Troijan puuhevonen

Troijan puuhevonen on kreikkalaisessa mytologiassa Troijan sodassa käytetty sotajuoni. Kreikkalaiset onnistuivat tunkeutumaan piirittämäänsä Troijaan kätkeytymällä onton hevosen sisään, jonka troijalaiset itse veivät kaupunginmuurien sisäpuolelle luullen sitä lahjaksi. Tunnetuin kuvaus puuhevosesta on Vergiliuksen Aeneis-eepoksen 2. laulussa, minkä lisäksi se mainitaan esimerkiksi Homeroksen Odysseiassa (VIII.493–).

Troijan puuhevonen vuoden 2004 elokuvasta Troija, esillä meren rannassa Çanakkalessa, Turkissa.

Kreikkalaiset olivat hyökänneet Troijaan pelastaakseen troijalaisten kaappaaman Helenan, joka oli Menelaoksen, kreikkalaisten johtajan puoliso. Piiritys oli jatkunut jo kauan, ja kreikkalaiset olivat häviämässä. Jopa eräs heidän puolikuolematon sankarinsa, Akhilleus, oli surmattu, ja kreikkalaiset olivat epätoivoisia.

Lopulta Odysseus keksi rakentaa puusta mahtavan onton hevosen, jonka sisään osa sotilaista, muiden muassa Odysseus itse, voisivat piiloutua. Tehtävä annettiin Epeiokselle, ja hevosen valmistuttua se jätettiin Troijan edustalle samalla kun muut kreikkalaiset purjehtivat läheisen saaren taakse piiloon, niin että troijalaiset luulivat heidän luovuttaneen ja purjehtineen pois. Troijalaiset pitivät hevosta lahjana ja voitonmerkkinä ja päättivät viedä hevosen kaupunkiin Troijan torille, vaikka he joutuivat tuhoamaan osan muurista, koska hevonen oli niin suuri, ettei se mahtunut portista.

Illalla iloiset troijalaiset juhlivat kreikkalaisten antautumista. Pappi Laokoon kuitenkin epäili jotain, mutta merestä nousi kaksi käärmettä, jotka tappoivat hänet ja hänen poikansa, koska jumalat olivat päättäneet Troijan tuhosta. Keskellä yötä sotilaat ja Odysseus tulivat ulos hevosesta, tappoivat vartijat ja avasivat kaupungin portit muille sotilaille, jotka olivat purjehtineet huomaamatta takaisin Troijan lähelle. Kreikkalaiset kävivät yhdessä troijalaisten kimppuun, ja juhlimisesta väsyneet Troijan asukkaat tapettiin nopeasti.

Sanontana Troijan hevonen tarkoittaa vertauskuvallisesti mitä tahansa juonta, jossa uhri houkutellaan vapaaehtoisesti päästämään vihollinen luokseen. Siitä ovat saaneet nimensä myös troijalaiset eli viattomiksi naamioidut tietokoneen haittaohjelmat.

Lähteet

• Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: Antiikin käsikirja. Helsingissä: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Troijan puuhevonen Wikimedia Commonsissa