Treatise Concerning the Principles of Human Knowledge
A Treatise Concerning the Principles of Human Knowledge on irlantilaisen empiristifilosofi George Berkeleyn vuonna 1710 kirjoittama filosofinen tutkielma. Teos pyrkii ensisijaisesti kumoamaan Berkeleyn aikalaisen John Locken väitteet koskien ihmisen havaintoaistien luonnetta. Sitä pidetään hänen toisena pääteoksenaan teoksen Three Dialogues Between Hylas and Philonous ohella.
Sekä Locke että Berkeley katsoivat, että oli olemassa ulkopuolinen todellisuus, ja tämä todellisuus saa aikaan ihmisen mielessä olevat ideat. Berkeley kuitenkin katsoi, että tämä ulkopuolinen todellisuus koostui pelkästään ideoista. Berkeley teki tämän ehdottamalla, että ”ideat voivat muistuttaa vain ideoita” — niinpä ihmisten mielissä olevat ideat saattoivat muistuttaa vain toisia ideoita, eivät aineellisia olioita, ja siksi ulkopuolinen todellisuus ei koostunut aineellisesta muodosta vaan ideoista. Tämä maailma sai logiikan ja säännöllisyyden joltain muulta voimalta, jonka Berkeley pyrki todistamaan Jumalaksi.
Berkeley oli hyvin uskonnollinen ja hänestä tuli myöhemmin Cloynen hiippakunnan piispa. Tutkielman ehdotus siitä, että maailma koostui pelkästään ideoista joita ohjasi kaikkivaltias voima, oli Berkeleyn vaihtoehto tuohon aikaan suositulle lockelaiselle empirismille, jonka Berkeley katsoi johtavan epäilyyn.