Trebian taistelu

Trebian taistelu oli toisen puunilaissodan ensimmäinen suurtaistelu. Taisteluun osallistuivat Hannibalin karthagolaisjoukot ja Rooman tasavalta joulukuussa 218 eaa. noin talvipäivänseisauksen aikaan. Taistelu päättyi roomalaisten huomattavaan tappioon. Silti osa roomalaisista (noin 2,5 legioonaa eli 10 000 roomalaissotilasta) onnistui taistelemaan kunniakkaasti ja sitten vetäytymään Placentiaan (Piacenza). Hannibal voitti huolellisella ja innovatiivisella suunnitelmallaan, joista hän on kuuluisa. Roomalaiskenraali, konsuli Tiberius Sempronius Longus heitti joukkonsa vaikeissa olosuhteissa suoraan hyökkäykseen eikä huomannut joutuvansa ansaan.

Trebian taistelu
Osa toista puunilaissotaa
1. Karthagon leiri 2. Karthagon ratsuväki 3. Karthagon jalkaväki 4. Magon osasto 5. Trebbiajoki 6. Rooman ratsuväki 7. Rooman jalkaväki 8. Roomalaisten leiri 9. Po-joki 0. Placentia (Piacenza)
Päivämäärä: Talvipäivänseisaus, Joulukuu 218 eaa. Paikka: Trebbiajoen ranta Lopputulos: Karthagon voitto
Osapuolet
Rooman valtakunta	Karthago
Komentajat
Tiberius Sempronius Longus	Hannibal
Vahvuudet
42 000 miestä: (18 000 rooman legioonalaista, 20 000 italialaista, 4 000 ratsuväkeä)	30 000 miestä: (20 000 raskasta jalkaväkeä, 10 000 ratsuväkeä, 37 sotanorsua)
Tappiot
26 000 – 28 000, ehkä jopa 32 000	4 000 – 5 000, muutamia norsuja
Toisen puunilaissodan taistelut Lilybam – Ticinus – Trebia – Cissa – Trasimenusjärvi – Ebro-joki – Geronium – Cannae – Dertosa – Cornus – Beneventum – Tarentum – Capua – Silarus – Herdonia – Syrakusa – Baetis-joki – Capua – Herdonia – Numistro – Canusium – Carthago Nova – Tarentum – Baecula – Grumentum – Metaurus – Ilipa – Crotona – Utica – Bagrades – Cirta – Zama

Taistelu käytiin tasamaalla Piacenzan maakunnassa Trebbiajoen vasemmalla rannalla lähellä Po-jokea. Taistelu on nimetty joen mukaan. Vaikka tarkka sijainti, jossa taistelu käytiin, ei ole aivan varma, yleisesti oletetaan että taistelukenttä oli näköetäisyydellä via Emilian roomalaistiestä.

Taistelu

Magon väijytys

Joulukuu 218 eaa. oli kylmä ja luminen. Scipio oli vielä toipumassa haavoistaan, mutta Sempronius oli "kiivaana ja omapäisenä" innokas kaatamaan Hannibalin yksin saavuttaakseen ääniä tuleviin konsulinvaaleihin. Scipio olisi välttänyt kouluttamattomilla miehillä hyökkäämistä. Semproniuksen epäonneksi myös Hannibal tiesi tämän ja kehitti suunnitelman, joka pohjautui Semproniuksen kiivauden hyväksikäyttöön. Hannibalin joukot olivat majoittuneet kylmän ja tulvivan Trebbiajoen varrelle.

Hannibal luotti gallialais-vakoilijoiltaan saamiinsa tietohin. Heidän kertoessaan roomalaisten olevan taisteluvalmiudessa, hän kutsui luoksensa sata parasta jalkaväen ja ratsuväen sotilastaan ja käski heistä jokaisen valita kymmenen sotilasta mukaansa erikoistehtävää varten. Nämä Hannibalin nuoremman veljen Magon alaisuuteen määrätyt 1 100 jalkaväkisotilasta ja 1 100 ratsuväkisotilasta, käskettiin piiloutumaan yön turvin Trebbiajoen aluskasvillisuuteen, valmiina väijyämään roomalaisia.

Numidialaisratsuväen provokaatio

Seuraavana aamuna Hannibal lähetti loput numidialaisratsumiehet Trebbian yli häiritsemään roomalaisleiriä. He ratsastivat leirin porteille ja ampuivat nuolia vartiomiehiä kohti ja vetäytyivät, houkutellen roomalaiset asemiin mihin Magon piilotettu osasto voisi hyökätä oikealla hetkellä. Sempronius lähetti ratsuväen häätämään heitä ja pian perään lähetettiin 6 000 keihäänheittäjää, kevyttä jalkaväkeä turvaamaan taistelurintamaa. Taistelurintamaan kuului 12 000 roomalaista raskaan jalkaväen miestä ja 20 000 italialaista, jotka oli myös luultavasti raskaasti aseistettu.

Roomalaiset ylittävät Trebbian

Yhdysvaltalainen sisällissodan aikainen upseeri, everstiluutnantti Theodore Ayrault Dodge, kirjoitti näin:

Päivä oli koittamassa, satoi lunta. Joukot eivät olleet syöneet aamiaista. Mutta vaikka he olivat olleet valmiudessa monta tuntia, hän määräsi heidät ylittämään Trebbia, jonka vesi ylsi rinnuksiin asti ja oli jääkylmää. Ylitettyään virran roomalaissotilaat olivat niin kylmissään, että heillä tuskin pysyi aseet kädessä. Hannibal oli valmis. Hänen miehensä olivat syöneet, öljynneet itsensä nuotioiden äärellä ja valmistaneet aseensa taisteluun. Hän olisi voinut hyökätä, jo kun osa roomalaisista oli päässyt yli, jopa paremmalla menestyksellä. Nähdessään juonensa onnistuvan hän kuitenkin päätti odottaa saavuttaakseen vieläkin suuremman moraalisen sekä vieläkin vakuuttavamman voiton sitomalla koko vihollisen armeijan taisteluun.^lähde?

Hannibal vahvistaa sivustojaan

Hannibal laittoi nyt liikkeelle 8 000 kevyen jalkaväen sotilastaan - keihäänheittäjiä ja baleaarisia linkomiehiä - suojatakseen taistelulinjansa. Heidän taaksensa hän muodosti päätaistelurintaman jalkaväen 20 000 afrikkalaisesta, iberialaisesta, ja kelttiläisestä sotilaastaan sekä jakoi 10 000 jalkaväkisotilastaan ja joitain sotanorsuja kummallekin sivustalleen.

Numidialaisratsuväki kääntyi äkillisesti ja hyökkäsi takaa-ajossa hajaantuneen roomalaisratsuväen kimppuun. Sempronius veti ratsuväkensä sivustoillensa. Numidialaiset ratsumiehet jatkoivat häiritsemällä roomalaista kevyttä jalkaväkeä, saaden heidät tuhlaamaan ammuksensa. Armeijoiden lähestyessä toisiaan, roomalaisella kevyellä jalkaväellä ei ollut enää taistelukykyä karthagolaisia vastaan ammusten vähyyden ja hypotermian takia, joten Sempronius käski heidät selustaan.

Samoin balearisten linkomiesten ja keihäänheittäjien kohdatessa roomalaista raskasta jalkaväkeä Hannibal veti heidät pois taistelusta ja sijoitti heidät sivustoillensa. Kahden taistelurivistön suhteet olivat siis seuraavankaltaiset. Keskustassa 32 000 roomalaista raskaan jalkaväen sotilasta kohtasi 20 000 karthagolaista raskaan jalkaväen sotilasta, suhde oli siis 1,6 roomalaista jokaista karthagolaista vastaan. Sivustoilla 2 000 roomalaista ratsuväen sotilasta kohtasi kuitenkin 5 000 karthagolaista ratsuväkimiestä sekä 4 000 kevytaseista sotilasta, suhde sivustoilla oli näin ollen yksi roomalainen vastaan 4,5 karthagolaista, lisäksi karthagolaisten sotanorsut olivat sivustoilla.

Ansa

Kevyen jalkaväen vetäytyessä roomalaisten linjojen taakse, raskaasti varustettu jalkaväki lähestyi karthagolaisia. Samaan aikaan karthagolaisten sivustat hyökkäsivät roomalaisten sivustoihin työntäen ne takaisin jokeen ja jättäen roomalaisten jalkaväen alttiiksi hyökkäykselle. Roomalaisten ohitettua Magon piilotetut joukot, Magon joukot hyökkäsivät roomalaisten selustaan. Roomalaisten moraalin ollessa jo nälän, kylmän ja väsymyksen takia heikko, rintaman sivustoilla ja takana olleet sotilaat irrottautuivat muodostelmasta ja pyrkivät takaisin joelle. Vaikka lähteet eivät kerro, moinen käytös on tyypillistä vähiten koulutetuille joukoille, jotka yleensä sijoitetaan kerrotunlaisiin paikkoihin taisteluissa.

Sekasorrossa pakenevien miesten yrittäessä joelle Hannibal käytti tilaisuutensa saadakseen verilöylyn. Suurin osa taistelussa kuolleista kaatui paetessaan tai hukkui jokeen. Roomalainen ratsuväki ratsasti karkuun. Roomalaisten legioonalaisten pysyessä Semproniuksen kanssa keskustassa ja suurimman armeijan osan ollessa 20 000 italialaista, miehet jotka kuolivat, eivät todennäköisesti olleet legioonalaisia vaan italialaisia liittolaisia, joita ei ollut koulutettu taisteluun.

Roomalainen ontto neliö

On selvää, että Sempronius suuntasi päähyökkäyksensä Karthahgon linjan keskustaan. Hän on luultavasti ollut komentamassa henkilökohtaisesti keskustaa, koska ei ole tullut tapetuksi sivustassa tai selustassa. Hänen seuranaan on ollut hänen kokenein ja tehokkain jalkaväkensä. Itse asiassa he ovat toimineet kuin ammattisotilaat. Osa sotilaista on siirtynyt nopeasti sivustoille ja selustaan muodostaen onton neliön. Tässä roomalaisessa jalkaväkimuodostelmassa kaikki sivut suuntautuivat ulospäin ja keskusta jätettiin tyhjäksi komentajia ja haavoittuneita varten. Tämä neliö torjui kaikki karthagolaisten hyökkäykset. Karthagolaiset keskittivätkin huomionsa joen rannalla olleisiin miehiin, roomalaisten muodostelman sijaan.

Kevyt jalkaväki lähetettiin pysäyttämään norsuja. Sen he tekivät heittämällä tikkoja ja pistelemällä hännän alle. Norsut sekosivat ja hyökkäsivät kummankin osapuolen joukkojen kimppuun, kunnes Hannibal käski ajaa norsut vasemmalle roomalaisten puolella taistelevien gallialaisten kimppuun. Ei ole tiedossa, mitä Livius tarkoittaa "vasemmalla", mutta norsut eivät olleet keskustassa.

Vaikka Sempronius teki muutamia epäonnisia strategisia päätöksiä, hän todisti taistelukentällä olevansa hyvä kenraali. Määräämällä joukot Karthagon keskustaa vastaan vihollinen kärsi suuria menetyksiä, mutta niiden laadusta ei ole tarkkaa tietoa. Kahdesta etnisestä ryhmittymästä afrikkalaisista ja kelteistä, jälkimmäisen on sanottu menettäneen enemmän miehiä. Neliö oli taistellut itsensä pian karthagolaisten selustaan ja näki takanaan karthagolaisten teurastavan Rooman liittolaisia. Sempronius ei palannut enää pelastamaan heitä vaan vetäytyi joukkoineen Piacenzaan.