Päihdepolitiikka
Päihdepolitiikka on yhteiskunnan harjoittamaa politiikkaa, jolla pyritään ohjaamaan yksilöiden päihteiden käyttöä. Usein päihdepolitiikan pyrkimyksenä on rajoittaa päihteiden käytöstä yksilölle ja yhteiskunnalle koituvia haittoja. Päihdepolitiikassa käytettyjä menetelmejä ovat esimerkiksi ostorajoitukset, suorat kiellot, haittaverot, valistus ja haittojen vähentäminen.
Historia
Ihmiskunta on käyttänyt erilaisia päihdyttäviä aineita, päihteitä historiallisista ajoista alkaen. Varhaisissa kulttuureissa tunnettiin monia luonnonyrttejä, joita käytettiin sekä niiden parantavien että päihdyttävien vaikutusten takia. Luonto on täynnä erilaisia eliöitä yksisoluisista bakteereista levien, sienten ja kasvien kautta eläimiin. Kaikissa elävissä organismeissa esiintyy erilaisia yhdisteitä vaihtelevina pitoisuuksina. Monet näistä yhdisteistä ovat elintärkeitä ja ihminen käyttää niitä ravinnokseen, toisilla taas on erityisiä lääkinnällisiä vaikutuksia joiden vuoksi niitä käytetään erilaisten sairauksien hoitoon. Jotkin näistä aineista ovat eritavoin psykoaktiivisia ja niitä voidaan käyttää päihtymistarkoituksessa.
Erilaisten luonnontuotteiden käyttö päihteenä vaihtelee maantieteellisesti ja kulttuurillisesti. Alkoholista, kofeiinista ja nikotiinista on muodostunut länsimaisten teollisuusyhteiskuntien kulttuuripäihteitä, joita käytetään erilaisiin tarkoituksiin: Alkoholia rentoutumiseen ja vapautumiseen, kofeiinia piristymiseen ja suorituskyvyn lisäämiseen, nikotiinia sekä rentoutukseen että virkistykseen.
Tiettyihin arabikulttuureihin on aikaisemmin kuulunut kannabiksen ja oopiumin käyttö. Islamin voimistuminen on muuttanut tilanetta. Alkoholikielto on islamissa ehdoton ja se käsittää myös kiellon valmistaa, kuljettaa, käsitellä ja myydä alkoholipitoisia juomia, sekä kiellon osallistua tilaisuuksiin, joissa tarjoillaan alkoholia. Alkoholia sisältävät lääkkeet ovat sallittuja vain, jos vastaavaa alkoholitonta lääkettä ei ole. Kaikki mikä sumentaa aisteja ja ajattelukykyä on haram (kielletty), ja tämä sääntö pätee myös huumeisiin, kuten esim. marihuana, kokaiini, oopiumi ym. Niiden kaikenlainen käyttö, kuten alkoholinkin, on kiellettyä. Andien vuoristossa kokapensaan lehtien pureskelu vastaa länsimaisen kulttuuripiirin kahvin käyttöä.
Päihdepolitiikalla on aina ollut myös taloudelliset motivaattorit. Usein päihteitä on kielletty päihdekaupan pitämiseksi hallitsijan käsissä. Kieltoja on usein perusteltu halulla ehkäistä päihteiden käytöstä koituvia ongelmia ja haittoja.
Päihdepolitiikan malleja
Vapaa saatavuus
Päihteiden vapaalla saatavuudella tarkoitetaan järjestelmää, jossa päihteen myynti on vapaata, eikä kaupalle ole olemassa rajoittavia määräyksiä. Esimerkiksi kahvin kauppa noudattaa vapaan saatavuuden mallia.
Kontrolloitu saatavuus
Kontrolloidun saatavuuden mallissa on lainsäädännöllä asetettu eriasteisia velvoitteita päihteiden myyjälle. Myynti voi olla luvanvaraista ja myynnille voidaan asettaa erilaisia kriteereitä, kuten ikärajoja. Esimerkiksi tupakan ja mietojen alkoholijuomien myynti on sallittu vain yli 18-vuotiaille. Alkoholin anniskelupaikkojen, kuten baarien ja ravintoloiden tulee täyttää lain määräämät kriteerit voidakseen anoa anniskeluoikeuksia ja myydä alkoholijuomia.
Myös reseptilääkkeiden kohdalla noudatetaan kontrolloidun saatavuuden periaatetta. Esimerkiksi mielialalääkkeiden hankkimiseksi käyttäjällä tulee olla lääkärin määräys ja ostoon oikeuttava resepti. Myös kerralla hankittavien lääkkeiden määrää voidaan rajoittaa.
Täyskielto
Päihteiden käyttöä voidaan pyrkiä kontrolloimaan täyskiellon avulla. Täyskiellolla tarkoitetaan tilannetta, jossa päihteen tuotanto, jalostus ja kauppa on kiellettyä. Toisinaan myös hallussapito voidaan kieltää.
Esimerkiksi tupakasta valmistettavan nikotiinipitoisen nuuskan tuotanto, valmistus ja kauppa ovat Suomessa tupakkalain mukaisesti kiellettyjä. Huumausainelaissa määrätään suuri joukko päihteitä huumausaineiksi ja niiden tuotanto, jalostus, maahantuonti, kauppa ja hallussapito on kiellettyä. Laissa voidaan sallia määrättyjen aineiden käyttö mm. lääketieteellisiin tai teollisiin tarkoituksiin.
Haittojen vähentäminen
Monissa valtioissa päihdepolitiikassa toteutetaan joko osittain tai kokonaan haittojen vähentämisen periaatteita. Suomalainen päihdepolitiikka soveltaa kaikkien edellä mainittujen toimenpiteiden lisäksi haittojen vähentämistä, mm. tarjoamalla päihderiippuvaisille hoitoa ja neuvontaa.
Päihdepolitiikkaa toteuttava lainsäädäntö Suomessa
Suomessa päihedepolitiikan kehykset säädetään laissa. Noita lakeja on useita ja käytännössä lainsäädännön toteuttaminen on annettu pääasiassa kunnille ja erilaisille kansalaisjärjestöille, jotka toteuttavat merkittävän osan käytännön päihdepolitiikasta. Tuohon tarkoitukseen kunnat ja kansalaisjärjestöt saavat rahoitusta valtiolta. Seuraavassa luetellaan keskeisimmät päidepolitiikkaa toteuttavat lait.
Raittiustyölain (828/1982) mukaan raittiustyön tehtävänä on totuttaa kansalaiset terveisiin elämäntapoihin ohjaamalla heitä välttämään päihteiden ja tupakan käyttöä. Yleisten edellytysten luominen raittiustyölle on ensisijassa valtion ja kuntien tehtävä. Käytännön työn tekemisestä vastaavat pääasiassa kunnat ja järjestöt.
Sosiaalihuoltolain (910/1982) mukaan kunnan on huolehdittava sosiaalipalvelujen järjestämisestä asukkailleen sekä toimittava sosiaalisten olojen kehittämiseksi ja sosiaalisten epäkohtien poistamiseksi.
Päihdehuoltolain (41/1986 mukaan päihdehuollon tavoitteena on ehkäistä ja vähentää päihteiden ongelmakäyttöä sekä siihen liittyviä sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja sekä edistää päihteiden ongelmakäyttäjän ja hänen läheistensä toimintakykyä ja turvallisuutta. Päihdehuoltolaki korostaa kunnan vastuuta päihdehuollon järjestämisestä kunnassa ilmenevän tarpeen mukaisesti. Palvelujen järjestäminen kuuluu kuntien sosiaali- ja terveydenhuollolle.
Lastensuojelulain (139/1990) mukaan lapsella on oikeus turvalliseen ja virikkeelliseen ympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä etusija erityiseen suojeluun. Kunnan on ryhdyttävä toimenpiteisiin viipymättä, jos kasvuolot vaarantuvat tai jos nuori itse käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään. Lastensuojelulaki ja päihdehuoltolaki mahdollistavat viimeisenä keinona myös huumeiden ongelmakäyttäjän tahdosta riippumattoman hoidon. Esimerkiksi päihdehuoltolaissa tahdonvastaisen hoidon kriteereinä ovat terveysvaara ja väkivaltaisuus, mutta vaihtoehtoon turvaudutaan käytännössä hyvin harvoin.
Kansanterveyslain (66/1972) perusteella kunnan tulee ylläpitää terveysneuvontaa, järjestää työterveyshuolto sekä ylläpitää kouluterveydenhuoltoa.
Työterveyshuoltolain (743/1978) ja siihen liittyvässä muussa lainsäädännössä korostetaan työkyvyn ylläpitoa yhtenä työterveyshuoltotoiminnan päätavoitteista, mihin sisältyy myös päihde/huumeongelmaisen hoitoonohjaukseen tähtäävä toiminta työpaikoilla.
Sosiaali- ja terveysministeriö antoi 1.7.2000 asetuksen opioidiriippuvaisten vieroitus- ja korvaushoidosta buprenorfiinia, metadonia tai levasetyylimetadolia sisältävillä lääkkeillä. Vanhassa määräyksessä ennen jatkuvan korvaushoidon aloittamispäätöstä mahdollisesti käytettävä vieroitushoitokausi oli maksimissaan kaksitoista kuukautta ja varsinaisen korvaushoidon tarpeen arviointi oli rajattu kolmeen yliopistolliseen keskussairaalaan. Uudessa asetuksessa vieroitushoitokausi on rajattu yhteen kuukauteen. Vieroitus-, korvaus- ja uutena hoitomuotona myös ylläpitohoidon tarpeen arviointi laajennetaan kaikkiin yliopistollisiin ja muihin keskussairaaloihin sekä Järvenpään sosiaalisairaalaan.
Terveydenhuollon ammattihenkilökunnasta annetussa laissa (559/1994) esitellään muun muassa terveydenhuollon eettisiä periaatteita, joiden mukaan terveydenhuollon ammattihenkilön ammattitoiminnan päämääränä on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimyksiensä lieventäminen soveltaen yleisesti hyväksyttyjä ja kokemusperäisesti perusteltuja menettelytapoja.
Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) mukaan potilaalla on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. Hänen hoitonsa on järjestettävä ja häntä on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään kunnioitetaan.
Mielenterveyslain (1116/1990) perusteella alaikäinen voidaan määrätä omasta tai vanhempiensa tahdosta riippumatta psykiatriseen sairaalahoitoon, jos hoitoon toimittamatta jättäminen olennaisesti pahentaisi hänen tai muiden terveyttä tai turvallisuutta.
Rikoslain (19.12.1889/39) avulla voidaan, ehkä hieman yllättäen, myös nykyään toteuttaa päihdepolitiikkaa. Huumausainerikoksia koskevaan lukuun on nimittäin lisätty säännös, jonka nojalla voidaan huumausaineen käyttörikoksesta syytetty henkilö jättää syyttämättä tai tuomitsematta, jos hän on hakeutunut hoitoon päihdeongelmasta selvitäkseen
Päihteiden kiellon historia
- Kiina ja oopium
- Usa ja oopium
- Kahvin kieltolaki Ruotsi-Suomessa
- USA & Suomi - Alkoholin kieltolaki
- Alkoholin myynnin säännöstely Suomessa
- USA ja Kannabis / vs. Harrison tax act
- Huumelainsäädännön läpivienti YK:ssa
- Swedish model ja EU
Kieltolain seuraukset
Päihteiden täyskiellolla on pyritty estämään laittomiksi määriteltyjen päihteiden, eli huumausaineiden, käytöstä aiheutuvat ongelmat, tavoitteena käytön estäminen. Tästä pyrkimyksestä sekä sen tiukasta valvonnasta ja kovista rangaistuksista huolimatta käyttöä ei yleensä ole pystytty estämään missään päin maailmaa. Päin vastoin useimpien päihteden käyttö on useimmissa valtioissa jatkuvasti vain lisääntynyt täyskiellon ollessa voimassa.
Kieltolain seurauksena kiellettyjen päihteiden kaupasta on muodostunut massiivinen harmaa bisnes. Suomella tästä on kokemusta sekä 1930-luvulla voimassa olleen alkoholin kieltolain aikana että varhaisemmin voimassa olleen kahvin kieltolain aikana.
Nykyisen huumepolitiikan aikana laittomien päihteiden käyttö on noussut ennätyslukemiin. Laittomien päihteiden kaupan arvo on YK:n arvion mukaan 8% maailmankaupasta, ollen toisella sijalla heti asekaupan jälkeen. Koko tämä massiivinen rahavirta ohjautuu järjestäytyneelle rikollisuudelle. Laittomuus lisää korruptiota ja lahjontaa sekä vähentää kansalaisten lainkuuliaisuutta.
Lakien valvonnassa poliisille on jatkuvasti vaadittu laajempia oikeuksia kansalaisten oikeuksien ja henkilökohtaisen koskemattomuuden kustannuksella. Äärimmäisyyksiin asti viedyssä tilanteessa poliisille riittää pelkkä perustelematon epäilys ruumiintarkastuksen ja kotietsinnän sekä televalvonnan suorittamiseksi.
Poliisin oikeuksien laajentamisella on pyritty estämään huumekauppaa, mutta heikoin tuloksin. Seurauksena on ollut ainoastaan jatkuvasti lisääntyvä laittomien päihteiden käyttö, kasvava huumekauppa ja suureneva vankipopulaatio. USA:sta on tullut maailman johtava omien kansalaistensa vangitsija, jossa yksi sadasta maan kansalaisesta on kaltereiden takana. Samaan aikaan laittomien päihteiden käyttö tässä maailman tiukimman huumepolitiikan maassa on yleisempää kuin missään muussa valtiossa.
Uudet lähtökohdat päihdepolitiikassa
Haittojen vähentäminen
Haittojen vähentämisen eli haittojen minimointi (engl. Harm Reduction) -politiikalla tarkoitetaan sellaista päihdepolitiikkaa, jossa lähtökohtana on päihteiden käytöstä koituvien kokonaishaittojen minimoiminen. Suomalainen alkoholipolitiikka noudattaa haittojen vähentämisen periaatteita.
Viime vuosina on maailmalla ryhdytty käyttämään vaihtoehtoisia lähestymistapoja myös laittomien päihteiden käytöstä koituvien haittojen kontrollissa, kun vanhat toimintatavat ovat osoittautuneet heikoiksi tai toimimattomiksi. Monissa valtioissa on siirrytty tai ollaan siirtymässä rikosoikeudellisesta, laittomien päihteiden käyttäjien rankaisemiseseen keskittyvästä politiikasta järjestelmään, jossa päihteiden käyttö nähdään lääketieteellis-sosiaalisena ongelmana.
Käytön dekriminalisointi
Dekriminalisoinnilla tarkoitetaan päihteen käyttäjien rankaisemisen lopettamista. Dekriminalisoimalla laittomaksi määriteltyjen päihteiden käyttö pyritään ehkäisemään käyttäjien syrjäytymistä. Dekriminalisointi helpottaa myös hoitoon hakeutumista, kun käyttäjän ei tarvitse pelätä rangaistusta myönnettyään käyttönsä viranomaisille. Käytön dekriminalisointi vapauttaa myös poliisin resursseja käyttäjien jahtaamisesta todellisten rikosten selvittämiseen. Dekriminalisoinnin myötä päihteiden käyttö ei ole enää rikosoikeudellinen ongelma vaan sosiaalinen ja lääketieteellinen kysymys
Suomessa alkoholin käyttö oli kieltolain aikana laitonta. Koska alkoholin käytöstä rangaistiin, kohdistui tämä politiikka heikossa sosiaalisessa asemassa eläviin alkoholin suurkuluttajiin ja katualkoholisteihin. Poliisin valvonta ei kuitenkaan ulottunut varakkaamman kansanosan alkoholin käyttöön, sillä käyttö tapahtui ihmisten olohuoneissa, piilossa poliisin silmiltä. Varakkaamman kansanosan kohdalla alkoholin käyttö olikin käytännössä dekriminalisoitu.
Politiikkaa jouduttiin muuttamaan 1930-luvun alussa, kun huomattiin, ettei alkoholin kieltolaki kerta kaikkiaan toiminut, vankilat täyttyivät sakon muuntorangaistusta suorittavista katualkoholisteista, alkoholin käyttö kääntyi jyrkkään nousuun ja käytöstä aiheutuvat terveyshaitat, kuten epäpuhtaan aineen aiheuttamat sairaudet tai liian väkevän aineen käytöstä johtuvat yliannoskuolemat nousivat ennennäkemättömiin mittoihin. Päädyttiin dekriminalisoimaan alkoholin käyttö ja laillistamaan sen valmistus ja myynti valtion omistaman Oy Alkoholiliike Ab:n kautta.
Neulojen vaihto
Neulojen vaihto-ohjelmat on aloitettu monissa kaupungeissa ja valtioissa ympäri maailman. Vaihto-ohjelmalla pyritään ehkäisemään tartuntatautien, kuten B- ja C-hepatiitin ja AIDS:in leviämistä kokaiinia, opioideja tai amfetamiinia suonensisäisesti käyttävien keskuudessa. Samalla käyttäjille tarjotaan terveysneuvontaa ja heitä pyritään ohjaamaan hoitoon. Aloitetuilla neulojen vaihto-ohjelmilla ollaan onnistuttu ehkäisemään merkittävästi tartuntatautien leviämistä aineita suonen sisäisesti käyttävien keskuudessa ja samalla tehokkaasti ehkäistyä tartuntojen leviämistä muun väestön keskuuteen.
Vieroitus-, korvaus- ja ylläpitohoito
Vieroitus- ja korvaushoito on Suomessa nykyisin merkittävä osa päihdehuoltoa. Tunnetuin korvaushoidon muoto on tupakoinnin lopettamisessa käytettävät nikotiinivalmisteet, kuten nikotiinipurukumi tai -laastari. Opioideja, kuten heroiinia käyttävien on mahdollista päästä buprenorfiini- tai metadonikorvaushoidon piiriin.
Käyttäjähuoneet
Useissa kaupungeissa eri puolilla Eurooppaa on perustettu käyttäjähuoneita (ns. shooting gallery), joissa kokaiinia, heroiinia ja amfetamiinia suonensisäisesti käyttävät voivat valvotuissa olosuhteissa annostella aineensa sekä saada terveysneuvontaa ja opastusta, jolla pyritään kannustamaan päihdehuollon palvelujen käyttöön. Tähän ratkaisuun on päädytty paikallisten asukkaiden halusta tehdä kaupungin keskustasta turvallisempi ja siistimpi paikka sekä saada hajautettua katujen kulmissa, puistoissa ja asemilla majailevat narkomaanit pois keskustasta. Samalla pyrkimyksenä on ollut siirtää käyttö kaduilta ja puistoista sisätiloihin, jolloin kaduille ei jää lojumaan käytettyjä ruiskuja - ja toisaalta käyttäjällä on mahdollisuus ottaa huumeensa valvotuissa olosuhteissa, jolloin myös yliannoksen riski on pienempi.
Reseptiheroiini
Eräissä maissa on aloitettu jakamaan käyttäjille heroiinia apteekista reseptillä. Reseptijakelun edellytykset vaihtelevat maittain, mutta yleensä vaaditaan pitkää käyttöhistoria ja useita epäonnistuneita vieroitusyrityksiä. Toimenpiteen vaikutuksesta oheisrikollisuus kääntyy laskuun, kun käyttäjän ei tarvitse rahoittaa käyttöään tekemällä omaisuusrikoksia. Reseptijakelun avulla saadaan myös siirrettyä aineiden kauppa valvottuihin olosuhteisiin ja siten vähennettyä laittomilla markkinoilla liikkuvien aineiden määrää ja rikollisjärjestöjen tuloja. Eri muotoisia heroiinin reseptijakelun projekteja on käynnissä ainakin Sveitsissä, Hollannissa, Englannissa ja Saksassa.
Pillereiden testaus
Useissa Euroopan maissa on aloitettu ekstaasina myytävien pillereiden testaustoiminta, jolloin viranomaiset voivat aktiivisesti seurata laittomien markkinoiden tilannetta ja toisaalta voidaan pienentää ekstaasin käytöstä aiheutuvia riskejä, kun tiedetään pillerin sisältö. Testaaminen on ainoa keino välttää vaarallisia kemikaaleja sisältävien pillerien nauttiminen ja tästä mahdollisesti seuraava kuolema. Kannustamalla käyttäjiä testaamaan pillerinsä vähennetään vaarallisten pillereiden saapumista markkinoille ja samalla ehkäistään vaarallisia aineita sisältävien pillereiden käytöstä johtuvia terveysongelmia ja kuolemantapauksia.
Varhainen reagointi
Varhaisen reagoimisen eli ns. Early Warning -projekteilla pyritään seuraamaan tilannetta laittomilla markkinoilla ja mahdollistaa tiedonkulku viranomaisten ja käyttäjien välillä. Projektien pyrkimyksenä on lisätä viranomaisten tietoa markkinoilla liikkuvista aineista mm. pillereiden testauspisteiden kautta saatavista tuloksista. Tällä mahdollistetaan nopea reagointi mikäli uusia tai vaarallisia aineita on päässyt markkinoille. Tällaisissa tilanteissa viranomaiset voivat lähestyä käyttäjiä tiedottein ja varoittaa vaarallisista eristä tai jakaa neuvoa riskejä vähentävistä käyttötavoista. Usein Early Warning -projektia toteutetaan käyttäjien vertaisapu -yhdistysten tai käyttäjäyhteisöjen kanssa yhteistyössä. Tällaisia projekteja on käynnissä useissa Euroopan valtioissa ja niitä ollaan käynnistämässä Suomessa.
Kannabiskahvilat
Erityisten kannabiskahviloiden eli ns. Coffee Shopien avulla pyritään erottamaan kannabistuotteiden markkinat kovempien aineiden markkinoista. Kun kannabiksen myynti on keskitetty lisensoituihin ja valvottuihin myyntipisteisiin voidaan seurata myytävän tuotteen laatua ja vähentää sen käytöstä koituvia terveyshaittoja. Samalla ehkäistään kannabiksen käyttäjiä luomasta suhteista diilereihin ja rikolliseen alamaailmaan, joilta saisi myös muita laittomia päihteitä. Kannabiskahviloita on toiminnassa Alankomaissa ja muutamia on avattu myös Englannissa.
Eurooppalainen huumepolitiikka uudella vuosituhannella
Uuden vuosituhannen alussa Euroopan huumepolitiikassa on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Vuonna 2001 Portugali muutti radikaalisti huumepolitiikkaansa siirtymällä käyttäjien rankaisemisesta haittojen vähentämiseen. Ensimmäisenä toimenpiteenä dekriminalisoitiin kaikkien huumeiden käyttö ja hallussapito sekä ryhdyttiin tarjoamaan riippuvuudesta kärsiville hoitoa rangaistusten sijaan. Samana vuonna Belgia dekriminalisoi kannabiksen käytön ja käyttöä varten tapahtuvan hallussapidon. Kannabiskahviloita tai kannabiksen myyntiä ei toistaiseksi kuitenkaan sallita.
Englannissa keskustelu huumepolitiikasta on käynyt kiivaana koko vuoden. Vuoden loppupuolella ilmoitettiin päätöksestä siirtää kannabis luokasta B luokkaan C, samaan mm. masennuslääkkeiden kanssa. Uudelleen luokittelun astuessa voimaan keväällä 2004 kannabiksen hallussapidosta ei enää anneta rangaistuksia. Samaan aikaan vaatimukset kannabiskahviloiden sallimiseksi on kiihtynyt entisestään. Aivan vuoden lopussa maan hallitus ilmoitti parlamentille vaativansa koko huumepolitiikan täydellistä uudistamista Hollannin mallin mukaiseksi.
Myös muualla Euroopassa on tapahtunut samansuuntaista kehitystä. Saksassa kannabis on käytännöllisesti katsoen dekriminalisoitu useimmissa osavaltioissa. Heroiinin reseptijakelu on aloittettu suurimmissa kaupungeissa. Sveitsi, joka on ollut YK:n jäsen vasta vuodesta 2002, eikä kuulu EU:iin, on voinut toteuttaa vapaasti omaa politiikkansa ilman kansainvälisten sopimusten aiheuttamia rajoituksia. Se on laillistamassa kannabiksen käytön ja hallussapidon lisäksi myös sen tuotannon, jalostukset, tukkukaupan ja myynnin. Kreikassa hallitustasolla on vaadittu kannabiksen dekriminalisointia, samansuuntaisia vaatimuksia on esitetty myös Ranskassa, jossa 33% väestöstä kannattaa kannabiksen laillistamista.
Tulevaisuuden näkymiä
Useat kansalaisjärjestöt ympäri maailmaa ovat toimineet aktiivisesti ja yhdistäneet voimiansa tuloksettomana pitämänsä huumeiden vastaisen sodan lopettamiseksi. USA:ssa Washingtonin osavaltiossa lakimiesten, lääkärien ja apteekkareiden muodostama koalitio vaati huumesodan lopettamista ja huumepolitiikan radikaalia muuttamista. Tämä on merkittävä suunnan muutos julkisessa keskustelussa, koska kyseessä on ensimmäinen viranomaisten tekemä vetoomus huumepolitiikan muuttamiseksi USA:ssa.
Eurooppalaiset kansalaisjärjestöt ovat myöskin olleet aloitteellisia huumepolitiikan liberalisoinnin suuntaan vaatimalla Euroopan Parlamenttia tutkimaan sen toimivuutta. Mikäli tutkimuksessa havaitaan ongelmia tai todetaan politiikan olevan tehoton joiltain osin, haluavat kansalaisjärjestöt EU:n esittävän tehokkaampia lähestymistapoja. Mikäli tutkimus osoittaa tarpeelliseksi huumepolitiikan radikaalia muutosta, on EU:n kansalaisjärjestöjen mukaan valmisteltava esitys YK:lle kansainvälisen huumepolitiikan muuttamisesta.
Suomessa Humaania Päihdepolitiikkaa (HPP) ry ajaa haittojen vähentämismallia nykyisen täyskiellon sijaan.