Trumpettijoutsen
Trumpettijoutsen (Cygnus buccinator) on yksi maailman suurimmista vesilinnuista, se kasvaa hiukan pitemmäksi kuin kyhmyjoutsen. Se on eurooppalaisen laulujoutsenen lähisukulainen ja elintavoiltaan lähes täysin samankaltainen. Lajin nimi tulee puhallinsoitinta muistuttavasta ääntelystä.
| Trumpettijoutsen | |
|---|---|
 Trumpettijoutsen pesällään |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Sorsalinnut Anseriformes |
| Heimo: | Sorsat Anatidae |
| Suku: | Joutsenet Cygnus |
| Laji: | buccinator |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cygnus buccinator |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Trumpettijoutsenkoiras voi painaa lähes 12 kiloa ja naaraskin noin kymmenen kiloa. Koiras voi olla 150 cm pitkä, naaras tyypillisesti kymmenkunta senttiä lyhyempi. Siipien kärkiväli on 190–250 cm.[2] Trumpettijoutsenen höyhenpeite on valkoinen ja sen nokka on kokonaan musta.
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Trumpettijoutsen elää Pohjois-Amerikassa. Laji ei ole uhanalainen; kannan arvioidaan olevan noin 18 000 yksilöä.[1] Ennen eurooppalaisten tuloa lajin levinneisyysalue ja yksilömäärät olivat huomattavasti suurempia. Trumpettijoutsenen levinneisyysalue ulottui Alaskasta ja Pohjois-Kanadasta aina Indianan ja Montanaan asti. Mittava metsästys tuhosi kuitenkin joutsenkannan niin täydellisesti, että vuonna 1932 trumpettijoutsenia oli tiettävästi jäljellä vain 69 yksilöä.[3]
Montanaan ja Yellowstonen kansallispuistoon perustetut lajin suojelualueet pelastivat kuitenkin linnun sukupuutolta. Vaikka laji ei enää olekaan uhanalainen, seuraavat Yhdysvaltain luonnonsuojelujärjestöt silti tarkasti trumpettijoutsenen kannan muutoksia.[3]
Lisääntyminen muokkaa
Trumpettijoutsen pesii ensimmäisen kerran joskus jo kolmevuotiaana, mutta yleensä vasta 4–6-vuotiaana. Pari pysyy yhdessä loppuelämänsä ajan ja laji voi elää 20–30-vuotiaaksi. Jos puoliso kuolee, leski avioituu uudestaan. Pari palaa yleensä pesimään samaan paikkaan vuodesta toiseen, jos ensi pesintä siinä on ollut tuloksellinen. Pari saapuu pesäpaikalleen heti jäiden sulettua. Kihlaparit eivät tavallisesti rakenna pesää ensimmäisen seurustelukevään ja -kesän aikana.[4]
Pesänrakennus alkaa huhtikuun puolivälin tienoilla ja kestää kaksi viikkoa. Pesän halkaisija voi olla yli 2 metriä. Naaras munii joka toinen päivä suuren valkeahkon munan, kunnes pesue on täysilukuinen eli 5–9-munainen. Ensikertalaisnaaras munii vähemmän munia kuin kokenut. Haudonta kestää 33–34 päivää ja vain naaras hautoo. Naaraan poistuessa pesältä syömään tai peseytymään se peittää munat pesäaineksilla. Koiras vartioi pesää naaraan poissa ollessa. Poikaset pysyttelevät pesässä 1–2 päivää ja lähtevät sitten uimaan ja etsimään itselleen ruokaa. Emot eivät ruoki niitä, vaan kuljettavat poikuetta eri puolilla reviirinsä vesialuetta. Poikasten ravintona ovat pääasiassa vesihyönteiset ja muut pienet selkärangattomat. 4–6 viikon ikäisinä poikaset alkavat syödä myös vesikasveja. Näihin aikoihin alkaa emolintujen sulkasato, jonka aktiivinen vaihe kestää noin kuukauden. Poikasten höyhenpuku on valmis 9–10 viikon iässä ja lentokykyisiä poikaset ovat noin 15 viikon ikäisinä syyskuun loppupuolella. Joutsenperhe muuttaa yhdessä talvehtimisalueelle vähän ennen vesistöjen jäätymistä.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b BirdLife International: Cygnus buccinator IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 6.6.2014. (englanniksi)
- ↑ Trumpeter Swan Society (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Hautala, H. & Suominen, T.: Laulujoutsen. Otava, 1991. ISBN 951-1-11576-6.
- ↑ a b Wisconsin Department of Natural Resources (Arkistoitu – Internet Archive)