Toimintaterapia on kuntoutusta, jonka tavoitteena on antaa yksilölle keinoja selviytyä mahdollisimman omatoimisesti oman elinympäristönsä arkisissa tilanteissa. Terapiassa pyritään toiminnalla vaikuttamaan yksilön toimintamahdollisuuksiin, joita saattavat rajoittaa erilaiset kehitykselliset häiriöt, ikääntymisen mukanaan tuomat muutokset, sairaudet tai vammat. Terapian avulla toimintakykyä ja kehitystä pyritään edistämään ja ylläpitämään opastamalla yksilö löytämään ja hallitsemaan keinoja huolehtia itsestään, olemaan vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa, tekemään työtä tai opiskelemaan, viettämään vapaa-aikaa ja leikkimään.

Ensimmäisen maailmansodan haavoittuneita toimintaterapiassa neulomassa.

Toimintakykyä ja toimintaterapian tarvetta arvioidaan esimerkiksi testeillä, haastattelemalla ja havainnoimalla sekä eri toimintamuotojen avulla. Toimintamuodot vaihtelevat potilaan yksilöllisten tarpeiden mukaan, ja niitä sovelletaan mahdollisimman mielekkään kuntoutuksen aikaansaamiseksi. Toimintaterapeutti voi tutustuttaa potilaan myös erilaisiin arjen tilanteita helpottaviin apuvälineisiin, valmistaa yksilöllisiä ortooseja ja ehdottaa potilaan asuntoon laadittavia muokkauksia mahdollistamaan turvallinen sekä itsenäistä toimintaa ja elämänlaatua tukeva elinympäristö. Toimintaterapia voi olla yksilö- tai ryhmäterapiaa.

Toimintaterapiassa edetään hyvin asiakaslähtöisesti, jolloin toteutuskin voi olla hyvin monipuolista ja yksilöllistä. Toimintaterapia soveltuukin hyvin laajalle kirjolle erityyppisistä arkea haastavista tekijöistä kärsiville ihmisille. Toimintaterapian asiakkaita voivat olla mm. lapset, ikääntyneet, neurologisesti tai psyykkisesti sairastuneet sekä kroonisesta kivusta kärsivät. Yksilö- ja ryhmäterapiat ovat molemmat mahdollisia toteuttaa.

Toimintaterapiaa saa antaa laillistettu kuntoutusalan ammattilainen.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Toimintaterapia.