Tonttiäyri

historiallinen veronluonteinen maksu

Tonttiäyri (ruots. tomtöre) oli Ruotsissa ja Suomessa kaupunkitonteista suoritettava veronluonteinen maksu.[1] Alkuaan tonttiäyrit olivat tontin haltijan maanomistajalle suorittama vuotuinen korvaus tontin vakaasta hallintaoikeudesta eli pysyvästä luvasta pitää rakennustaan toisen maalla. Etenkin 1600-luvulla kaupunkien alueella olevat maat siirtyivät vähitellen kaupunkien omistukseen, jolloin tonttiäyrit muodostuivat kaupunkien tuloksi. Tonttiäyrien kantaminen perustui kaupunkien omistusoikeuteen maahan, eikä siis mihinkään valtakunnalliseen lainsäädäntöön.[2]

Tilanne muuttui vähin erin 1700-luvun aikana. Kaupunkeja ei enää pidetty tonttien varsinaisina omistajina, vaan omistajiksi alettiin katsoa yksityiset ihmiset ja yritykset. Tonttiäyrejä kannettiin edelleen kaupunkien kassaan, mutta omistusoikeuden luonteen muuttumisen vuoksi muuttui myös suhtautuminen tonttiäyreihin. Joissakin kaupungeissa, esimerkiksi Helsingissä, tonttiäyrien julkisoikeudellinen luonne säilyi ja ne alkoivat vertautua veroihin. Toisissa kaupungeissa tonttiäyrien alkuperäinen yksityisoikeudellinen luonne oli enemmän esillä ja niissä tonttiäyreistä muotoutui kiinteistörasituksia. Tällainen oli tilanne muun muassa Turussa. Vielä 1930-luvulla tonttiäyrejä kannettiin joissakin kaupungeissa, mutta niiden taloudellinen merkitys kaupungeille oli vähäinen.[2]

Lähteet muokkaa

  1. Nykysuomen sanakirja. Hakusana tonttivero. Helsinki: WSOY, 1951–1961.
  2. a b Iso tietosanakirja. Osa 13, palsta 1196, hakusana tonttiäyri. Helsinki: Otava, 1937.