Tomatillo (Physalis philadelphica, syn. Physalis ixocarpa) on monivuotinen pääasiassa meksikolainen koisokasvi. Se on läheistä sukua lyhtykoisolle ja karviaiskoisolle eli ananaskirsikalle. Etäisempää sukua se on myös merkittäville viljelykasveille kuten tomaatille (Solanum lycopersicum), munakoisolle (Solanum melongena) ja perunalle (Solanum tuberosum). Karviaiskoisosta poiketen tomatillon hedelmää ei syödä sellaisenaan, vaan se valmistetaan aina ruoaksi. Tomatillon nimi on espanjankielinen diminutiivimuoto sanasta tomate, eli se tarkoittaa ”pikkutomaattia”.

Tomatillo
Vastapoimittuja saksalaisia tomatilloja.
Vastapoimittuja saksalaisia tomatilloja.
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Solanales
Heimo: Koisokasvit Solanaceae
Suku: Lyhtykoisot Physalis
Laji: philadelphica
Kaksiosainen nimi

Physalis philadelphica
Lam. (1786)

Synonyymit
  • Physalis ixocarpa Brot.
Katso myös

  Tomatillo Wikispeciesissä
  Tomatillo Commonsissa

Physalis ixocarpa

Tomatillo kasvaa Meksikossa sekä luonnonvaraisena että viljeltynä, ja siitä on runsaasti lajikkeita. Se tunnetaan Meksikossa nimellä vihreä tomaatti (esp. tomate verde). Sitä viljellään vähemmissä määrin myös muualla kautta Amerikan mantereen.[2] Se kasvaa pensasmaiseksi ruohovartiseksi kasviksi ja tuottaa vihreitä, kellertäviä, punaisia tai jopa violetinpunaisia hedelmiä. Kunkin hedelmän suojana on vihreä lyhtyä muistuttava verhiö, joka aukeaa hedelmän kypsyessä. Tuoreen hedelmän tunnistaa pinnan kimmoisuudesta.

Käyttö muokkaa

Hedelmä on mehevä, täyteläinen, hyvin ohutkuorinen ja sisältää runsaasti hyvin pieniä siemeniä. Koko hedelmä sopii murskattuna kastikkeisiin ja paloiteltuna pataruokiin ja muhennoksiin. Sen käyttö on yleistä meksikolaisessa ja thaimaalaisessa keittiössä. Tuoreet tomatillot säilyvät jääkaapissa pari viikkoa, ja niiden säilyvyyttä voidaan pidentää säilömällä ne suljettuihin muovipusseihin.[3]

Viljely Suomessa muokkaa

Tomatillo on monivuotinen kasvi, mutta Pohjoismaissa sitä voidaan viljellä puutarhakäyttöön myös yksivuotisena.

Idätys muokkaa

Voidaan käyttää joko kaupasta ostetun hedelmän siemeniä tai puutarhaliikkeestä ostettuja siemeniä. Sopiva kylvöaika on huhti-toukokuun vaihteessa. Kuhunkin kylvöruukkuun kylvetään 3–4 siementä kylvömultaan, ja ne peitellään ohuesti. 6–8 cm pituiset taimet istutetaan omiin ruukkuihinsa voimakkaaseen kevytsoralla tai hiekalla jatkettuun ruukkukasvimultaan.

Kasvatus muokkaa

Taimet siirretään ulos hallavaaran jälkeen. Taimen tyveä on hyvä lannoittaa kompostimullalla tai lannalla. Kasvi viihtyy ulkona aurinkoisessa ja tuulelta suojatussa paikassa joko istutettuna tai ruukussa.

Kukinta muokkaa

Tomatilloon tulee useita painavia hedelmiä, joten varsien tukeminen voi olla tarpeen, etteivät ne taittuisi. Lehtihankoihin kasvavat uudet versot poistetaan sitä mukaa, kun niitä ilmaantuu. Uusia kukkia ja hedelmiä ilmestyy jatkuvasti heinäkuun puolivälistä elokuun loppuun. Hedelmät korjataan mahdollisimman suurina, sillä ne pysyvät taimessa pitkään hyvälaatuisina.

Taimi latvotaan, kun alkaa olla selvää, etteivät uudet hedelmät ehtisi enää kypsyä. Samalla poistetaan pienimmät raakileet, jotta isoimmat ennättävät kypsyä ennen pakkasia.

Kuvia muokkaa

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Rönnblom, Eva: Kasvitarha ikkunalla. Suomentanut Vainio, Hannele. Kustannus-Mäkelä Oy, 2003. ISBN 951-882-360-X.

Viitteet muokkaa

  1. Physalis philadelphica IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. Tomatillos North Carolina Fruit and Vegetable Shippers Directory. North Carolina Department of Agriculture & Consumer Services. Arkistoitu 17.4.2010.
  3. Tomatillo: a green sourpuss with a sweet side Los Angeles Times. 14.5.2008.

Aiheesta muualla muokkaa