Mustamakkara
Mustamakkara on perinteinen tamperelainen verimakkara. Sitä tiedetään valmistetun jo 1500-luvulla. Tämän perinneruuan ovat tamperelaiset ottaneet erikoiseksi nimikkoruuakseen.
Ennen vanhaan mustaamakkaraa valmistettiin yleisesti syksyllä lahtiaikaan. Lihaa, ryynejä tai jauhoja ja verta sekoitettiin massaksi, joka työnnettiin suoliin. Tavallisimmin makkarat keitettiin muuripadassa, joskus paistettiin uunissa olkien päällä. Nykyisin kypsentäminen tapahtuu useimmiten paistamalla.
Mustaamakkaraa syödään perinteisesti puolukkahillon kera. Oikeaoppinen juoma taasen on kylmä maito.
Mustamakkaraa myydään yleisimpänä ulkona syötävänä välipalana Tammelantorilla ja Laukontorilla eli Alarannassa. Mustamakkara tuodaan torien kioskeihin kuumana suoraan tehtaan uunista. Kovalla pakkasella tamperelaiset syövät makkaransa usein Kauppahallissa. Makkaran ympärille kiedotaan voipaperia, jotta sitä voidaan pitää kädessä. Mustamakkara syödään seisten tai torituoleilla istuskellen. Jos tulee puhuttua mustamakkara suussa, torin pulut kyllä hoitavat jätehuollon.
Tamperelaisesta torikioskista mustamakkara ostetaan perinteisesti ilmoittamalla, kuinka suurella summalla makkaraa halutaan. Ulkopaikkakuntalainen saattaa saada ostettua mustamakkaraa myös painon mukaan.
Tapola, joka toimii Lielahdessa, on kuuluisin mustaamakkaraa valmistava tehdas. Muita mustaamakkaraa valmistavia tehtaita ovat mm. Teivon liha ja Savupojat.
Tamperelaiset lausuvat ja kirjoittavat sanan mustamakkara aina yhteen. Yhdyssanan molemmat osat myös taipuvat samalla tavalla; esimerkiksi mustastamakkarasta.
Mustanmakkaran mausta on mielipiteitä laidasta laitaan. Aikoinaan se on kuitenkin sijoittunut palkintosijoille Saksassa järjestetyssä kilpailussa, huonoksi puoleksi todettiin mm. ettei makkaraa pysty viipaloimaan.