Tributyylitina
TBT eli tributyylitina (C12H28Sn) on torjunta-aineena käytetty orgaaninen tinayhdiste. TBT:tä on käytetty muun muassa veneiden ja laivojen pohjamaaleissa estämään kasvillisuuden ja pieneliöiden kiinnittyminen aluksen pohjaan. TBT:tä on käytetty myös muun muassa puu- ja paperiteollisuudessa ja teollisuuden vesijärjestelmissä.
| Tributyylitina | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | CCCC[Sn](CCCC)CCCC |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C12H28Sn |
| Moolimassa | 291,06 g/mol |
| Kiehumispiste | 80 °C |
| Tiheys | 1,082 g/cm3 |
Tehokkuutensa ja halpuutensa vuoksi TBT:tä on käytetty runsaasti. Sen on kuitenkin havaittu olevan haitallista merieliöille ja viime vuosina sen käyttöä on rajoitettu huomattavasti. Sen käyttö veneissä kiellettiin jo vuonna 1991. EU on kieltänyt käytön laivoihin vuodesta 2003. Tinayhdisteitä on kuitenkin runsaasti merenpohjasedimenteissä etenkin satamien lähistöllä. Tributyylitinan hajoamistuotteita ovat dibutyylitina (DBT) C8H20Sn ja monobutyylitina (MBT) C4H9Sn.
Haitat eliöstölle ja myrkyllisyys muokkaa
Orgaaniset tinayhdisteet aiheuttavat eräillä etanoilla naaraiden maskulinisaatiota. Tätä on mahdollisesti myös kaloilla. Eläinkokeissa on todettu kehityshäiriöitä sikiönkehityksen aikana. Suurina annoksina ne voivat olla myrkyllisiä myös keskushermostolle, tarvittavat annokset ovat kuitenkin paljon suurempia kuin esim. metyylielohopean. Ihmiselle haittoja ei ole todettu. Rotan suurimmaksi annokseksi, josta ei todeta vaikutuksia, on saatu 25 mikrogrammaa kiloa kohti vuorokaudessa. Satakertaista turvamarginaalia käytettäessä laskennallinen päiväannos voi ylittyä kalaa käytettäessä, mutta tästä ei ole katsottu aiheutuvan merkittävää terveyden uhkaa.[1] Tutkimukset kuitenkin jatkuvat.
Muita tributyylitinayhdisteitä muokkaa
- Tributyylitinafluoridi, TBTF, (CAS-numero 1983-10-4)
- Tributyylitinametakrylaatti, TBTM, (CAS 26354-18-7)
- Tributyylitinanaftenaatti, TBTN, (CAS 85409-17-2)
- Tributyylitinaoksidi, TBTO, (CAS 56-35-9)