Tommy Lindholm
Tommy Lindholm (s. 3. helmikuuta 1947 Parainen) on suomalainen entinen jalkapalloilija ja valmentaja. Pelipaikaltaan hän oli hyökkääjä, joka muistetaan esimerkiksi kaksinkertaisena Mestaruussarjan maalikuninkaana Turun Palloseurassa[1] sekä ensimmäisenä suomalaisammattilaisena Turkissa[2]. Valmentajana Lindholm toimi muun muassa TPS:ssa ja Suomen maajoukkueessa.
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Syntymäaika | 3. helmikuuta 1947 | ||
| Syntymäpaikka | Parainen, Suomi | ||
| Pelipaikka | hyökkääjä | ||
| Junioriseurat | |||
| PIF | |||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1964 | PIF | (12) | |
| 1965 | TuTo | (24) | |
| 1966–1968 | TPS | 60 | (55) |
| 1969–1970 | HIFK | (35) | |
| 1971 | Reipas | 25 | (13) |
| 1971–1973 | Beşiktaş | 29 | (10) |
| 1973–1978 | TPS | 106 | (13) |
| 1979–1980 | TuPa | ||
| 1981 | PIF | (5) | |
| Maajoukkue | |||
| 1965–1973 | Suomi | 43 | (11) |
| Valmennusura | |||
| 1978 | TPS | ||
| 1986–1988 | TPS | ||
| 1989 | IK Brage | ||
| 1991 | TPS | ||
| 1992–1994 | Suomi | ||
| 1996 | HJK | ||
Jalkapallon lisäksi Lindholm pelasi myös käsipalloa SM-sarjassa Pargas IF:ssa[2].
Pelaajaura muokkaa
Lindholm on alun perin PIF:n kasvatteja, jossa hän debytoi myös aikuisten tasolla. Vuonna 1965 hän siirtyi Suomensarjan TuToon, jossa hän pelasi huippukauden tehden 24 maalia ja nousten myös Suomen maajoukkueeseen ennen ensimmäistäkään ottelua maan korkeimmalla sarjatasolla.[2] Seuraavaksi kaudeksi Lindholm vaihtoi kaupungin sisällä Turun Palloseuraan, jossa myös maaliverkot heiluivat ahkerasti. Kolmen kauden aikana Lindholm pelasi 60 Mestaruussarjan ottelussa ja teki 55 maalia[3]. Hän oli kausina 1967 ja 1968 kahdesti peräkkäin Mestaruussarjan maalikuningas[1] sekä voitti jälkimmäisenä kautena myös Suomen-mestaruuden.
Tämän jälkeen vuonna 1969 Lindholm teki osin opiskeluiden takia kuitenkin kohusiirron Suomensarjassa vahvasti panostaneeseen HIFK:hon, joka jyräsikin sarjansa etelälohkossa näytöstyyliin ja ansaitsi myös karsintasarjassa paikan ylöspäin[4][5]. Kaudeksi 1971 hän puolestaan vaihtoi Helsingin tähtirinnat Lahden Reippaaseen. Saman vuoden syksyllä Lindholmista tuli ensimmäinen suomalainen ammattilaispelaaja Turkissa, kun hän siirtyi maineikkaaseen Beşiktaşiin.[2] Hän teki ensimmäisellä kaudellaan 10 maalia, mutta kärsi myöhemmin taklauksesta saadusta polvivammasta[4].
Istanbulista Lindholm palasikin vuonna 1973 jälleen Turkuun TPS:aan, jota nyt toisella kerralla hän edusti viisi kautta toimien kaudella 1978 myös valmentajana. Vaikeudet polven kanssa näkyivät kuitenkin miehen tehoissa eikä maaleja syntynyt enää totuttuun tahtiin[4]. Vuosina 1979–1981 Lindholm jäähdytteli vielä Turun Pallossa ja Pargas IF:ssa.[2][6]
Kaiken kaikkiaan Lindholm pelasi SM-tasolla 213 ottelua, joissa hän teki 101 maalia.
Valmennusura muokkaa
Pelaajauransa jälkeen Lindholm toimi valmentajana ja haki jo varhain vaikutteita Ruotsista, mistä kertoi hänen omaksuma aluepelitaktiikka[7]. Suurinta menestystä valmentajana hän saavutti TPS:ssa, jossa hän toimi jo kauden 1978 apuvalmentajana[8] ja sittemmin kausina 1986–1988 ja 1991 päävalmentajana, kun joukkue voitti Suomen Cupin. Tämän lisäksi Lindholmin eräs suurista tähtihetkistä oli vierasvoitto San Sirolla lokakuussa 1987 UEFA Cupin ottelussa Milanon Interiä vastaan, vaikka lopulta Inter menikin otteluparista jatkoon. Vuonna 1989 Lindholm toimi puolestaan IK Bragen valmentajana Ruotsin Allsvenskanissa.[2]
Lindholm nimitettiin Suomen maajoukkueen päävalmentajaksi vuoden 1992 lopulla Jukka Vakkilan erottua tehtävästä. Lindholmin aika ei myöskään ollut järin menestyksekäs ja hän jätti maajoukkueen Suomen hävittyä kaksi ensimmäistä EM-karsintaotteluaan. Kaudella 1996 Lindholm valmensi HJK:ta, josta hän kuitenkin sai potkut kesken kauden.[7] Tämän jälkeen Lindholm ei ole toiminut huipputason valmennustehtävissä.
Koulutukseltaan liikunnanopettaja oleva Lindholm on aktiivivalmennusuransa jälkeen toiminut Turun ammattikorkeakoulun urheiluvalmennuksen lehtorina[9].
Saavutukset muokkaa
Pelaajana muokkaa
- Suomen mestari: 1968, 1975
- Mestaruussarjan maalikuningas: 1967, 1968
Valmentajana muokkaa
- Suomen Cupin voitto: 1991
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Finland - List of Topscorers (Mestaruussarja/Veikkausliiga) RSSSF. Viitattu 25.12.2013.
- ↑ a b c d e f Kanerva, Juha ym.: Jalkapallon pikkujättiläinen. Helsinki: Otava, 2003. ISBN 951-1-27037-0.
- ↑ Vuorinen, Juha ja Kasila, Markku.: Pelimiehet – Suomen jalkapallon pelaajatilastot 1930–2006, s. 187. Helsinki: Suomen urheilumuseosäätiö, 2007. ISBN 978-952-99075-9-5.
- ↑ a b c Ismail, Atik: Mestaruussarjan maestrot 1960–1989, s. 45-46. Atik Ismail, 2013. ISBN 978-952-93-2864-2.
- ↑ 1945-1971 HIFK Soccer. Viitattu 25.12.2013.
- ↑ Tommy Lindholm Pargas IF. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 25.12.2013.
- ↑ a b Lautela, Yrjö ym.: Rakas Jalkapallo, s. 101. Helsinki: Teos, 2006. ISBN 978-951-851-068-3.
- ↑ Mäki, Heikki & Toivola, Eero: TPS 1922–1982, s. 60. , 1982. ISBN 951-99400-1-4.
- ↑ Menestys vaatii oikeat olosuhteet 2011. Turun AMK: Aurinkolaiva. Viitattu 25.12.2013.
| Edeltäjä: Jyrki Heliskoski |
Suomen vuoden jalkapallovalmentaja 1988 |
Seuraaja: Antti Muurinen |
| Edeltäjä: Bo Johansson |
HJK:n päävalmentaja 1996 |
Seuraaja: Jari-Pekka Keurulainen |
Juuso Lampila (1939–1947) • Imre Markos (1948–1950) • Raino Suominen (1951–1954) • Leo Aaltonen (1955–1959) • Knut Gustafsson (1960–1961) • Olli Virho (1962) • Kalevi Lehtovirta (1962) • Leo Aaltonen (1963) • Tage Friedfeld (1964) • Leo Aaltonen (1964) • Rainer Forss (1965–1970) • Paavo Nenonen (1971)• Lars Nyström (1972) • Manuel Gerpe (1973) • Paavo Nenonen (1973–1974) • Olavi Laaksonen (1975–1977) • Tapio Harittu (1978–1980) • Raimo Toivanen (1980–1983) Hans Martin (1984) • Rainer Forss (1985) • Tommy Lindholm (1986–1988) • Heikki Suhonen (1989–1991) • Tommy Lindholm (1991) • Raimo Toivanen (1992–1993) • Pauno Kymäläinen ja Tomi Jalo (1993) • Juha Malinen (1994–1997) • Siegfried Melzig (1998) • Seppo Miettinen (1998–2000) • Mika Laurikainen (2001–2003) • Kari Ukkonen (2004–2006) • Mixu Paatelainen (2007) • Martti Kuusela (2008) • John Allen (2008) Pasi Rautiainen (2009) • Marko Rajamäki (2010–2014) • Mika Laurikainen (2014–)
Öhman (1922) • Fabra (1936–37) • Obitz (1939) • Mårtensson (1945) • Tammisalo (1946) • Lehtonen (1947–55, 1959–61) • Weinreich (1955–58) • Laaksonen (1962–74) • Kosma (1974–75) • Rytkönen (1975–78) • Malm (1979–81) • Kuusela (1982–87) • Vakkila (1988–92) • Lindholm (1992–94) • Ikäläinen (1994–96) • Møller Nielsen (1996–99) • Muurinen (2000–05) • Heliskoski (2005–06) • Hodgson (2006–07) • Baxter (2008–10) • Huttunen (2010) • Kanerva (2011) • Paatelainen (2011–15) • Kanerva (2015) • Backe (2016) • Kanerva (2016–)