Tornio–Karunki-rata
Tornio–Karunki-rata oli ensimmäisen maailmansodan alkuvaiheessa 1914–1915 käytössä ollut tilapäinen rautatieyhteys Torniosta Suomen puolen Karunkiin. Rata rakennettiin, koska Ruotsin puolella rautatie päättyi vuonna 1914 Ruotsin Karunkiin, ja Haaparannalle sekä Tornioon matkustajat ja tavarat täytyi sieltä kuljettaa hevoskyydillä. Ensimmäisen maailmansodan puhkeaminen elokuun alussa 1914 sai aikaan sen, että Torniosta tuli Venäjän keisarikunnan ainoa toimiva maayhteys Länsi-Eurooppaan. Matkustaja- ja tavaraliikenne kasvoi niin suureksi, että tilanteeseen oli saatava nopea ratkaisu.
| Tornio–Karunki (osa nykyistä Kolarin rataa) | |
|---|---|
 Karungin asema keväällä 1915. Kuva: Mia Green. |
|
| Perustiedot | |
| Reitti | Tornio–Karunki |
| Avattu | 1915 |
| Lakkautettu | 1915–1923 |
| Omistaja | Suomen valtio |
| Ylläpitäjä | Liikennevirasto |
| Liikenne | |
| Liikennöitsijä(t) | VR-Yhtymä |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus | 27 km |
| Raiteiden lkm | 1 |
| Raideleveys | 1 524 mm |
| Sähköistys | ei |
| Sallittu nopeus | 100 km/h |
| Liikenteenohjaus | |
| Ohjauskeskus | Oulu |
| Suojastus | ei |
| Kulunvalvonta | JKV |
Tornio–Karunki-radan rakentaminen aloitettiin 1 900 miehen voimin syksyllä 1914 ilman mitään virallisia päätöksiä ja suunnitelmia. 27 kilometriä pitkällä ratalinjalla tehtiin vain välttämättömät pengerrystyöt ja kiskot laskettiin suoraan routaantuneen maan päälle sen jälkeen kun pinta oli tasattu sorastamalla. Rata valmistui siksi jo kahdessa kuukaudessa, ja se otettiin käyttöön joulukuussa 1914. Ensimmäinen juna Torniosta Karunkiin lähti 5. tammikuuta 1915, ja säännöllinen liikenne alkoi 19. tammikuuta 1915. Junat alkoivat kulkea Karungista suoraan Pietariin saakka ja Karunkiin rakennettiin nopeasti myös tilapäinen asemarakennus ja suuri lautarakenteinen tavaramakasiini, johon mahtui 30 tavaravaunua. Tornionjoen jäälle tehtiin kauttakulkutie matkustajille ja tavaroita Ruotsin puolelta Suomeen kuljettaville hevosille. Tavaraliikenne kasvoi talvella niin suureksi, että Karunkiin täytyi rakentaa vielä lisäksi 600 metriä pitkä ja 10 metriä ulkovarasto tavaroiden säilyttämistä varten. Tavaroiden siirtoa ja lastausta varten tarvittiin työvoimaa, ja työväkeä tulikin Karunkiin Pohjois-Suomen alueelta suuria joukkoja. Kevään aikana Karungin kautta rajan ylitti 120 000 matkustajaa, tavarajunia kulki toistakymmentä päivässä ja matkustajajunia kolme päivässä. Tavaravaunuja lastattiin Karungissa vuorokaudessa keskimäärin 150 kappaletta.
Karungin radan liikenne loppui toukokuussa 1915, kun roudan sulamisen jälkeen junaliikenne kävi mahdottomaksi ja kiskotus jouduttiin purkamaan. Radalle ei ollut enää tarvettakaan, kun Ruotsin puolella valmistui kesäkuussa 1915 ratayhteys Ruotsin Karungista Haaparannalle. Pysyvä rautatie Torniosta Karunkiin avattiin vuonna 1923,[1] ja se muodostaa osan nykyistä Kolarin rataa. Karungin entisen aseman paikalla paljastettiin kesällä 2011 radan muistopaasi.
Lähteet muokkaa
- Puoli vuotta lännen porttina, Uusi Torniolainen-kaupunkilehti no 30 28.7.2011
- Husun suursuku : Polvesta polveen Karunginjärven rannalla : Historia : Sota-ajat : Karunki maailmansodan keskuspaikkana (Arkistoitu – Internet Archive)
- Tulli Facebookissa : 100 vuotta sitten : Junarata jään yli
Viitteet muokkaa
- ↑ Zetterberg, Seppo: Yhteisellä matkalla. VR 150 vuotta, s. 130. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-34742-3.
Aiheesta muualla muokkaa
- Tornio-Haaparanta oli sodan aikana Euroopan kiihkeä hermokeskus – Miksei isopappa kertonut siitä mitään? Lapin Kansa 7.1.2015[vanhentunut linkki]
- 6 kuukauden ikäinen rata ja sen asema, Suomen Kuvalehti, 25.01.1936, nro 4, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Reino Kalliomäki: Tornio ja Karunki 1914 – 1918 valokuvia, vaunut.org