Transpetro Volga
Transpetro Volga on rautatiehuolintayritys SFAT:n perustama jokilaivatankkialusyhtiö. Sovfinamtrans, jota lyhyesti kutsuttiin myös SFAT:ksi, laajensi öljynkuljetustoimintaansa myös jokilaivoille, joilla kyettiin kuljettamaan rautateitä enemmän öljyä, 5 000 tonnia. Lopulta yhtiöllä oli myös rannikkokelpoisia tankkereita.
Alusten hankinta muokkaa
Ostettuaan Volgoneft-jokitankkialuksia, ryhtyi SFAT rakennuttamaan myös omia. 1999 rakennettiin Krasnoje Sormovo-telakalla ensimmäinen SFAT:n omien vaatimusten mukainen Volgoneft-jokitankkeri SFAT-1 (nykyään Hudson), jonka syväys oli suurempi kuin tavallisen Volgoneftin. Seuraavana vuonna rakennettiin SFAT-2 (nykyään James) sekä SFAT-3 (nykyään Trinity).[1] Alun perin suunnitelmana oli rakentaa kolmen aluksen asemesta 5–10.
Salakuljetus muokkaa
Yrityksen suomalaisomistuksen hävittyä se otti riskiä öljynkuljetuksissa tankkereilla hankkimalla öljyä Irakista, jonka Yhdistyneet kansakunnat oli julistanut saartoon. Yhdysvaltain laivaston SEAL-joukot laskeutuivat 2.2.2000 Volgoneft-147 aluksen kannelle, joka oli Sovfinamtransin omistuksessa, ja luovuttivat aluksen Omanin takavarikkoon.[2] [3] [4]
Osoittautui, että brittiläinen Prime Star-yhtiö oli aikarahdannut aluksen Transpetro Volgalta ja ohjannut aluksen Iranista Yhdistyneisiin arabiemiraatteihin. Aluksen takavarikosta oli esitetty 500 000 dollarin vaatimus. [5]
Kolmesta Volgoneftistä luopuminen muokkaa
Transpetro-Volga myi Hudsonin, entisen SFAT-1:n, Jamesin, entisen SFAT-2:n ja Trinityn, entisen SFAT-3:n 22 500 000 dollarilla 18. heinäkuuta 2003 julkistettujen markkinaraporttien mukaan. Kunkin aluksen kapasiteetti oli 7 970 tonnia kuollutta painoa eli yhteensä 23 910 DWT. Alusten bruttovetoisuus oli 3 x 5 137 GT eli yhteensä 15 411 GT. Hudsonissa on Wärtsilän 3 589 hevosvoiman moottori, kun taas kahdessa jälkimmäisessä vain 2 719 hevosvoiman.
Vision Flot muokkaa
SFAT perusti kahden muun yrityksen kanssa Vision Flotin laivaustoimintoja varten.
Volgotankerilta aluksia muokkaa
Transpetro Volgalle oli siirtynyt myös Volgotankerin aluksia:
Projekti 550:n ja projekti 558:n alukset muokkaa
- Volgoneft-22, rakennettu 1966, rekisteröity Samaraan, IMO 8943961, viimeinen omistaja Vision Flot Ltd., romutettu, 3 519 GT Moskova kuva
- Volgoneft-32, rakennettu 1968, rekisteröity Panamaan, toisen tiedon mukaan Volgoretšenskiin, IMO 8925385 kuva
- Volgoneft-38, rekisteröity Taganrogiin
- Volgoneft-39, rakennettu 1968, rekisteröity Taganrogiin, IMO 8944020
- Volgoneft-41, rekisteröity Nižni Novgorodiin
- Volgoneft-42, rakennettu 1970, rekisteröity Panamaan, toisen tiedon mukaan Taganrogiin IMO 8925402
- Volgoneft-56, rakennettu 1965, rekisteröity Panamaan, toisen tiedon mukaan Nižni Novgorodiin
Projekti 550A:n alukset muokkaa
- Volgoneft-104, entinen Volgoneft-94M, rakennettu 1972, rekisteröity Astrahaniin, toisen tiedon mukaan Donin Rostoviin, IMO 8230613
- Volgoneft-105, rakennettu 1973, rekisteröity Pietariin, IMO 8727915
- Volgoneft-111, rakennettu 1973, rekisteröity Astrahaniin, toisen tiedon mukaan Taganrogiin, IMO 8230663
- Volgoneft-117, rakennettu 1974, rekisteröity Panamaan, toisen tiedon mukaan Taganrogiin, IMO 8925426
- Volgoneft-147, rakennettu 1979, rekisteröity Astrahaniin, toisen tiedon mukaan Donin Rostoviin, viimeinen omistaja Vision Flot, IMO 8892007
Projekti 1577:n alukset muokkaa
- Volgoneft-217, rakennettu 1970, rekisteröity Astrahaniin, IMO 8925414
- Mehanik Udodov, entinen Volgoneft-253, rakennettu 1976, rekisteröity Astrahaniin, toisen tiedon mukaan Taganrogiin
Katso myös muokkaa
- Neuvostoliiton rautatieministeriö
- Oteko
- SFAT-Rjazanin säiliövaunun hiekkapuhallus- ja maalauslinja [6]
- Venäjän rautatiet
![[6]](http://www.blastman.com/images/sovellusesimerkit/sfat_pieni.jpg){kind=link}
Lähdeviitteet muokkaa
- ↑ Russian River Ships, luettu 25.2.2008 [1]
- ↑ People's Daily, luettu 21.7.2007 [2]
- ↑ FAS, Yhdysvaltain laivaston tiedote, luettu 22.7.2007 18:045 UTC +3h [3] (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Jamestown Foundation, Incident likely to aggravate Russian-U.S. tentions, luettu 22.7.2007 [4]
- ↑ Nezavisimaja gazeta, Ksenija Fokina, 10. maaliskuuta 2000 [5]