogiasta, jotka muodostaisivat kokonaisen tarinan.[15] Martin, joka pitää monimerkityksellisistä nimistä, valitsi Tulen ja jään laulun sarjan nimeksi: hänestä tulta syöksevät lohikäärmeet ja kylmät Muukalaiset olivat yksi mahdollisista merkityksistä sarjan nimen tulelle ja jäälle. Martin on myös sanonnut olevansa pakkomielteinen lauluihin kuten hänen kirjojensa A Song for Lya ja Songs of the Dead Men Sing nimetkin osoittavat.[16]

Valtaistuinpelin tarkistettu käsikirjoitus oli 1 088 sivua pitkä (ilman liitteitä),[17] ja sen julkaisu tapahtui elokuussa 1996.[18] Ajan pyörän kirjoittaja Robert Jordan kirjoitti kommenttinsa kirjasta sen kanteen, mikä takasi osaltaan kirjan sekä kirjasarjan varhaisen menestyksen fantasialukijoiden parissa.[19] Ennakkoon näytteenä julkaistu pienoisromaani Blood of the Dragon, joka sisälsi Daeneryksen luvut Valtaistuinpelistä, voitti vuoden 1997 Hugo-palkinnon parhaasta pienoisromaanista.[20]

Valtaistuinpelin poistetut 300 sivua siirtyivät sarjan toisen osan Kuninkaiden koitoksen aluksi.[14] Kirja julkaistiin Yhdysvalloissa helmikuussa 1999, ja sen käsikirjoituksen sivumäärä oli 1 184 (ilman liitteitä).[17] Se oli sarjan ensimmäinen bestseller-listoille yltänyt teos[10] sijouttuen sijalle 13 The New York Timesin listalla vuonna 1999.[21] Taru sormusten herrasta -elokuvien menestyksen myötä useat tuottajat ja elokuvantekijät lähestyivät Martinia ensimmäisen kerran sarjan oikeuksien hankkimiseksi.[10]

Martin oli monta kuukautta jäljessä kolmannen kirjan, Miekkamyrskyn, aikataulusta.[9] Viimeinen hänen kirjoittamansa luku koski ”Punaisia häitä”, jotka sijoittuvat kirjan puolivälin jälkeen.[22] Miekkamyrskyn käsikirjoituksen sivumäärä ylsi 1 521 sivuun (ilman liitteitä),[17] mikä aiheutti ongelmia kustantajille ympäri maailman. Bantam Books julkaisi kirjan yhtenä osana Yhdysvalloissa marraskuussa 2000, kun taas jotkin vieraskieliset versiot jaettiin kahteen, kolmeen tai jopa neljään osaan.[17] Suomessa kirja julkaistiin kahdessa osassa. Miekkamyrsky debytoi sijalla 12 New York Timesin bestseller-listalla.[20][23]

Ongelmallinen jatko (2000–2011) muokkaa

 
George R. R. Martin jakamassa nimikirjoituksia vuonna 2011.

Valtaistuinpelin, Kuninkaiden koitoksen ja Miekkamyrskyn jälkeen Martin aikoi alun perin kirjoittaa vielä kolme kirjaa lisää.[9] Neljännen, Lohikäärmetanssiksi nimetyn kirjan piti keskittyä Daenerys Targaryenin paluuseen Westerosiin ja syntyviin konflikteihin.[15] Martin halusi tarinan sijoittuvan viisi vuotta Miekkamyrskyn tapahtumien jälkeen, jotta nuoremmat hahmot vanhenesivat ja lohikäärmeet kasvaisivat suuremmiksi.[24] Kustantajat halusivat uuden kirjan olevan Miekkamyrskyä lyhyempi, ja Martin tähtäsi Kuninkaiden koitoksen pituuteen.[17] Martin suunnitteli kirjaan pitkän prologin, joka kertoi Aeron Märkätukasta kuninkaankäräjillä. Koska Rautasaarten ja Dornen tapahtumat tulisivat vaikuttamaan kirjan sisältöön eikä hän voinut kertoa niistä jo olemassa olevilla hahmoilla, hän kehitti kirjaan yhteensä kolme uutta kertojahahmoa.[25]

Vuonna 2001 Martin oli yhä toiveikas neljännen osan julkaisuajankohdan, vuoden 2002 viimeisen neljänneksen, suhteen.[16] Hän ei kuitenkaan saanut kirjoitettua viiden vuoden aukkoa toimivaksi kaikille hahmoille. Martin ei halunnut täyttää aukkoa pelkillä takaumilla ja hahmojen muisteluilla, mutta ei voinut toisaalta myöskään jättää kirjoittamatta menneistä tapahtumista.[24] Työskenneltyään kirjan parissa noin vuoden Martin käsitti tarvitsevansa väliin ylimääräisen kirjan, joka sai nimen Korppien kestit.[24] Kirja jatkuisi suoraan siitä mihin kolmas kirja jäi, ja Martin hylkäsi idean viiden vuoden aukosta.[16] Hän pilkkoi 250-sivuisen prologin uusien dornelaisten ja rautasaarelaisten kertojahahmojen luvuiksi.[25] Nämä laajennetut tarinat ja tarinoiden vuorovaikutukset tekivät juonesta Martinille vaikeamman käsitellä.[26]

Korppien kestien käsikirjoituksen pituus ylitti aikanaan Miekkamyrskyn pituuden.[24] Martin oli haluton tekemään suuria leikkauksia saadakseen kirjan julkaisukelpoiseen pituuteen, koska se olisi vaarantanut tarinan, joka hänellä oli mielessään. Kirjan painaminen ”minimaalisella fontilla ohuelle paperille ja suurennuslasin antaminen jokaiselle lukijalle” ei myöskään ollut vaihtoehto hänelle.[17] Martin myös kieltäytyi kustantajan ehdotuksesta jakaa kertomus kahteen osaan kronologisesti.[27] Hän ei ollut edes ehtinyt aloittaa kirjoittamaan kaikkien hahmojen tarinoita ja oli jo myöhässä aikataulusta.[28] Hän ei olisi saanut joidenkin hahmojen tarinoita vietyä sopivaan päätökseen ensimmäisen kirjan loppuun mennessä, mihin hän aina pyrkii.[24]

Koska sarjan hahmot olivat päätyneet eri puolille maailmaa,[29] Martinin ystävä ehdotti kirjan jakamista maantieteellisesti kahteen osaan, joista Korppien kestit olisi ensimmäinen:[27] tämä antaisi Martinille aikaa viedä aloittamansa tarinat päätökseen suunnittelemallaan tavalla.[17] Hän katsoi ratkaisun parhaaksi vaihtoehdoksi vielä vuosienkin päästä.[29] Martin siirsi keskeneräiset, itään (Essosiin) ja pohjoiseen (Talvivaaraan ja Muurille) sijoittuvat tarinat seuraavaan kirjaan, Lohikäärmetanssiin,[30] ja jätti Westerosin Kuninkaansatamaan, Jokimaille, Dorneen ja Rautasaarille sijoittuvat tarinat Korppien kesteihin.[17] Molemmat kirjat jatkoivat välittömästi siitä, mihin Miekkamyrsky jäi,[29] ja etenivät rinnakkain eivätkä peräkkäin. Molemmissa kirjoissa oli eri hahmokaarti lukuun ottamatta muutamia poikkeuksia.[17] Martin jakoi Aryan luvut kahteen kirjaan siirrettyään jo kolme muista suosituista hahmoista (Jon Nietos, Tyrion ja Daenerys) Lohikäärmetanssiin.[30]

Korppien kestit julkaistiin lokakuussa 2005 Britanniassa[31] ja marraskuussa Yhdysvalloissa,[32] ja se nousi suoraan New York Timesin bestseller-listan ensimmäiselle sijalle. Yksi kirjaa kehuvista arvostelijoista oli Timen Lev Grossman, joka kutsui Martinia ”Amerikan Tolkieniksi”.[33] Fanit ja kriitikot olivat kuitenkin pettyneitä tarinan jakamiseen, joka jätti monen Miekkamyrskystä tutun suositun hahmon kohtalon avoimeksi. Martin kertoi kirjoittaneensa Lohikäärmetanssista jo puolet, ja ilmoitti Korppien kestien loppunäytöksessä seuraavan osan julkaistavan seuraavana vuonna. Julkaisupäivää kuitenkin lykättiin kerta toisensa jälkeen. Sillä välin, vuonna 2007, HBO hankki oikeudet Tulen ja jään lauluun sovittaakseen sen televisiosarjaksi. Sarja alkoi huhtikuussa 2011, ja ensimmäiset kymmenen jaksoa kattoivat Valtaistuinpelin kokonaisuudessaan.

Lohikäärmetanssi julkaistiin kuuden vuoden kuluttua heinäkuussa 2011,[10] ja sen käsikirjoituksen pituus oli noin 1 600 sivua; se ylitti sivumäärässään ja kirjoitusajassaan kaikki sarjan aikaisemmat kirjat.[7] Kirjan viimeisen kolmasosan alkaessa tarina yhtyi Korppien kestien loppuun ja jatkoi siitä.[28] Martin oli kuitenkin suunnitellut kirjan jatkuvan vielä pidemmälle, mutta joutui pudottamaan siitä ainakin yhden suuren taistelukohtauksen sekä jättämään useiden hahmojen kohtalon avoimeksi.[7] Hän piti myöhästymisen syynä pääasiassa ”meereeniläissolmuksi” kutsumaansa ongelmaa, joka oli vaivannut häntä jo vuodesta 2005.[34] Sen uskottiin liittyvän ongelmaan saada eri hahmojen tarinat kronologisesti toimiviksi niiden kietoutuessa Daeneryksen tarinaan. Hän myös myönsi käyttäneensä liikaa aikaa tarinan uudelleenkirjoittamiseen ja hiomiseen, mutta kielsi vankasti menettäneensä kiinnostuksensa sarjaan tai viivytelleen tarkoituksellisesti tuottaakseen enemmän rahaa.lähde?

Suomennokset muokkaa

Vuonna 2002 perustettiin kustannusosakeyhtiö Kirjava, koska perustajat halusivat nähdä omia suosikkikirjojaan käännettyinä suomeksi.[35] Kääntäjä Satu Hlinovsky ihastui Valtaistuinpeliin lukiessaan sitä ja halusi ottaa sen käännettäväksi. Romaanista tuli Kirjavan ensimmäinen julkaisu, ja se julkaistiin 12. joulukuuta 2003.[36] Toinen osa Kuninkaiden koitos julkaistiin 15. joulukuuta 2004. Sarjan kolmas osa Miekkamyrsky päätettiin julkaista kahdessa osassa sen pituuden takia, ja ensimmäinen nide julkaistiin 31. lokakuuta 2005 toisen niteen seuratessa 21. heinäkuuta 2006. Neljäs osa Korppien kestit julkaistiin 25. lokakuuta 2007. Kirjojen kansikuvat on laatinut Petri Hiltunen.

Vuonna 2009 julkaistiin Valtaistuinpelin kovakantinen laitos, jossa on Petri Hiltusen laatima mustavalkoinen kuvitus. Samanlainen versio Kuninkaiden koitoksesta julkaistiin vuonna 2011.

Vuonna 2014 julkaistiin Lohikäärmetanssi 1 ja Lohikäärmetanssi 2 sekä Miekkamyrskyn kovakantinen laitos.[37]

Inspiraatio ja kirjoittaminen muokkaa

Lajityyppi muokkaa

George R. R. Martin uskoo tärkeimpien vaikutteiden syntyneen hänen lapsuudessaan,[38] jolloin hän luki kirjailijoiden kuten H. P. Lovecraft, Robert E. Howard, J. R. R. Tolkien, Robert A. Heinlein, Eric Frank Russell, Andre Norton,[13] Isaac Asimov,[16] Fritz Leiber ja Mervyn Peake[39] teoksia. Martin ei koskaan luokitellut heidän mielikuvituksellista kirjallisuuttaan tieteisfiktioksi ja fantasiaksi tai kauhuksi,[39] ja kirjoittaakin nykyään kaikkia näitä lajityyppejä helposti.[38] Martin luokitteli Tulen ja jään laulun korkeaksi fantasiaksi ja nimitti Tolkienin ja Tad Williamsin vaikuttajikseen sarjan kirjoittamisessa.[16][39] Hän on usein kertonut ihailevansa nykykirjailijoista eniten Jack Vancea,[16] mutta Martin ei koe hänen vaikuttaneen työhönsä.[15]

”[Martinin Tulen ja jään laulu -sarja] oli mullistava (ainakin
minulle) kaikin tavoin. Kirjat olivat erittäin ennalta-arvaamattomia
varsinkin lajityypissä jossa lukijat ovat alkaneet odottaa ennalta-
arvattavuutta. [...] Valtaistuinpeli oli hyvin vavisuttava luettuani
sen ensimmäisen kerran, ja pohjimmiltaan se muutti käsitystäni
korkean fantasian mahdollisuuksista.”
– Fantasiakirjailija Joe Abercrombie vuonna 2008[40]

Keskiaikainen asetelma on ollut perinteinen pohja korkealla fantasialle ennen Tolkieniakin,[15] jonka teokset hallitsevat vieläkin lajityyppiä. Ennen Tulen ja jään laulun aloittamista Martinin mielestä moni Tolkienin jäljittelijöistä kirjoitti ”Disneyland-keskiajasta” ymmärtämättä aikakauden todellista raakuutta.[41] Historiallinen fiktio oli hänestä paljon karumpaa ja realistisempaa,[41] ja häntä kiehtoivat keskiaikaisten vastakohtien, kuten ritarilaitoksen ja sodan raakuuden tai hökkelikylien ja mahtavien linnojen, mahdollisuudet.[15] Kun historiallisessa fiktiossa lukijat voivat olla jo perillä tapahtumien historiallisesta kulusta,[39] eivät he fantasiassa tiedä miten alkuperäisille hahmoille käy: tämä luo lisäjännitystä ja lukijat pystyvät samaistumaan hahmoihin paremmin.[38] Niinpä Martin halusi yhdistää historiallisen fiktion realismin ja parhaiden fantasiateosten viehätyksen,[41] mutta rajoitti taikuutta tuodakseen taisteluita ja poliittista juonittelua paremmin esille.[9]

Sovitukset muokkaa

Televisiosarja muokkaa

 
Eddard Stark Sean Beanin näyttelemänä.
Pääartikkeli: Game of Thrones

Tulen ja jään laulu -sarjan televisioversiointi alkoi tammikuussa 2007, kun HBO hankki sarjan oikeudet aikeenaan sovittaa se kansainväliseksi televisiosarjaksi. David Benioff ja D. B. Weiss palkattiin kirjoittamaan ja tuottamaan sarjaa, ja tarkoituksena oli tehdä jokaisesta kirjasta yksi tuotantokausi. Pilottijakso tuotettiin vuoden 2009 lopussa ja päätös yhdeksästä lisäjaksosta tehtiin maaliskuussa 2010. Sarjan nimeksi tuli ensimmäisen kirjan mukaan Game of Thrones. Sarjaa on esitetty Yhdysvalloissa kahdeksan tuotantokautta.

Suomessa Yle alkoi esittää sarjaa TV2:lla tammikuussa 2012.[42]

Videopelit muokkaa

Heinäkuussa 2010 pelitalo Cyanide ilmoitti työstävänsä Microsoft Windowsille kirjasarjaan perustuvaa strategiapeliä nimeltä A Game of Thrones: Genesis.[43] Peli kattaa ajallisesti tuhannen vuoden jakson sarjasta ja esittelee muun muassa Aegon Valloittajan maihinnousun sekä Nymerian Dornen valloituksen. Sotilaallisten toimenpiteiden lisäksi peli tarjoaa myös mahdollisuuden diplomatiaan.[44] George R. R. Martin auttoi pelin tarinan laatimisessa.[45] Peli menestyi arvosteluissa kehnosti, ja sen arvostelujen keskiarvo Metacriticissä on 53/100.[46]

Syksyllä 2011 julkistettiin kaksi uutta sarjaan perustuvaa videopeliä: Cyaniden kehittämä roolipeli Game of Thrones sekä Bigpointin kehittämä ilmainen selaimessa pelattava MMORPG-peli. Cyanide kehitti peliä yhdessä HBO:n kanssa taatakseen sen yhteneväisyyden televisiosarjan kanssa.[47] Game of Thrones julkaistiin toukokuussa 2012 PlayStation 3:lle, Windowsille ja Xbox 360:lle.[48] Bigpointin MMORPG-peliä ei ole vielä julkaistu.

Vuoden 2013 Spike Video Game Awards -palkintogaalassa Telltale Games ilmoitti työstävänsä sarjaan perustuvaa graafista seikkailupeliä. George R. R. Martin ilmoitti, että hänen avustajansa Ty Corey Franck työskentelee pelin tarinan konsulttina.[49] Game of Thrones -peli julkaistiin kuudessa osassa vuosina 2014–2015.[50][51]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Dinitia Smith: A Fantasy Realm Too Vile for Hobbits The New York Times. December 12, 2005. Viitattu 26.7.2012. (englanniksi)
  2. ↑ Adam Volk: The Hedge Knight SF Site. 2005. SF Site. Viitattu 15.10.2011. (englanniksi)
  3. ↑ James Hibberd: HBO renews 'Game of Thrones' for second season! Inside TV. APR 19 2011. Viitattu 26.7.2012. (englanniksi)
  4. ↑ Goslin, Austen: George R.R. Martin has big updates on Winds of Winter and why his ending is very different from the show Polygon. 8.7.2022. Viitattu 8.4.2024.
  5. ↑ Hurskainen, Ira: HBO kuoppasi Game of Thrones -esiosan käytettyään hurjat 30 miljoonaa sen pilottijaksoon Episodi. 4.12.2021.
  6. ↑ Kaipaatko Game of Thronesin maailmaa? Uusi sarja vie aikaan ennen suositun sarjan tapahtumia – katso maistiainen! nainen.com. 7.04.2022.
  7. ↑ a b c d Hibberd, James: The Fantasy King EW.com. 22.7.2011. Viitattu 21.4.2012. (englanniksi)
  8. ↑ Harte, Bryant: An Interview With George R. R. Martin, Part II !ndigo. 13.7.2011. Viitattu 21.4.2012. (englanniksi)
  9. ↑ a b c d e f g Richards, Linda: January interview: George R.R. Martin January Magazine. Viitattu 21.4.2012. (englanniksi)
  10. ↑ a b c d e f g Itzkoff, Dave: His Beautiful Dark Twisted Fantasy: George R. R. Martin Talks ‘Game of Thrones’ nytimes.com. 1.4.2011. Viitattu 21.4.2012. (englanniksi)
  11. ↑ Hibberd, James: EW interview: George R.R. Martin talks 'A Dance With Dragons' EW.com. 22.7.2011. Viitattu 12.7.2012. (englanniksi)
  12. ↑ Prime Time Replay: George R. R. Martin on A Game of Thrones (Arkistoitu) omnimag.com. 21.11.1996. Viitattu 21.4.2012. (englanniksi)
  13. ↑ a b c Schweitzer, Darell: George R.R. Martin on magic vs. science weirdtalesmagazine.com. 24.5.2007. Wildside Press. Viitattu 21.4.2012. (englanniksi)
  14. ↑ a b c In Conversation With... George R.R. Martin on Game of Thrones Part 1 | TIFF Bell Lightbox (4:00 julkaisuhistoriasta, 15:00 nimistä) YouTube. 14.3.2012. Viitattu 21.4.2012. (englanniksi)
  15. ↑ a b c d e Gevers, Nick: Sunsets of High Renown Infinity Plus. Joulukuu 2000. Viitattu 21.4.2012. (englanniksi)
  16. ↑ a b c d e f Cogan, Eric: GRRM Interview (Arkistoitu) Fantasy Online. 30.1.2002. Viitattu 21.4.2012. (englanniksi)
  17. ↑ a b c d e f g h i Martin, George R. R.: Done georgerrmartin.com. 29.5.2005. Viitattu 22.4.2012. (englanniksi)
  18. ↑ Fiction Review: A Game of Thrones publishersweekly.com. Viitattu 22.4.2012. (englanniksi)
  19. ↑ Kirschling, Gregory: By George! EW.com. 27.11.2007. Viitattu 22.4.2012. (englanniksi)
  20. ↑ a b Robinson, Tasha: George R.R. Martin continues to sing a magical tale of ice and fire (Arkistoitu) scifi.com. 11.12.2000. Viitattu 22.4.2012. (englanniksi)
  21. ↑ BEST SELLERS: February 21, 1999 nytimes.com. 21.2.1999. Viitattu 22.4.2012. (englanniksi)
  22. ↑ Harte, Bryant: An Interview With George R. R. Martin, Part I !ndigo. 12.7.2011. Viitattu 22.4.2012. (englanniksi)
  23. ↑ BEST SELLERS: November 19, 2000 nytimes.com. 19.11.2000. Viitattu 22.4.2012. (englanniksi)
  24. ↑ a b c d e George R.R. Martin: The Gray Lords Locus Online. Marraskuu 2005. Viitattu 28.4.2012. (englanniksi)
  25. ↑ a b Lodey: An Interview with George R. R. Martin (Arkistoitu) GamePro.com. 23.7.2003. Viitattu 28.4.2012. (englanniksi)
  26. ↑ Robinson, Tasha: George R.R. Martin dines on fowl words as the Song of Ice and Fire series continues with A Feast for Crows (Arkistoitu) scifi.com. 7.11.2005. Viitattu 28.4.2012. (englanniksi)
  27. ↑ a b Smith, Dinitia: A Fantasy Realm Too Vile for Hobbits nytimes.com. 12.12.2005. Viitattu 28.4.2012. (englanniksi)
  28. ↑ a b Flood, Alison: Getting more from George RR Martin guardian.co.uk. 14.4.2011. Viitattu 28.4.2012. (englanniksi)
  29. ↑ a b c Brown, Rachael: George R.R. Martin on Sex, Fantasy, and 'A Dance With Dragons' theatlantic.com. 11.7.2011. Viitattu 19.5.2012. (englanniksi)
  30. ↑ a b Brown, Rachael: George R.R. Martin Talks Ice and Fire book.consumerhelpweb.com. Toukokuu 2006. Viitattu 19.5.2012. (englanniksi)
  31. ↑ A Song of Ice and Fire (4) - A Feast for Crows amazon.co.uk. Viitattu 21.5.2012. (englanniksi)
  32. ↑ Fiction review: A Feast for Crows: Book Four of A Song of Ice and Fire publishersweekly.com. 3.10.2005. Viitattu 21.5.2012. (englanniksi)
  33. ↑ Grossman, Lev: Books: The American Tolkien time.com. 13.11.2005. Viitattu 21.5.2012. (englanniksi)
  34. ↑ Martin, George R. R.: Guarded Optimism LiveJournal. 22.6.2009. Viitattu 22.4.2012. (englanniksi)
  35. ↑ Kustannusosakeyhtiö Kirjava kirjava.com. Viitattu 20.4.2012.
  36. ↑ Sini: Kirjavan haastattelu Ringshadow. 11.9.2003. Viitattu 20.4.2012.
  37. ↑ Martin-päivitys, eli risuja Kirjavan pukinkonttiin 11.12.2013. Kirjava. Viitattu 22.1.2014.
  38. ↑ a b c Interview: George Martin. Deep Magic, 2005, nro 41, s. 19–21.
  39. ↑ a b c d MacLaurin, Wayne: A Conversation With George R.R. Martin sfsite.com. Marraskuu 2000. Viitattu 19.5.2012. (englanniksi)
  40. ↑ Abercrombie, Joe: Influences, Ideas, and A Game of Thrones joeabercrombie.com. 16.2.2008. Viitattu 19.5.2012. (englanniksi)
  41. ↑ a b c Poniewozik, James: GRRM Interview Part 2: Fantasy and History time.com. 18.4.2011. Viitattu 19.5.2012. (englanniksi)
  42. ↑ Game of Thrones ja kevään muut huippusarjat Yle.fi. 25.11.2011. Yleisradio. Viitattu 21.4.2012.
  43. ↑ [Focus Home Interactive and Cyanide Announce "A Game Of Thrones: Genesis" Focus Home Interactive and Cyanide Announce "A Game Of Thrones: Genesis"] IGN. 16.7.2010. IGN Entertainment. Viitattu 21.4.2012. (englanniksi)
  44. ↑ Magrino, Tom: Game of Thrones ascending Sept. 29 GameSpot.com. 7.9.2011. CBS Interactive. Viitattu 21.4.2012. (englanniksi)
  45. ↑ Gallegos, Anthony: A Game of Thrones Comes to PC IGN. 16.2.2011. IGN Entertainment. Viitattu 21.4.2012. (englanniksi)
  46. ↑ A Game of Thrones: Genesis Metacritic. CBS Interactive. Viitattu 21.4.2012. (englanniksi)
  47. ↑ Goldfarb, Andrew: New Game of Thrones Games Incoming IGN. 8.11.2011. IGN Entertainment. Viitattu 21.4.2012. (englanniksi)
  48. ↑ Onyett, Charles: Game of Thrones RPG Launches in May IGN. 2.2.2012. IGN Entertainment. Viitattu 21.4.2012. (englanniksi)
  49. ↑ Makuch, Eddie: George R. R. Martin's assistant working with Telltale on Game of Thrones GameSpot. 29.4.2014. GameSpot. Viitattu 29.6.2014. (englanniksi)
  50. ↑ Reilly, Luke: Telltale’s Game of Thrones Episode 1 Arrives Next Week IGN. 27.11.2014. IGN Entertainment. Viitattu 27.11.2014. (englanniksi)
  51. ↑ Groenendijk, Ferry: Telltale Game of Thrones Episode 6 Release Date videogamesblogger.com. 20.7.2015. videogamesblogger.com. Viitattu 15.6.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tulen ja jään laulu.


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tulen_ja_jään_laulu&oldid=22312863”