Ilmaston lämpeneminen
Ilmastonmuutos tarkoittaa Maan ilmastossa tai paikallisissa ilmastoissa tapahtuvaa muutosta. Ilmasto on kautta esihistorian vaihdellut luonnollisista syistä, jotka liittyvät muun muassa maapallon rataan, mannerlaattojen liikkeisiin ja Auringon aktiivisuuteen. Viime vuosina julkisessa keskustelussa ilmastonmuutoksella on kuitenkin tarkoitettu ennen muuta ihmisen aiheuttamaa kasvihuoneilmiön voimistumista ja tämän aikaansaamaa ilmaston lämpenemistä ja sen seurannaisvaikutuksia. Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on erittäin vakava maailmanlaajuinen ympäristöongelma.
Termin määritelmä
Ilmastonmuutos voidaan määritellä eri tavoin. IPCC:n (hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli, Intergovernmental Panel on Climate Change) määritelmän mukaan ilmastonmuutoksella viitataan mihin tahansa ilmaston muuttumiseen ajan myötä joko luonnollisten vaihteluiden tai ihmisen toiminnan seurauksena. YK:n ilmastosopimuksessa ilmastonmuutoksella tarkoitetaan suoraa tai epäsuoraa muutosta, jonka aiheuttaa ihmisen ilmakehän koostumusta muuttava toiminta. Tässä artikkelissa seurataan ensisijaisesti IPCC:n määritelmää.
Yleistä ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta
Tiedeyhteisön piirissä vallitsee laaja yhteisymmärrys siitä, että Maan ilmasto lämpenee ja että ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöt ovat tässä merkittävä tekijä. Tämän käsityksen tärkein lähde on IPCC:n, jonka julkaisema kolmas kokoomaraportti toteaa suurimman osan viimeisen puolen vuosisadan lämpenemisestä johtuvan ihmisen toiminnasta. Tämän näkemyksen ovat toistaneet lukuisat muutkin tahot. Esimerkiksi arvostetussa tiedelehdessä Sciencessä vuosina 1997 - 2003 julkaistuista vajaasta tuhannesta ilmastonmuutosta käsittelevästä artikkelista kaikki tukivat tätä näkemystä.
Noin viimeisen sadan vuoden aikana maapallon ilmaston lämpötila on noussut noin (0.6 ± 0.2) °C. Todisteita lämpenemisestä voidaan havaita yhä enenevissä määrin. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on noussut esiteollsien ajan 270ppm:stä nykyiseen 380ppm:ään. Myös muut kasvihuonekaasupitoisuudet ovat kasvaneet.
Numeeriset ilmastomallit ovat keskeinen ilmastoa koskevien arvioiden lähde. Ne ennustavat lämpötilojen nousevan merkittävästi myös tulevaisuudessa. IPCC:n käyttämien maltillisten mallien haarukka seuraavalle sadalle vuodelle on 1,4 - 6,3 astetta. Ilmastomalleja on laadittu erilaisille päästökehityksille. Ilmastomalleihin liittyy lukuisia epävarmuustekijöitä, ennen muuta epävarmuustekijät, jotka liittyvät ilmaston lämpenemisen aiheuttamiin seurauksiin ja ilmastoherkkyyteen. Ilmastoherkkyydellä tarkoitetaan sitä, kuinka paljon ilmasto lämpenee tietystä määrästä kasvihuonekaasuja. Ilmastomalleista on myös epätodennäköisempiä, ääripäitä edustavia malleja kuin IPCC:n käyttämät.
Paikallisien muutosten osalta ennusteet ovat epävarmempia kuin maailmanlaajuisten keskimääräisten muutosten osalta. Kuitenkin, vaikka kasvihuonekaasujen määrät ja Auringon aktiivisuus pysyvät vakioina, ilmastomallien mukaan lämpötilat nousevat keskimäärin puolisen astetta sadan vuoden kuluessa.
Vaikka tieteellinen yksimielisyys on johtopäätösten osalta hyvin laajaa, on olemassa kuitenkin tiettyjä epävarmuustekijöitä koskien kasvihuonekaasujen absoluuttista vaikutusta. Näihin epävarmuustekijöihin vedoten hyvin pieni joukko usein energiayhtiöiden ja muiden vastaavien tahojen rahoittamia tieteilijöitä on kyseenalaistanut ehdotetut toimenpiteet. Johtuen ehdotetujen toimenpiteiden kustannuksista ja tästä kritiikistä, kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamisyritykset ovat kohdanneet vastarintaa.
Ilmastoon vaikuttavia tekijöitä
Muutokset Maan ympäristössä, lähiavaruudessa ja ihmisen toiminta vaikuttavat ilmastoon. Ulkoisia ilmastoon vaikuttavia tekijöitä kutsutaan usein ilmastopakotteeksi ja niihin kuuluu muun muassa Auringon säteily, Maan rata ja kasvihuonekaasujen konsentraatiot.
Ilmaston sisällä tapahtuvat muutokset
Sää on kaoottinen epälineaarinen dynaaminen järjestelmä. Tämä tarkoittaa, että se on vain osittain ennustettavissa. Ilmasto eli sään keskiarvo on kuitenkin havaintojen valossa suhteellisen vakaa. Ilmastoon lukeutuvat keskilämpötila, sadanta, aurinkoisten päivien määrä ja lukuisat muut mitattavat suureet.
Maan ympäristössä tapahtuu kuitenkin muutoksia, jotka voivat vaikuttaa ilmastoon. Esimerkiksi jäätiköiden kasvu ja pieneneminen aiheuttavat sekä luonnollista vaihtelua että vahvistavat ulkoisia pakotteita. Toisaalta meri-ilmakehäjärjestelmän muutokset voivat aiheuttaa voimakkaita muutoksia. Merien vaikutus ilmastoon liittyy monilta osin niiden suureen lämpökapasiteettiin ja kykyyn kuljettaa energiaa. Termohaliinikierron merkitys kasvaa pitemmillä aikaväleillä. Toisaalta ilmaston tila ei ole riippuvainen yksin nykytilasta vaan siihen vaikuttavat myös edeltävät tilat, kysymys on siis hystereesi-ilmiöstä.
Ilmaston ulkopuoliset muutokset
Pitkällä aikavälillä mannerlaattojen liikkeet vaikuttavat merten ja vuorten muotoihin muuttaen siten ilmastoa. Auringon aktiivisuudessa sekä pitkällä että lyhyellä aikavälillä tapahtuvat muutokset muuttavat ilmaston säteilypakotetta. Tietyssä mielessä Auringosta johtuvat myös Maan radassa tapahtuvat muutokset. Nämä muutokset johtuvat Aurinkokunnan sisäisestä dynamiikasta ja voidaan ennustaa hyvin.
Voimakkaat tulivuorenpurkaukset voivat vaikuttaa ilmastoon huomattavasti. Suuria purkauksia tapahtuu useita kertoja vuosisatoja. Joidenkin kymmenien miljoonien vuosien välein esiintyy myös erittäin suuria (miljoonien neliökilometrien suuruisia) purkausalueita, jotka vaikuttavat ilmastoon miljoonien vuosien ajan. Kasvihuonekaasut ovat jo pitkään olleet tärkeitä ilmaston kehitykselle. Kasvihuoneilmiö on merkittävä maapallon lämpötilaa säätelevä tekijä.
Ihmisen vaikutus
Ihmisen aiheuttamat eli antropogeeniset muutokset ilmastoon ovat nousseet yhä merkittävimmiksi. Tällä hetkellä näitä muutoksia aiheuttavat hiilidioksidipäästöjen merkittävä kasvu, otsonikato ja maankäyttö (muun muassa metsien hakkuut).
Kasvihuonekaasuja on ilmakehässä monia, mutta niistä ihmisen toiminnalla on eniten vaikutusta hiilidioksidiin. Viimeisten 55 miljoonan vuoden aikana ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on vaihdellut luontaisesti n. 200–300 ppm:n välillä, ja viimeiset 1000 vuotta pitoisuus on ollut n. 280 ppm. Ihmiskunnan pääenergianlähde on teollistumisen alusta lähtien kuitenkin ollut kivihiilikauden metsäjäänteiden, fossiilisten polttoaineiden (öljy, kivihiili, maakaasu) esiinkaivaminen ja polttaminen.
Hiilen eri muotojen polttaminen on nostanut ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nykyiseen n. 380 ppm:ään, yli 30 % historiallisesta arvosta (v. 2004 tilanne; vuotuinen muutos on 1990-luvulla ollut n. 1,6 ppm). Koska fossiilisten polttoaineiden käyttö lisääntyy edelleen, myös ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kasvaa ja vieläpä nopeutuen. Kaikkien saatavissa olevien fossiilisten polttoaineiden polttamisen loppuun arvioidaan nostavan hiilidioksipitoisuuden historiallisesta arvostaan 2–3-kertaiseksi.
Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa myös mm. Siperiassa ikiroudan sulamisen ja vapauttaa Siperian suo alueilta metaania, joka nopeuttaa lämpenemistä 10-25%.
Biosfäärin vaikutus
Biosfäärin eli kasvien, eläinten, sienten ja mikrobien vuodessa tuottama ja kuluttama hiilidioksidimäärä on itse asiassa monikymmenkertainen fossiilista polttoaineista vapautuvaan verrattuna. Ihmisen hiilidioksidintuotanto on kuitenkin riittävää, jotta systeemin tasapainotila siirtyy vähitellen kohti yhä korkeampia ilman hiilidioksidipitoisuuksia. Samalla luonnollinen hiilidioksidin kiertokulku muuttuu: esim. meriin arvioidaan ihmisen tuottamasta 'ylimääräisestä' hiilidioksidista päätyvän n. puolet.
Kasvillisuus menestyy pääsääntöisesti hyvin hiilidioksidipitoisessa ilmassa, koska kasvit tarvitsevat hiilidioksidia yhteyttämiseen. Toisaalta on merkkejä lämpenevien pohjoisten soiden (Siperia, Alaska, omalta pieneltä osaltaan myös Suomen Lappi) lisääntyvästä hiilidioksidin- ja metaanintuotannosta, josta saattaa muodostua tulevaisuudessa hyvinkin oleellinen ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kohottaja. Syksyn 2004 tutkimukset asettavat kyseenalaiseksi myös kasvillisuuden rehevöitymisen nettovaikutuksen.
Arviot ihmisen vaikutuksesta
Historiallisesti hiilidioksidin ja lämpötilan välillä on vallinnut voimakas yhteys. Tämän perusteella ja teoreettisten ilmastomallien avulla on arvioitu, että maapallon keskilämpötila nousee vuoteen 2100 mennessä usealla asteella ja jatkaa nousuaan useita vuosisatoja. Nykyinen konsensusarvio vuodelle 2100 on n. 2–6 astetta, mutta arvioon sisältyy huomattavaa epävarmuutta.
Vaikka kasvihuoneilmiön perusmekanismista ei ole tieteellistä epäselvyyttä, on ilmakehä jo kemialtaan ja perusfysiikaltaan puutteellisesti tunnettu. Aerosolien ja pilvien vaikutusta ei osata arvioida tarkasti, eikä lämpenemisen vaikutusta pilvisyyteen ja hiilidioksidin vapautumiseen luonnollista lähteistä osata laskea. Tieto mahdollisista lämpenemistä nopeuttavista tai hidastavista takaisinkytkentämekanismeista on siis puutteellista. Toisaalta ilma–vesikehän dynamiikan epälineaarisuus tekee myös nopeat muutokset mahdollisiksi, ja sellaisia on historian aikana esiintynyt – nopea tarkoittaa tässä yhteydessä aikaskaalaa 10–100 vuotta.
Tulevaisuuden hiilidioksidipäästöt vaikuttavat merkittävästi lämpenemiseen, mutta ne riippuvat mm. fossiilisten polttoainevarantojen suuruudesta, tekniikan kehityksestä ja päästöjen rajoittamisyritysten vaikutuksista. Mitään näistä ei osata tarkasti ennakoida.
Pakotteiden keskinäiset vuorovaikutukset
Kun jokin ilmastopakote, vaikkapa säteily, muuttaa ilmastoa, monet mekanismit voivat joko vahvistaa tai vaimentaa muutosta. Nämä ovat positiiviset ja negatiivisia takaisinsyöttöjä. Ilmastojärjestelmä on niiltä osin kuin tiedetään vakaa ja positiiviset takaisinsyötöt eivät pääsääntöisesti "pääse käsistä". Suuri syy tähän on se, että emittoitu säteily on verrannollinen lämpötilan neljänteen potenssiin, eli lämpötilan ja emittoidun säteilyn välillä on vahva negatiivinen takaisinsyöttö. Kuitenkin on olemassa myös merkittäviä positiivisia takaisinsyöttöjä. Takaisinsyöttöjä liittyy esimerkiksi jäätiköiden kasvuun ja pienenemiseen. Lisäksi merivirtojen ja ilmakehän virtausten keskinäiset vuorovaikutukset muodostavat monimutkaisia palautejärjestelmiä. Kaikkia vuorovaikutuksia ei ymmärretä vielä kovin hyvin.
Näyttö
Ainakin lyhytaikaisesta suhteellisen nopeasta lämpenemisestä on olemassa runsaasti näyttöä. Euroopassa koettiin v. 2003 historialliseen normaalivaihteluun tilastollisesti täysin sopimaton helleaalto. Maapallon pinnalta mitattu keskilämpötila on noussut selkeästi: vuodet 1997, 2002 ja 2003 ovat lämpimimmät mitatut (n. 130 vuotta; epäsuorasti mitattuna n. 1000 vuotta). Jos aineistosta erottaa tilastollisesti trendejä, voi globaali lämpötilan todeta nousseen viimeisen 30 vuoden aikana n. puoli astetta. Eurooppa on lämmennyt asteen. Tulevaisuus on epävarmaa, mutta varmuudella voidaan todeta lämpenemistä viimeaikoina tapahtuneen.
Vaikkei lämpenemistä voi väittää juuri minkään luonnonilmiön ainoaksi syyksi, jo nyt on havaittavissa ennusteisiin sopivia lämpenemisen seurannaisilmiöitä. Pohjoisen Jäämeren jääpeitteen pinta-ala on supistunut sitten 1970-luvun n. 30 %, ja jäljellä oleva jääpeite on ohentunut n. 40 %. Jäätiköiden sulaminen on kiihtynyt lähes kaikkialla, etenkin Grönlannissa ja vuoristoissa mutta myös Antarktiksella. (Pohjois-Euroopan jäätiköt ovat tästä poikkeus, jonka arvellaan johtuvan mm. sadannan lisääntymisestä.) Mm. Australiaa ja Yhdysvaltojen Keski-Länttä vaivaa krooninen kuivuus. Luonnonkatastrofien määrä on moninkertaistunut: viimeisen kolmen vuosikymmenen ajan se on keskimäärin kaksinkertaistunut per vuosikymmen.
On kuitenkin varottava vetämästä satunnaisilmiöistä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Säät tunnetusti vaihtelevat, mutta kaikki poikkeava ei ole ilmastonmuutoksen syytä, eivätkä nekään ilmiöt joiden syntyyn ilmastonmuutos myötävaikuttaa ole kokonaan ilmastonmuutoksen syytä. Esimerkiksi vuoden 2004 syksyllä Floridaa koitteli neljä hirmumyrskyä jo ennen myrskysesongin puoliväliä. Hurrikaaniaktiivisuudesta ei kuitenkaan voi suoraa päätä syyttää ilmastonmuutosta. Ensinnäkin merivesi voi olla poikkeuksellisen lämmintä ja muut tekijät hurrikaaneille suotuisia luonnollisistakin syistä. Toiseksi, vuosittainen hurrikaanien määrä luultavasti vaihtelee ylidispersoituneen Poisson-muuttujan tavoin, eli erittäin paljon, ilman sen kummempaa syytä. Kolmanneksi, myrskyjä on tänä vuonna ajautunut Floridaan poikkeuksellisen paljon. (Huomaa että hurrikaanit eivät ole synonyymi luonnonkatastrofeille, vaan ainoastaan pieni osa näistä.)
Ilmastomallit
Keskeinen tapa tutkia ilmastonmuutoksen mekanismeja, ehdotettujen toimien vaikutuksia sekä ennustettuja vaikutuksia ovat numeeriset ilmastomallit. Mallit validoidaan ennen kuin niiden pohjalta vedetään johtopäätöksiä. Toisin sanoen mallin tulee osoittaa ennustusvoimansa jo tunnettujen mittausten valossa ennen kuin siihen voidaan luottaa. Tieteellinen yhteisö katsoo, että validoitujen mallien ennusteet muodostavat kokonaisuutena uskottavan kuvan ilmaston tulevan kehityksen suunnasta, mutta ei välttämättä tämän kehityksen absoluuttisesta suuruudesta. Kaikki mallit ennustavat hiilidioksidin lisäämisen johtavan ilmaston lämpenemiseen. Kuten yllä on mainittu, IPCC on ennustanut malleihin pohjautuen keskilämpötilan nousevan seuraavan sadan vuoden aikana useita asteita. Mallien perusteella on myös voitu arvioida ihmisten osuutta näihin muutoksiin.
Uusimmat ilmastomallit vastaavat hyvin lämpötilavaihteluista viime vuosisadalla tehtyjä havaintoja. Malleihin liittyy kuitenkin useita epävarmuustekijöitä. Tärkeimpiä näistä on pilvisyyden kuvaaminen ja esimerkiksi takaisinsyöttömekanismien monimutkaisuus. Laskentakapasiteetin rajallisuus asettavat myös huomattavia esteitä pienen skaalan ilmiöiden kuvaamiselle. Näillä ilmiöillä voi olla merkittäviä vaikutuksia myös suuremman mittaskaalan tapahtumiin. Huolimatta näistä ongelmista IPCC on katsonut mallien olevan "soveliaita työkaluja tulevia ilmastoja koskevien hyödyllisten ennusteiden saamiseen".
Aikaisemmat ilmastonmuutokset
Keskiajalla Euroopassa on sanottu olleen lämpimiä ja kylmiä kausia (keskiajan lämmin kausi ja pieni jääkausi) Tämä ilmiö tunnetaan IPCC:n raporteissa Pohjois-Atlantin oskillaationa, ja sitä on tutkittu verraten tarkasti. [2] IPCC:n analyysin mukaan jäähtyminen oli tänä aikana alle 1°C, eikä sitä ole voitu havaita maailmanlaajuisesti. Kylmimmät kesät 1800-luvulla olivat 0,6–0,7 °C tavallista viileämpiä.
Seuraukset
- Pääartikkeli: Ilmastonmuutoksen seuraukset
Ilmastonmuutoksen ennustetut seuraukset ympäristölle ja ihmiskunnalle ovat moninaiset. Ilmastonmuutoksen ensisijainen seuraus – ja pääoire – ovat nousevat hiilidioksidipitoisuudet ja keskilämpötilat. Tästä seuraa lukuisia toissijaisia seurauksia, joihin lukeutuvat merenpinnan nousu, vaikutukset maanviljelykseen, otsonikerroksen muutokset, äärimmäisten sääilmiöiden lisääntyminen ja tautien leviäminen. Jotkin näistä seurauksista saattavat olla jo todellisuutta, vaikkakin tiettyjen luonnonilmiöiden liittäminen ilmastonmuutokseen on vaikeaa. Tarkoista seurauksista vallitsee epäselvyyttä ja julkinen keskustelu asiasta on kiivasta. Tieteellisen yhteisön käsitys seurauksista on kiteytetty IPCC:n raportteihin.
Varmimmat seuraukset kasvihuoneilmiölle ovat rajummat sään vaihtelut. Ihmisen kannalta tärkein lyhyen aikavälin muutos on sadannan muuttuminen. Nyt hedelmällisistä alueista voi tulla kuivia, ja toisaalta sateisesta ilmastosta sietämättömän sateinen. Ilmakehän energiakierron vilkastuessa ääri-ilmiöiden odotetaan lisääntyvän ja voimistuvan. Ihmisen voi olla vaikea sopeutua nopeisiin muutoksiin sadannassa ja lämpötilassa. Esimerkiksi ruoantuotanto on ilmaston armoilla.
Vaikutukset ekosysteemeihin
Ilmaston lämpenemisestä saadut toissijaiset todisteet, kuten lumipeitteen vetäytyminen, vedenpinnan nousu ja muutokset säässä, ovat esimerkkejä seurauksista, jotka saattavat ihmisten ohella vaikuttaa myös ekosysteemeihin. Lämpötilojen nousu saattaa esimerkiksi vaikeuttaa joidenkin lajien ja toisaalta helpottaa toisten lajien elämää. Tämä saattaa muuttaa ekosysteemeitä huomattavasti.
Luonnon kannalta ilmastonmuutoksen tekee ongelmalliseksi sen nopeus. Geologisella aikaskaalalla lämpeneminen on hyppäyksellistä, eikä se anna ekosysteemeille aikaa sopeutua. Maapallon arvioiduista n. 10 miljoonasta eliölajista huomattavan osan, 1–5 miljoonan, oletetaankin ilmastonmuutoksen myötä katoavan. Valtaosan biodiversiteettituhosta aiheuttavat muutokset tropiikissa. Vastaavia sukupuuttoaaltoja on toki esiintynyt maapallon historiassa muutaman kerran aiemminkin.
Merivirtojen destabilisoituminen
Ilmastonmuutoksen vaikutuksista merivirtoihin, esimerkiksi Golf-virtaan, on esitetty arvailuja. Ilmastonmuutoksen ja esimerkiksi jäätiköistä sulavan makean veden on arvioitu muuttavan merivirtojen dynamiikkaa vaikeasti ennustettavalla tavalla. Tarkkaa näkemystä asiasta ei tällä hetkellä ole, mutta tutkimustyö jatkuu.
Tautien leviäminen
Ilmastonmuutoksen on arvioitu mahdollistavan malarian kaltaisten tartuntatautien leviämistä. Tautien leviämiseen liittyy kuitenkin lämpötilojen ohella monia muitakin tekijöitä. Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan mahdollisia leviäviä sairauksia ovat muun muassa malaria, unitauti, Chagasin tauti, lavantauti ja tuberkuloosi. Näitä bakteeriperäisiä sairauksia vastaan on olemassa lääkkeitä, mutta niiden tehoaminen ei ole varmaa, sillä osa kannoista on tullut niille jo immuuneiksi.
Jäätiköiden sulaminen ja merenpinnan nousun seuraukset
Jäätiköiden sulamisesta on esitetty kaksi teoriaa. Ensimmäisen mukaan jäätiköt sulavat ja vedenpinta nousee. Toisen mukaan jäätiköt kasvavat ja vedenpinta laskee.
Noin puolet maapallon väestöstä asuu merien ranta-alangoilla ja kolme neljäsosaa 60 kilometrin säteellä rannikosta. Jo neljän metrin nousu aiheuttaisi kolmanneksen menettämisen viljelymaista. Merenpinnan nousu vaikeuttaa myös rannikoiden suojaamista hirmumyrskyiltä. Tämän vaikutuksesta suolaista merivettä saattaa päästä sisämaahan kastelu ja juomavesiin, jolloin vesipula pahenee entisestään.
Mahdollisia myönteisiä vaikutuksia
Lämpötilojen nousu ja hiilidioksidin lisääntyminen saattavat saada aikaan myönteisiäkin vaikutuksia. Esimerkiksi tiettyjen ekosysteemien tuottavuus saattaa parantua. Tuottavuuden parantumista onkin havaittu pohjoisella pallonpuoliskolla satellliittimittauksissa vuodesta 1982. Biomassan määrällinen lisääntyminen ei kuitenkaan välttämättä ole yksinomaan hyvä asia, koska biodiversiteetti saattaa silti vähentyä. Biomassan lisääntyminen ei myöskään hyödytä ihmisiä, jos sadot pienenevät. Lisäksi IPCC:n mukaan hiilidioksidin määrän lisääntyminen lisännee kasvua vain tiettyyn rajaan asti. Arktiksen sulaminen saattaisi avata koillisväylän ja lyhentää laivareittejä Euroopasta Aasiaan.
Suomessa
2–6 asteen muutos globaalissa lämpötilassa havainnollistuu jos sitä vertaa lämpötilaeroihin Suomessa. Helsingin ja Jyväskylän keskilämpötilojen ero on n. 2,5 astetta, ja Helsingin ja Sodankylän ero n. 6 astetta. Lämpenemisen epätasaisuuden vuoksi kuuden asteen muutos maapallon keskilämpötilassa ei kuitenkaan tarkoittaisi kuuden asteen muutosta Suomessa kaikkina vuodenaikoina. Sen sijaan Suomen keskilämpötila saattaa nousta 10 astetta, koska lämpötilojen ennustetaan muuttuvan enemmän lähempänä napoja. Toisaalta termohaliinikierron hidastuessa Suomi voi viilentyä muutamalla asteella. Tosin nimenomaan Suomen osalle nykyiset ilmastomallit ennustavat varsin maltillisia muutoksia.
Muutosten pysyvyys
Amerikkalaisen tutkijan David Keelingin mukaan kasvihuoneilmiöstä aiheutuvat seuraukset ovat melko pysyviä, sillä normaalien ilmasto-olosuhteiden palautumiseen voi kestää kymmenen tuhatta vuotta.
Palautuvuus on täysin sidoksissa siihen, kuinka pitkälle kasvihuoneilmiö ehtii edetä, ennen kuin se saadaan pysäytettyä. Jos jäätiköt ovat ehtineet sulaa ovat vaikutukset pidempiaikaisia kuin, jos niistä on vielä puolet jäljellä. Muutosten keskinäiset vaikutukset saattavat myös aiheuttaa kasvihuoneilmiön "karkaamisen käsistä", mutta tästä ei vallitse vielä riittävästi tieteellistä näyttöä.
Tieteellinen kritiikki
Vaikka ilmastonmuutoksesta vallitsee tiedeyhteisössä laaja yksimielisyys, on pieni vähemmistö esittänyt kritiikkiä tehtyjä johtopäätöksiä kohtaan. Ilmastonmuutosteoriaa on kritisoitu muun muassa siitä että lämpötilan mittauspisteet sijaitsevat kaupungeissa, jotka säteilevät lämpöä. Asfaltti sitoo paljon lämpöä ja nostaa lämpötilaa. Kaupungistumisen vaikutus on kuitenkin otettu huomioon.
Satelliittimittausten mukaan lämpötila ei ole noussut eräissä ilmakehän kerroksissa. Eräiden havaintojen mukaan lämpötila on laskenut etelänavalla. Selitys vedenpinnan laskulle on kuitenkin se että lämpötila on alueella noussut ja vettä haihtuu enemmän. Päiväntasaajan maissa taas näyttää siltä, että vedenpinta olisi laskenut eikä noussut, vaikka luulisi että sulavat jäätiköt aiheuttavat merenpinnan nousua.
Jääkiekkomailalämpötilamallia on pyritty myös kyseenalaistamaan. Kanadalaiset Stephen McIntyre ja Ross McKitrick julkaisivat vuonna 2003 "Energy and Environment" lehdessä artikkelinsa, jossa he sanoivat osoittaneensa virheitä IPCC:n mallissa. Kyseinen julkaisu on ainoa tieteellisessa julkaisuun hyväksytty ilmastonmuutosta kiistävä artikkeli. Siitä on tosin myöhemmin löydetty jopa karkeita virheitä (mm. laskelmissa oli sekoitettu asteet ja radiaanit). Kyseiset virheet saattavat selittyä sillä, että kumpikaan tutkijoista ei ole alaan perehtynyt tiedemies. McIntyre on eläkkeellä oleva kaivosyhtiön johtaja, ja McKitrick taloustieteen tohtori. McIntyre on julkaisemassa aiheesta toistakin artikkelia.
Julkinen keskustelu
Koska ilmastolla ja päästörajoituksilla on suuria taloudellisia, yhteiskunnallisia ja poliittisia vaikutuksia, esitetään ilmastonmuutoksen tieteellinenkin perusta usein arvovärittyneesti tai jopa propagandistisesti. Poliitikoilla, tutkijoilla ja teollisuudella, etenkin öljyteollisuudella, on kaikilla omat intressinsä ajettavanaan. Yleisesti ottaen tieteellisten piirien julkisella rahoituksella tuottama tieto on uskottavinta.
Merkittävin kritiikki ilmastonmuutoksen torjuntaa vastaan on se, että ongelman torjuminen tulisi liian kalliiksi ja vähentäisi talouskasvua. Tätä syytä mm. Yhdysvaltojen George W. Bushin nykyhallinto käyttää sanouduttuaan irti Kioton ilmastosopimuksesta.
Rajoittamisyritykset
Päästöjä rajoittava Kioton sopimus astui voimaan 16. helmikuuta 2005. Kioton sopimus rajoittaa päästöjä joustavasti niin sanotun päästökaupan avulla. Päästökauppaan kuuluvat osana myös "hiilinielut" eli metsät ja niiden istutus sekä päästöjä vähentävät investoinnit kehitysmaissa. Kioton sopimus on kuitenkin vaikean poliittisen prosessin lopputuloksena aikaansaatu kompromissi. Sen suora lämpenemistä rajoittava merkitys nykymuodossaan lienee pieni: tavoitteet ovat vaatimattomat ja päästövähennyksiin ovat sitoutuneet ainoastaan teollisuusmaat. Kehitysmaiden jättäminen aluksi sopimuksen ulkopuolelle on kuitenkin harkittua: samalla mallilla saatiin aikaan toistaiseksi onnistunein globaaliin ympäristösopimus, jolla rajoitetaan otsonikerrosta vaurioittavia CFC-päästöjä. Poliittisessa ja peliteoreettisessa mielessä Kioto on siis ehkäpä välttämätön ensiaskel.
Kioton sopimusta on kritisoitu siitä, että Venäjä sai hyvän sopimuksen aikaiseksi, koska sen on pidettävä päästöt vuoden 1990 tasolla, josta Venäjä on taloudellisesti taantunut myöhemmin. Tämän ansiosta Venäjä saa rahaa siitä, että se ei saastuta tarpeeksi. Yhdysvallat ja Kiina ovat jättäytynyneet Kioton sopimuksen ulkopuolelle. Nämä kaksi ovat maailman johtavia kasvihuonepäästöjen aiheuttajia ja näiden pois jääminen on paha takaisku sopimukselle. Myöskään Australia ei ole ratifioinut sopimusta. Australiaa koetellut kuivuus on kuitenkin muuttanut sikäläistä sisäpoliittista ilmapiiriä, ja maanviljelijöiden merkittävimmän etujärjestön kelkankääntö ilmastoasioissa enteilee Australian mukaantuloa Kiotoon tai johonkin muuhun päästöjä rajoittavaan sopimukseen.
Yhdysvallatta, Australia, Kiina, Intia ja Etelä-Korea ovat tehneet oman sopimuksensa, joka tähtää ilmastonmuutoksen rajoittamiseen teknologiaa kehittämällä. Sopimuksessa ei ole päästörajoituksia. Kriitikkojen mielästä se ei edistä ilmaston muutoksen hillitsemistä, koska päästö tavoitteita ei ole asetettu. Kannattajien mielestä se edistää päästötöntä tekniikkaa mm. uusiutuvia energianlähteitä, ydinvoimaa, hiilidioksidin talteenottoa sekä parempaa energia tehokkuutta.
Keskitettyjen, valtiojohtoisten päästörajoitusten lisäksi CO2-päästöjä rajoitetaan myös hajautetummin. Motivaatiot näihin yrityksiin vaihtelevat: kansalais- ja tiedejärjestöt, yritykset ja poliitikot lähtevät kukin omista lähtökohdistaan. Lopputuloksena kuitenkin CO2-päästöt vähenevät. Esim. British Petroleumilla on sisäinen CO2-päästökauppajärjestelmä, Yhdysvalloissa EPA ja joukko osavaltioita on haastanut energiayhtiöitä oikeuteen, ja Kalifornia on säätänyt maailman tiukimmat päästörajoitukset autoille: uusien autojen CO2-päästöjen on vähennyttävä jopa 34 prosenttia vuoteen 2016 mennessä. Yksipuoliset päästörajoitukset nähdään helposti taloudellisesti negatiivisina, mutta energian kallistuessa tai päästölakien kiristyessä edelläkävijät saattavat olla edullisessa asemassa.
Vaihtoehtoisia näkemyksiä ilmastonmuutokseen
Psykologis-sosiaalisesta näkökulmasta ilmastonmuutos on ympäristöongelmana omaa vaikeusluokkaansa. Se on ei-konkreettinen, hajuton ja mauton. Haitallisten vaikutusten nähdään helposti koskevan vain muita: köyhiä, tropiikkia, ranta-asujia, maanviljelijöitä jne., vaikka globaalissa taloudessa kaikki ovat lopulta samassa asemassa. Aikaskaala on pitkä: katastrofia ei ole näköpiirissä ja ongelma koskee lähinnä nuoria ihmisiä, lapsiamme ja tulevia sukupolvia. Päästöjen rajoittaminen maksaa, koska hiileen pohjautuvalle energiateknologialle ei juuri nyt ole erityisen halpaa vaihtoehtoa. Lämpenemiseen uskominen vaatii uskoa tieteeseen.
Sosiaalitieteen näkökulmaan kuuluu edelleen kysymys miksi ihmiset kokevat niin vaikeana tinkiä aineellisesta elintasostaan ja siten energiankulutuksestaan? Jos teollisuusmaitten energiankulutus saataisiin laskuun, vähentyisivät tällöin kasvihuonekaasupäästöt.
Aiheesta muualla
Kirjallisuutta
- Mark Lynas, High Tide: News from a warming world, Flamingo, 2004, ISBN 000713939X
Yleisiä tietosivuja
- Hallitustenvälinen ilmastopaneeli. Arvovaltaiset raportit v. 2001 tietämyksen mukaan. (en)
- Ilmatieteen laitoksen ilmastonmuutossivut. Asiantuntijoiden kirjoittamaa yleistajuista materiaalia ja muun muassa IPCC:n raporttien suomennoksia.
- http://www.ilmastonmuutos.info Eri ministeriöiden ilmastonmuutoksen viestintäohjelman sivut.
- Yhdysvaltain ympäristöministeriön (EPA) ilmastonmuutossivut (en)
- Hyvä yleisesitys ilmastonmuutokset tieteellisestä pohjasta. Myös mm. ilmastonmuutostutkimuksen historiaa on käsitelty.
Ympäristöjärjestöjen sivuja
- Ilmasto.org Tuottajina Maan ystävät ry, Kepa ry, Dodo –tulevaisuuden elävä luonto ry, Luonto-Liitto ry, TEP – Tekniikka Elämää Palvelemaan ry ja WWF.
Kriittisiä sivuja
- Ylen kriittisen MOT-ohjelman käsikirjoitus vuodelta 2000
- Luettelo ilmastonmuutokseen skeptisesti suhtautuvien järjestöjen sivuista: [3] (en)
- Luettelo 17 000 tiedemiehestä jotka suhtautuu skeptisesti ilmastonmuutokseen [4] (en)