Wivi Lönn
Olivia Mathilda ”Wivi” Lönn (20. toukokuuta 1872 Tampere – 27. joulukuuta 1966 Helsinki) oli suomalainen arkkitehti ja Suomen ensimmäinen oman toimiston perustanut naisarkkitehti. Wivi Lönn opiskeli Polyteknillisen opiston arkkitehtuurin linjalla ja valmistui vuonna 1896. Lönnin uran keskeisimmät rakennukset syntyivät 1900-luvun alussa. Aktiivisin vaihe kesti hieman yli 15 vuotta, ja jo 1930-luvun alussa hän käytännössä vetäytyi kokoaan alalta.
| Olivia Mathilda ”Wivi” Lönn | |
|---|---|
 Wivi Lönn vuonna 1903. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. toukokuuta 1872 Tampere |
| Kuollut | 27. joulukuuta 1966 (94 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | arkkitehti |
| Vanhemmat |
Mathilda Lönn Emanuel Wilhelm Lönn |
Lönnin suunnitelmista keskeisin osa on toteutettu Tampereen ja Jyväskylän ympäristössä. Tampereella on hänen keskeisistä töistään muun muassa Tampereen keskuspaloasema. Armas Lindgrenin kanssa Lönn suunnitteli muun muassa Helsinkiin Uuden ylioppilastalon ja Tallinnaan Estonia-teatterin. Lönnin tuotannosta erottuvat monet koulut, joita hän suunnitteli yli 30, vaikkakaan kaikki suunnitelmia ei toteutettu. Koulujen lisäksi hän piirsi useita teollisuusrakennuksia, muun muassa ystävänsä Hanna Parviaisen kautta Parviaisen tehtaille. Lönnin töiden vahvuutena on usein pidetty taitavia pohjaratkaisuja ja tilan taloudellista käyttöä, mutta arkkitehtonisesti hän ei oikeastaan poikennut aikansa tyylistä.
Elämä
Nuoruus ja opiskelu
Olivia Mathilda Lönn syntyi Tampereella vuonna 1872. Hänen isänsä oli panimomestari Emanuel Wilhelm Lönn ja äitinsä Johanna Maria Mathilda Sirén. Olivia oli perheen toinen lapsi. Hänen isoveljensä Fredrik Wilhelm oli syntynyt 1870. Olivian jälkeen perheeseen syntyivät vielä vuonna 1874 Emil Arvid ja vuonna 1876 Aina Maria. Perhe asui Onkiniemen oluttehtaan lähistöllä tehtaan omistamassa huvilassa. Lönn muisteli viihtyisää ja kaunista lapsuudenkotiaan lämmöllä vielä vanhuuden päivillään.[1]
Mathilda-äiti jäi isän kuoleman takia vuonna 1888 neljän lapsensa yksinhuoltajaksi, ja perhe joutui taloudellisiin vaikeuksiin.[2] Mathilda Lönn muutti lapsineen Amuriin ja elätti perhettä pitämällä täyshoitolaisia. Äidillä ei ollut varaa kouluttaa lapsia ylioppilaiksi saakka, mutta keskikoulun kaikki lapset suorittivat. Keskikoulun päästötodistuksen Wivi Lönn sai 1891 Tampereen suomalaisesta tyttökoulusta.[3] Hänellä meni kuusiluokkaisen koulun suorittamiseen kahdeksan vuotta. Pitkittyminen johtui mahdollisesti sairastelusta, sillä ensimmäiselle ja toiselle luokalle jäämisen syyksi oli merkitty poissaolo.[4]
Keskikoulussa Lönnillä oli erinomainen matematiikan opettaja, jonka ansiosta hän oppi laskemaan ylioppilastason matematiikkaa.[5] Matematiikassa hän oli luokkansa paras.[4] Keskikoulun viimeisillä luokilla Lönn oli alkanut käyttää nimestään lyhennettyä muotoa Vivi ja pian sen jälkeen muotoa Wivi. Puhuttelunimi vakiintui myöhemmin hänen arkkitehtinä käyttämäkseen nimeksi.[6]
Lönn aloitti 1892 Tampereen teollisuuskoulun rakennusosastolla, josta valmistui kone- ja rakennusmestareita. Hän oli koulun toinen naisoppilas.[2] Lönnin uravalintaan vaikutti todennäköisesti hänen äitinsä antama esimerkki voimakkaasta, palkkatyön avulla itsenäisesti toimeentulonsa hankkivasta naisesta. Mathida Lönn kannusti tytärtään taiteelliselle uralle ja hyvän koulutuksen hankkimiseen. Taiteelliset ja matemaattiset lahjat periytyivät Wivi Lönnille mahdollisesti äidin suvusta, sillä Sirénin sukuun kuului muun muassa arkkitehti J. S. Sirén.[7]
Naisille oli vuonna 1891 taattu teollisuuskouluun yhtäläinen opiskeluoikeus, mutta Lönnistä tuli eräänlainen yksityisoppilas.[3] Hän oli kurssin 14 oppilaan joukossa ainoa naisoppilas.[6] Häntä kohdeltiin erittäin suojelevasti, eikä koulussa pidetty sopivana, että hän olisi istunut yhdessä poikien kanssa. Hän sai paljon henkilökohtaista opetusta, mistä oli hänelle ammatillista hyötyä.[3] Harjoitustunneilla opettaja oli aina Lönnin vierellä, ja kokeet sekä muut kuulustelut hän teki yksityisesti.[8]
Lönn suoritti kaksivuotisesta kurssista vain ensimmäisen vuoden. Hän oli kurssinsa paras, ja ilmeisesti sen takia pääopettaja ja arkkitehti Georg Schreck suositteli siirtymistä Helsingin Polyteknilliseen opistoon.[2] Lönn hyväksyttiin syksyllä 1893 opiston arkkitehtuuriosaston ylimääräiseksi oppilaaksi. Varsinaiseksi oppilaaksi hän ei päässyt, sillä siihen edellytettiin ylioppilastutkintoa tai lyseon päästötodistusta.[3] Lönn opiskeli Helsingissä kolmen vuoden ajan ja valmistui arkkitehdiksi 1896.[2] Hänen ei tarvinnut suorittaa ensimmäistä vuosikurssia rakennusmestariopintojen ansiosta. Lönniä ennen arkkitehtuuriosastolla oli aloittanut neljä naista. Heistä kolme oli valmistunut ennen Lönniä, josta tulikin Suomen neljäs arkkitehdiksi valmistunut nainen.[9]
Ura
Uran alku
Lönn oli taloudellisten syiden takia aloittanut entisen opettajansa Onni Tarjanteen toimistossa jo ennen valmistumistaan.[2] Tarjanteen toimistossa hän osallistui Kansallisteatterin piirtämiseen.[8] Valmistuttuaan Lönn työskenteli yli vuoden, heinäkuulta 1896 lokakuulle 1897 arkkitehtuurin pääopettajan Gustaf Nyströmin toimistossa.[10] Nyström tuki Lönnin uraa ja antoi tälle myös vastuullisia tehtäviä.[2]
Lönn työskenteli Nyströmin toimistossa, kun hän sai entiseltä koulultaan Tampereen suomalaiselta tyttökoululta kutsun tulla suunnittelemaan oppilaitoksen uuden rakennuksen. Koulussa oli päätetty rakentaa uudisrakennus, jonka suunnittelijaksi Lönn haluttiin.[11] Tilaustyön ansiosta Lönn päätti perustaa Tampereelle oman toimiston. Hänestä tuli siten Suomen ensimmäinen itsenäisesti työskennellyt naisarkkitehti.[12] Lönnin uran päätuotanto sijoittuu 1900-luvun alkuun, ja töitä oli niin paljon, että hän joutui palkkaamaan avustajia, joista monet olivat naisia, muun muassa piirtäjänä toiminut arkkitehti Hilja Gestrin. Hänellä oli enimmillään kuusi työntekijää. Lönn vaati alaisiltaan paljon ja tarkisti aina iltaisin näiden tekemät työt. Luovan suunnittelutyön Lönn teki aina itse.[13][14]
Lönn haki tyttökoulun tilauksen vuoksi apurahaa opintomatkaa varten.[11] Nyströmin suosituksesta Lönnille myönnettiin apuraha, jonka turvin hän pystyi tekemään laajan opintomatkan Eurooppaan.[2] Nyström oli todennut Konkordia-liitolle kirjoittamassaan suosituskirjeessä Lönnillä olevan hyvät edelletykset arkkitehdin uralle.[9] Lönn halusi paneutua tyttökoulun tehtävään huolellisesti, ja kesällä 1898 tehdyn matkan pääkohde oli Skotlanti, joka tunnettiin Pohjoismaissa graniittiarkkitehtuurista. Lönn vaikuttui brittiläisestä koulusuunnittelusta ja alkoi suunnittelussaan soveltaa periaatetta, jossa koulun tilat ryhmiteltiin avointen hallien ympärille.[2] Tampereen tyttökoulu edustaakin aiemmasta poikkeavaa suomalaista kouluarkkitehtuuria. Lönn suunnitteli luokkahuoneet hallitilojen ympärille ja sisäänkäynnille avaran tilan ulkovaatteita varten. Itse rakennuksessa oli nähtävissä suomalaisen arkkitehtuurin muutosvaihe. Rakennuksen pääovi oli ollut vielä piirrustuksissa goottinen kevytrakenteinen pariovi, mutta siitä muodostui kuitenkin kansallisromanttinen painava tammiovi.[15]
Arkkitehtuurikilpailujen voittoja
Lönnin uraa kuvastaa hänen koulutyönsä, ja hänen tiedetään tehneen yli 30 koulusunnittelmaa.[2] Kaikkia ei kuitenkaan toteutettu, mutta Yleisten rakennusten ylihallitus tarjosi taitavaksi tiedetylle arkkitehdille koulujen suunnittelijan paikkaa. Lönn kieltytyi kunniasta, koska hän halusi säilyttää itsenäisen asemansa.[16] Tampereen suomalainen tyttökoulu valmistui 1902. Jo se toi hänelle mainetta suomalaisen koulusuunnittelun mahdollisena uudistajana. Maine kasvoi entisestään, kun hän voitti Tampereen Aleksanterin koulun (1903) suunnittelukilpailun. Kilpailuvoittoja pidettiin erittäin tärkeinä arkkitehtuurin alan julkisuuden saavuttamiseksi. Lönnin maine taitavana koulurakennusten suunnittelijana takasi hänelle useita muitakin koulutöitä.[17] Hän voitti esimerkiksi Mikkelin Suomalaisen yhteiskoulun (1907) ja Tampereen kauppaoppilaitoksen (1911) suunnittelukilpailut.[13] Aleksanterin koulu muistutti selvästi Tampereen tyttökoulua. Portaikkoja ja auloja koristivat holvistot ja niitä tukevat pylväät, jotka loivat linnamaisen vaikutelman. Sisätilat suunniteltiin suorastaan jyhkeiksi.[18] Kauppaoppilaitos edustaa 1910-luvun punatiiliarkkitehtuuria. Siihen Lönn sai todennäköisesti inspraatiota Tanskasta, jossa hän oli vieraillut kahdesti vuoden 1909 aikana.[19]
Lönn osallistui useisiin arkkitehtuurikilpailuihin. Hän voitti kuusi kutsukilpailua yksin ja sai useita palkintosijoja Armas Lindgrenin kanssa tekemistään töistä. Lönnin menestystä ei hyväksytty täysin mukinoitta. Kun hän voitti vuonna 1903 Aleksanterin koulun kutsukilpailun, miespuoliset kollegat valittivat ratkaisusta ja kyseenalaistivat Lönnin pätevyyden.[2] Palkintolautakuntaakin syytettiin osaamattomaksi, mutta esimerkiksi arkkitehti Birger Federley puolusti Lönnin työtä.[20] Valitukset eivät menneet läpi, mutta myöhemmin Lönniltä evättiin mahdollisuus toteuttaa kilpailuvoittoehdotustaan Tampereen vapaaehtoisen palokunnan talosta, jonka suunnittelutyö annettiin Heikki Tiitolalle.[2]
Lönn aloitti 1900-luvun alussa yhteistyön vanhan opiskelutoverinsa Armas Lindgrenin kanssa. Gesellius, Lindgren, Saarinen oli lakkautettu 1905. Sen jälkeen Lindgren hakeutui yhteistyöhön Lönnin kanssa. Heidän ensimmäisiä yhteisiä töitä olivat ylioppilaskunnan Osakuntatalo, Tallinnan Estonia-teatteri ja Helsingin kauppakujan suunnitelmat. Viimeksi mainittua oli luomassa myös Bertel Liljequist.[2] Lönn suunnitteli perinteisesti miehelle kuuluneet rakenneratkaisut ja Lindgren julkisivujen koristeet, vaikka aikalaiset luulivat asian olevan päinvastoin.[21]
Lönnillä oli laaja tuttavapiiri, mikä vaikutti asiakaskunnan muodostumiseen. Hänet tunnettiin myös taloudellisena arkkitehtinä, minkä ansiosta esimerkiksi Tampereen talouskoulu antoi 1902 Lönnille suunnittelutyön. Hän tuli tunnetuksi naisjärjestöissä, kun hän suunnitteli 1906 Ebeneser-lastentarhaseminaarin.[2] Lönn voitti vuonna 1907 Tampereen keskuspaloaseman suunnittelukilpailun. Se herätti jälleen keskustelua, ja kilpatoverit arvostelivat erityisesti työn julkisivua. Tampereen kaupunki antoi kuitenkin Lönnille työn lisäksi stipendin ulkomaista opintomatkaa varten. Graniitista rakennettu paloasema kuuluu arkkitehti Ilmi Haapion mukaan Lönnin uran parhaimpiin. Se edustaa kansallisromantiikkaa.[22]
Jyväskylän-aika
Lönn muutti vuonna 1911 Tampereelta Jyväskylään Seminaarinmäelle itselleen suunnittelemaansa huvilaan. Lönnillä oli ilmeisesti useita syitä muuttaa Jyväskylään. Hän on itse maininnut muun muassa paenneensa Tampereelta kiirettä ja puhelinta.[24] Lönnin työmäärä Tampereella oli niin valtava, että varsinaisiin suunnittelutöihin hän oli pystynyt keskittymään lähinnä viikonloppuisin ja öisin.[25] Hänen veljensä Ville ja Emil asuivat myös jo ennestään kaupungissa.[24] Lisäksi on väitetty, että Lönn olisi kyllästynyt Tampereella mieskollegoiden esittämään kritiikkiin.[26]
Lönnin Jyväskylän-toimisto oli pienempi kuin Tampereella. Hänellä oli sielläkin apunaan vähintään yksi rakennusmestari ja osan aikaa insinöörikin. Lönn oli jo ennen muuttoaan suunnitellut Jyväskylään joitakin rakennuksia. Ensimmäinen niistä oli vuonna 1904 valmistunut Kuokkalan kartano.[27] Veljelleen Villelle Lönn suunnitteli 1908 Juomatehtaan isännöitsijän talon, toimitusjohtaja I. W. Pesoniuksen talon vuonna 1910 ja kauppias E. F. Nousiaisen talon vuonna 1911. Lönn suunnitteli vuonna 1912 neljä huvilaa. Kaksi niistä meni Jyväskylän seminaarin lehtorille Kaarle Oksalalle, yksi tohtori Martti Airilalle ja yksi Emil-veljelle. Lisäksi Lönn piirsi 1913 kaupunginkamreerin Anton Heinosen talon ja vuonna 1914 maanmittausinsinööri J. F. Karpion talon. Nämä kaikki sijoittuivat Seminaarinmäelle, ja Lönn saattoikin sanoa suunnitelleensa ”melkein kokonaisen kaupunginosan”.[28]
Asuintalojen lisäksi Lönn suunnitteli Jyväskylään muitakin rakennuksia. Kaupunki oli tilannut jo vuonna 1912 uuden kansakoulun rakennuksen. Pelastusarmeijan uuden rakennuksen ja uimalaitoksen Lönn suunnitteli vuonna 1914 ja postitalon lisärakennuksen vuonna 1915. Lönn jatkoi Jyväskylässä myös koulurakennusten suunnittelua. Naantalin kasvatusopillinen käsityö- ja talouskoulu rakennettiin 1911, Jyväskylän kansakoulu 1912, Rauman yhteislyseo 1912, Lappeenrannan kansakoulu 1912–1913, Kristiinan Suomalainen yhteiskoulu 1913/1915. Vuonna 1914 Lönn piirsi valmiiksi Rovaniemen yhteiskoulun, Säynätsalon kansakoulun ja Jämsän kansanopiston suunnitelmat. Keski-Pohjanmaan kansanopiston ja Nuolialan koulun suunnitelmat valmistuivat vuonna 1917.[28]
Jyväskylässä Lönn ystävystyi Hanna Parviaisen kanssa, jonka isä Johan Parviainen oli perustanut 1897 sahan Säynätsaloon.[2] Lönnin ja Parviaisen ystävyyssuhde oli läheinen, ja he muun muassa matkustelivat paljon yhdessä ympäri Eurooppaa. Heillä oli huoneisto Pariisissa.[29]
Muutto Helsinkiin ja uran hiipuminen
Lönnin uran aktiivinen vaihe kesti jonkin verran yli 15 vuotta. Hän keskittyi 1920-luvullakin enää muutamiin suuriin tilaustöihin ja kieltäytyi useista tarjouksista Parviaisen kanssa tekemiensä matkojen takia.[30] Lönnin äidin mielestä ystävyys Parviaiseen verotti uraa arkkitehtinä. Äidin kehotuksesta Lönn oli ostanut vuonna 1919 Kulosaaresta talon, johon oli muuttanut. Se ei kuitenkaan lopettanut Lönnin ja Parviaisen ystävyyttä, sillä Parviainen rakennutti seuraavana vuonna itselleen talon viereiselle tontille.[31]
Lönn suunnitteli Hanna Parviaisen aloitteesta 1920-luvulla Parviaisen teollisuusyhtiölle työväenasuntotyyppejä, lastentarhan, vanhainkodin ja sairaalan. Hän myös kaavoitti saaren työntekijöiden omakotitaloja varten. Teollisuusyhtiön talouden romahduttua 1930-luvun alussa osa Lönnin suunnitelmista ei toteutunut.[2] Lönn tutustui Parviaisen kautta muihinkin teollisuussukuihin, kuten Serlachiuksiin ja Schaumaneihin.[30] Konttorirakennusten ohella hänen teollisuustöitään ovat G. A. Serlachius Oy:lle, Kankaan paperitehtaille ja Tikkakosken tehtaille rakennetut virka-asunnot.[28] Lönnin suurin teollisuuslaitoksen tekemä toimeksianto oli Tampereen verkatehtaan uusi varastorakennus sekä muutamien muiden rakennusten muutostyöt.[30] Verkatehdas oli monimuotoinen ja laaja projekti, sillä pelkästään makasiini oli noin 70 metriä pitkä. Sen lisäksi Lönn laajensi muun muassa Theodor Höijerin piirtämää konttorirakennusta. Verkatehtaan rakennukset olivat 1970-luvulla Tampereella pitkällisten kiistojen kohtena, ja vuonna 1977 suurin osa rakennuksista päätettiin purkaa.[32]
Lönn muutti vuonna 1927 NNKY:n taloon Pohjoiselle Rautatienkadulle. Parviainen lahjoitti rakennusrahastoon kymmenen miljoonaa markkaa, ja Lönn teki piirustukset Aili Ahteen kanssa.[31] Parviaisen tekemän lahjoituksen ansiosta Lönnille ja Parviaiselle oli talosta varattu huoneisto.[2] Parviaisen kuoleman jälkeen Lönn eli rakennuksessa yksin kuolemaansa asti.[31]
Lönn vetäytyi 1930-luvun alussa käytännössä kokonaan arkkitehdin tehtävistä.[30] Hänen viimeinen merkittävä työnsä oli vuoden 1944 Sodankylän observatorio.[29] Lönnin luopuminen urasta sijoittui aikaan, jolloin rakennustyyli vaihtui 1920-luvun klassismista funktionalismiin.[2] Lönn on itse sanonut, että uudet tyylisuunnat ja erityisesti uudet rakennusmateriaalit olivat ajaneet hänen ohitseen. Tästä syystä hän oli katsonut viisaimmaksi lopettaa. Uran päätyttyä Lönn seurasi edelleen aktiivisesti arkkitehtuurin suuntauksia ja rakentamista.[33]
Lönn kuoli 94-vuotiaana Helsingissä. Hänet haudattiin kotikaupunkiinsa Tampereen Kalevankankaalle.[29]
Yksityiselämä ja persoona
Lönn ei mennyt koskaan naimisiin eikä saanut lapsia. Hän ei kuitenkaan asunut kuin tilapäisesti yksin ennen äitinsä kuolemaa vuonna 1924. Äiti Mathilda Lönn vastasi pitkään tyttärensä taloudenpidosta.[34] Mathilda ja Wivi Lönn asuivat yhdessä Tampereella, Jyväskylässä ja Helsingissä. Heidän suhteensa oli lämmin, ja Mathilda-äiti kannusti tytärtään urallaan.[35] Lönnien kanssa asui myös palvelija Hilda Myllymäki.[36]
Lönn ei pitänyt puheiden pitämisestä eikä huomiosta, ja siksi häntä on välillä luonnehdittu ujoksi ja syrjäänvetäytyväksi. Sukulaisten mukaan Lönn oli vaatimaton, ystävällinen ja hienotunteinen, ja yksityishenkilönä häntä pidettiin sosiaalisena ja vieraanvaraisena. Hänellä olikin laaja ystävä- ja tuttavapiiri. Arkkitehtinä hän oli itsenäinen, määrätietoinen, sisukas ja luotti omiin kykyihinsä. Hän rakasti arkkitehtuuria ja uppoutui toisinaan työhönsä unohtaen syödä. Lönn keskittyi työhönsä niin kokonaisvaltaisesti, ettei hänellä ollut juurikaan harrastuksia. Hän hoiti kuitenkin puutarhaa, matkusteli sekä keräsi taidetta ja taide-esineitä.[37]
Lönnin ainoa työn kanssa kilpaillut harrastus oli matkustelu. Varhaisista matkoista monet olivat lyhyitä ja suuntautuivat yhteen tai kahteen kaupunkiin, mutta myöhemmin hän teki jopa kolmen kuukauden mittaisia matkoja.[38] Matkoihin liittyi kuitenkin usein myös työaspekti, sillä hän perehtyi arkkitehtuurikohteisiin myös työn kannalta.[39] Lönnin matkakumppanina ennen ensimmäistä maailmansotaa oli usein häntä tyttökoulussa opettanut Aina Lindell. Myös opiskelutoveri Stina Östman-Beutinger oli vakituinen matkaseuralainen, ja Armas Lindgrenin kanssa Lönn teki erityisesti työhön liittyviä matkoja. Hanna Parviaisen kanssa Lönn teki vuoden 1921 jälkeen ainakin 14 Euroopan-matkaa. Lönn asui matkoillaan muun muassa Östman-Beutinerin luona Saksassa sekä perheystävä ja diplomaatti Pontus Artin luona Moskovassa.[40]
Tunnustukset ja merkitys
Naisarkkitehtien yhdistys Architecta kutsui Lönnin kunniajäsenekseen vuonna 1952, ja vuonna 1957 hän sai yhdistyksen ansiomerkin.[29] Lönnin 85-vuotispäivän kunniaksi lyödyn kunniamerkin suunnitteli kuvanveistäjä Aarre Aaltonen tyttärensä Liina-Kristiinan avustamana.[41] Lönn sai 1959 professorin arvonimen.[29]
Tampereelle Aleksanterin koulun seinään kiinnitettiin 1986 Lönnin muistolaatta.[29] Kuvanveistäjä Mauno Kivioja suunnitteli laatan Aarre Aaltosen muotoileman kunniamerkin pohjalta.[41] Helsingissä paljastettiin vuonna 2006 Hotelli Helkan seinään kiinnitetty muistolaatta.[2] Architectan järjestämän suunnittelukilpailun voitti arkkitehtiopiskelija Roni Koski-Tuuri.[42]
Wivi Lönnin mukaan on nimetty monia kohteita. Tampereella ja Savonlinnassa on hänen nimeään kantavia saleja, ja Tampereen Lions Club -järjestö on nimetty hänen mukaansa.[2] Jyväskylässä on lisäksi Wivi Lönnin katu.[43]
Lönn kuului 1800-luvun lopulla pioneerisukupolven naisiin, jotka hakeutuivat erikoiskoulutukseen. Hän oli ensimmäinen omaa arkkitehtitoimistoa johtanut nainen.[44] Hän jäi kuitenkin ajalleen poikkeukselliseksi henkilöksi, sillä suurin osa naisarkkitehdeistä työskenteli vielä pitkään joko miestensä toimistoissa tai valtion rakennushallinnossa.[11] Lönn oli kuitenkin pitkään rakentamisen kirjoitetussa historiassa melko tuntematon hahmo.[44] Hänen elämäntyötään oli alettu arvostaa jo 1950- ja 1960-luvuilla erilaisten palkintojen ja arvonimien osalta, mutta taidehistorian tutkimus kiinnostui hänestä vasta 1980-luvulla. Sen jälkeen Lönniä on alettu nostaa esiin eurooppalaisena arkkitehtuurin naispioneerinä. Suomessa naiset nousivat itsenäisiksi suunnittelijoiksi paljon aiemmin kuin muissa Euroopan maissa.[45]
Tyyli ja tekniikka
Lönnin tyyli oli ajalleen tyypillistä, eikä se juuri poikennut muiden johtavien arkkitehtien tyylistä. Hän seurasi myös läheltä monien muiden suomalaisten arkkitehtien tuotantoa. Hän oli Gustaf Nyströmin oppilas ja alainen ja työskenteli jonkin aikaa Onni Tarjanteen ja Lars Sonckin kanssa. Lönnin omaan tyyliin vaikutti selvästi myös hänen ystävyyssuhteensa Armas Lindgreniin.[46]
Lönnin päätyöt syntyivät 1900-luvun alkukymmenillä, jolloin jugend oli vallitseva tyyli.[30] Lönn edusti kuitenkin enemmän kansainvälistä kuin kansallisromanttista tyyliä ja toisaalta pikemminkin käytännöllistä kuin erityisen omaperäistä. Varhaiskauden julkisissa rakennuksissa on selkeitä romantiikan piirteitä.[5] Hän siirtyi hiljalleen rationaalisempaan suuntaan, ja 1900-luvun alun ihanteista hän irrottautui viimeistään Armas Lindgrenin kanssa tekemissään yhteissuunnitelmissa.[45] Lönnin suunnittelemissa julkisivussa oli vain vähän koisteita, ja ne olivat edellisiin tyyleihin verrattuna askeettisia. Lönnin suunnittelemia rakennuksia hallitsi usein mahtava torni, ja julkisivuissa saattoi olla arkkitehtuuria keventäneitä koristepäätyjä.[47]
Lönnin vahvuutena voidaan pitää taidokkaita pohjaratkaisuja, joiden ansiosta hän voitti useita kilpailuja. Lönn oli toteutti annetut tehtävät mielellään mahdollisimman käytännöllisellä ja yksinkertaisella tavalla. Hän säästi taitavasti rakennuskuutioita ja kustannuksia ja oli taloudellisuutensa ansiosta monien tilaajien suosiossa.[5] Taitavuus tilaratkaisuissa näkyi erityisesti valoisissa ja vapaissa pohjakaavoissa. Lönn osasi sijoittaa rakennukset maastoon. Hän hyödynsi tonttien tarjoamat mahdollisuudet ja sijoitti huoneet valon mukaan.[48]
Lönn pyrki materiaaleissaan aitouteen. Hän jätti usein siksi luonnonkiven, puun ja puhtaaksimuurauksen näkyviin. Rapattuja pintoja hän ei juuri käyttänyt.[47]
Lönn oli koulussa matemaattisesti lahjakas ja taitava piirtäjä. Hän suoritti uransa aikana usein lujuuslaskelmat itse.[49] Hän laski itse esimerkiksi kattotuolien, palkkien ja kupolien rakenteet.[25] Hän hoiti itse myös rakennustyömaidensa valvonnan.[47] Piirustuksissa Lönn käytti usein jo luonnosvaiheissa viivoitinta ja merkitsi piirustuksiin tarkat mitat. Perspektiivipiirustuksia hän teki vain kilpailutyöihin.[49]
Tuotanto
Lönnin koko tuotannosta ei ole olemassa täydellistä luetteloa. Suomen arkkitehtuurimuseossa on huomattavasti Lönnin eri aikoina tekemiään piirustuksia, mutta nekään eivät kata hänen koko uraansa. Lisäksi osassa ei ole päiväystä, eikä kaikkia suunnitelmia ole edes tunnistettu.[27]
Lönnin tuotannon painotus on erityisesti kouluissa sekä lasten ja vanhusten hoitoon tarkoitetuissa rakennuksissa. Keskeisimmässä asemassa olivat koulut, joihin kuului myös tavallisista kouluista poikkeavia talouskouluja ja kansanopistoja.[50] Koulut olivat yksityistalojen jälkeen Lönnin tuotannon yleisin talotyyppi.[13] Kirkkorakennuksia Lönn ei saanut suunniteltavakseen kuin muutamia. Pispalan rukoushuoneen lisäksi hänen suunnitelmiin kuuluvat pari pappilaa ja toteutumaton Amurin rukoushuone. Ainoa merkittävä pankki- tai liikerakennus oli vuonna 1911 suunniteltu Oulun säästöpankin rakennus. Tämän lisäksi hän suunnitteli muutamia maaseutupankkeja ja apteekkeja.[51] Teollisuuslaitoksille Lönn sen sijaan suunnitteli 1910–1920-luvuilla useita rakennuksia.[16]
Toteutuneet suunnitelmat
| Rakennus | Suunniteltu | Valmistunut | Paikkakunta | Muuta |
|---|---|---|---|---|
| Kaksi yksityistaloa | 1898 | 1898 | Tampere | |
| Pyynikin koulu, ent. Hämeenpuiston koulu, Suomalainen Tyttökoulu, Tyttölyseo, Tampere | 1898 | 1899 | Tampere | |
| Talouskoulu | 1902–1904 | 1904 | Tampere | kilpailuvoitto |
| Kuokkalan kartano | 1904 | 1904 | Jyväskylä | |
| Aleksanterin kansakoulu | 1903 | 1906 | Tampere | kilpailuvoitto nimimerkillä ”Koe” |
| Ebeneser-lastentarhanopettajainseminaari | 1906 | 1906 | Helsinki | |
| Tampereen keskuspaloasema | 1907 | 1907 | Tampere | kilpailuvoitto nimimerkillä ”Piirretty Daavidin tähti” |
| Kansakoulu | 1907 | 1907 | Forssa | |
| Nuolialan kansankoulu | 1907 | 1907 | Pirkkala | |
| Kotitalouskoulu | 1907 | 1907 | Karjaa | kilpailuvoitto nimimerkillä ”Piirretty Daavidin tähti” |
| Pispalan rukoushuone | 1908 | 1908 | Tampere | |
| Sortavalan diakonissalaitos | 1908 | 1908 | Sortavala | |
| Huvila Kesämaa | 1908 | 1908 | Teisko, Tampere | |
| Haiharan puutarhapaviljonki | 1908 | 1908 | Tampere | |
| Jääsken lääkärin asunto | 1908 | 1908 | ||
| Wille Lönnin asuintalo | 1908 | 1908 | Jyväskylä | |
| Ruotsalainen yhteiskoulu | 1909 | 1909 | Turku | |
| As Oy Kotila | 1909 | 1909 | Lahti | |
| Rautatienkatu 9 | 1909 | 1909 | Lahti | |
| Yhteiskoulu | 1910 | 1910 | Mikkeli | |
| Sakala-korporaation talo | 1911 | 1911 | Tarttu, Viro | kilpailuvoitto Armas Lindgrenin kanssa |
| Tampereen kauppaoppilaitos | 1911 | 1911 | Tampere | kilpailuvoitto nimimerkillä ”T.K.O.” |
| Säästöpankin talo | 1911 | 1911 | Tampere | |
| Säästöpankki- ja asuintalo | 1911 | 1911 | Oulu | |
| Pohjoismaiden yhdyspankin talo | 1911 | 1911 | Suolahti | |
| Wivi Lönnin oma talo | 1908–1911 | 1911 | Jyväskylä | |
| Kasvatusopillinen käsityö- ja talouskoulu | 1912 | 1912 | Naantali | |
| Uusi Ylioppilastalo | 1912 | 1912 | Helsinki | kilpailuvoitto Armas Lindgrenin kanssa nimimerkillä ”Hampus” |
| Yhteislyseo | 1912 | 1912 | Rauma | |
| Yhteiskoulu | 1912 | 1912 | Joensuu | |
| Wärälän kansakoulun voimistelutalo | 1912 | 1912 | ||
| Kaupungin kansakoulu | 1912 | 1912 | Jyväskylä | |
| Tampellan isännöitsijän talo | 1912 | 1912 | Tampere | |
| Estonia-teatteri | 1910–1913 | 1913 | Tallinna, Viro | kilpailuvoitto Armas Lindgrenin kanssa nimimerkillä ”Thalia” |
| Kappalaisen virkatalo | 1913 | 1913 | Ilmajoki | |
| Kansakoulu | 1913 | 1913 | Säynätsalo | |
| Lastentarha | 1913 | 1913 | Säynätsalio | |
| Yhteiskoulu | 1914 | 1914 | Rovaniemi | |
| Pelastusarmeijan talo | 1914 | 1914 | Jyväskylä | |
| Ylisen kartanon talousrakennus | 1915 | 1915 | Ylöjärvi | |
| Sulkulan kartanon pehtoorin ja työväen rakennus | 1915 | 1915 | ||
| Villa Koli | 1915 | 1915 | Espoo | |
| Parviaisen tehtaat Oy:n konttorirakennus | 1916 | 1916 | Säynätsalo | |
| Kaupunginkirjasto | 1916 | 1916 | Jyväskylä | Muutostyö vanhasta viljamakasiinista |
| Kankaan tehtaan isännöitsijän asuintalo | 1916 | 1916 | Jyväskylä | |
| Haapaveden kotitalousoppilaitos | 1917 | 1917 | Haapavesi | |
| Tikkakosken tehtaan konttorirakennus | 1917 | 1917 | ||
| Parviaisen tehtaat Oy:n insinöörin ja työväen asuinrakennuksia | 1917 | 1917 | Säynätsalo | |
| Konsuli Friisin talo | 1917 | 1917 | Hanko | |
| Kansakoulu | 1917 | 1917 | Savonlinna | |
| Lapinniemen tehtaan isännöitsijän asuinrakennus | 1918 | 1918 | Tampere | |
| Schaumanin tehtaan virkailijatalo | 1919 | 1919 | ||
| Yksityistalo | 1919 | 1919 | Tampere | |
| Myllykylän kansakoulu | 1919 | 1919 | Tuusula | |
| Villa von Konov | 1920 | 1920 | Kulosaari, Helsinki | |
| Tampereen verkatehtaan virkailijatalo | 1921 | 1921 | Tampere | |
| Tampereen verkatehtaan konttori sekä asuinrakennuksia | 1921–1923 | 1921–1923 | Tampere | |
| A. W. Strengin talo | 1921 | 1921 | Jyväskylä | |
| Yhteiskoulu | 1922 | 1922 | Rovaniemi | |
| Lastentalo | 1923 | 1923 | Hyvinkää | |
| Wuorelan voimistelutalo | 1923 | 1923 | ||
| Tampereen verkatehtaan makasiinirakennus | 1921–1923 | 1923 | Tampere | |
| Parviaisen tehtaat Oy:n lastentarha | 1923 | 1923 | Säynätsalo | |
| Talouskoulun lisärakennus | 1924 | 1924 | Tampere | |
| Parviaisen tehtaat Oy:n sauna- ja pyykkilaitos | 1925 | 1925 | Säynätsalo | |
| Kansakoulu | 1926 | 1926 | Savonlinna | |
| Vanhainkoti ja sairaala | 1926 | 1926 | Säynätsalo | |
| Parviaisen tehtaat Oy:n työväen asuntoja | 1926 | 1926– | Säynätsalo | |
| Parviaisen tehtaat Oy:n virkailijan ja insinöörin asunnot | 1926 | 1926 | Säynätsalo | |
| Muuratsalon saaren kaavasuunnitelma | 1926 | 1926 | ||
| Huvila Anghern | 1920 | 1926 | Biarritz, Ranska | |
| Kunnan vanhainkoti | 1926–1927 | 1927 | Säynätsalo | |
| Parviaisen tehtaat Oy:n talli- ja elokuvateatterirakennus | 1927 | 1927 | Säynätsalo | muutossuunnitelma vanhasta navettarakennuksesta |
| NNKY:n talo, Hotelli Helka | 1922–1928 | 1928 | Helsinki | Aili-Salli Ahde-Kjäldmanin kanssa |
| Kylpylaitos | 1928 | 1928 | Kuopio | |
| NNKY:n talo, Hospitz | 1930 | 1930 | Savonlinna | |
| Observatorio | 1940-luku | 1940-luku | Nurmijärvi | |
| Tähtelän observatorio | 1944–1945 | 1945 | Rovaniemi |
Toteutumattomia suunnitelmia
| Rakennus | Suunniteltu | Paikkakunta | Muuta | |
|---|---|---|---|---|
| Kansankirjastotalo | 1902 | Oulu | ||
| Vapaapalokunnan rakennus | 1907 | Tampere | ||
| Tallinnan virolainen tyttökoulu | 1909 | Tallinna | ||
| Kauppakuja[52] | 1913 | Helsinki | kilpailuvoitto (2. palkinto) Armas Lindgrenin ja Bertel Liljequistin kanssa | |
| Parviaisen tehtaat Oy:n johtajan asunto | 1926 | Säynätsalo |
Kuvagalleria
-
Yksityiskohta Turun Ruotsalaisesta yhteiskoulusta. -
Joensuun vapaaopisto, entinen yhteiskoulu. -
Uusi ylioppilastalo, Helsinki (Armas Lindgren ja Wivi Lönn).
Lähteet
- Haapio, Ilmi: Wivi Lönn 20.5.1872–27.12.1966. Teoksessa Suomalaisia vaikuttajanaisia. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1977. ISBN 951-0-08292-9.
- Kivinen, Paula: Tampereen jugend. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1982. ISBN 951-1-06941-1.
- Lehto, Anna-Leena: Elämää ja arkkitehtuuria naisten talossa – arkkitehti Wivi Lönnin kotitalo 100 vuotta. Jyväskylä: Kauko Sorjosen säätiö, 2011. ISBN 978-952-92-8247-0.
- Suominen-Kokkonen, Renja: Naisarkkitehti vuosisadanvaihteen suomalaisessa arkkitehtuurimaisemassa – Wivi Lönn. Teoksessa Lyytikäinen, Pirjo & Kalliokoski, Jyrki & Kantokorpi, Mervi (toim.): Katsomuksen ihanuus – kirjoituksia vuosisadanvaihteen taiteista. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1996. ISBN 951-717-894-8.
- Suominen-Kokkonen, Renja: Lönn, Wivi (1872–1966). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 12.12.2017. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Wivi Lönn, arkkitehti (pdf) Oulun kirjasto. Viitattu 11.3.2018.
- Wivi Lönnin työluettelo 1898-1945 (pdf) Oulun kirjasto. Viitattu 15.4.2018.
Viitteet
- ↑ Lehto, s. 17.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s Suominen-Kokkonen: Kansallisbiografia-verkkojulkaisu.
- ↑ a b c d Lehto, s. 19.
- ↑ a b Kivinen, s. 35.
- ↑ a b c Lehto, s. 25.
- ↑ a b Wivi Lönn, arkkitehti, s. 2.
- ↑ Wivi Lönn, arkkitehti, s. 1.
- ↑ a b Haapio, s. 98.
- ↑ a b Lehto, s. 20.
- ↑ Kivinen, s. 37.
- ↑ a b c Suominen-Kokkonen 1996, s. 158.
- ↑ Lehto, s. 21.
- ↑ a b c Lehto, s. 22.
- ↑ Kivinen, s. 41.
- ↑ Kivinen, s. 43, 45–46.
- ↑ a b Lehto, s. 23.
- ↑ Suominen-Kokkonen 1996, s. 161.
- ↑ Kivinen, s. 50.
- ↑ Kivinen, s. 54.
- ↑ Haapio, s. 101.
- ↑ Wivi Lönn - Suomen ensimmäinen omaa toimistoa johtanut naisarkkitehti - Naisten Ääni Naisten Ääni. 9.3.2017. Viitattu 7.10.2017.
- ↑ Haapio, s. 103.
- ↑ Lehto, s. 114.
- ↑ a b Lehto, s. 31.
- ↑ a b Wivi Lönn, arkkitehti, s. 5.
- ↑ Lehto, s. 32.
- ↑ a b Lehto, s. 115.
- ↑ a b c Lehto, s. 116–117, 121.
- ↑ a b c d e f Ronimus-Poukka, Päivi: Naisarkkitehti Wivi Lönn (1872-1966) Koskesta voimaa. Viitattu 12.12.2017.
- ↑ a b c d e Wivi Lönn, arkkitehti, s. 6.
- ↑ a b c Haapio, s. 106.
- ↑ Kivinen, s. 78–81.
- ↑ Wivi Lönn, arkkitehti, s. 7.
- ↑ Lehto, s. 129.
- ↑ Lehto, s. 131.
- ↑ Lehto, s. 132.
- ↑ Lehto, s. 27.
- ↑ Lehto, s. 123.
- ↑ Lehto, s. 124.
- ↑ Lehto, s. 126.
- ↑ a b Wivi Lönnin muistolaatta Tampereen kaupunki/Tampereen nykytaiteen museo. Viitattu 24.3.2018.
- ↑ Wivi Lönn -muistolaatan suunnittelukilpailu Architecta. Viitattu 24.3.2018.
- ↑ Postinumerohaun tulos (Hakusana: Wivi Lönnin katu) Posti. Viitattu 27.4.2014.
- ↑ a b Suominen-Kokkonen 1996, s. 154.
- ↑ a b Suominen-Kokkonen 1996, s. 166.
- ↑ Suominen-Kokkonen 1996, s. 165.
- ↑ a b c Haapio, s. 100.
- ↑ Wivi Lönn (1872–1966) (pdf) Tampereen kaupunki. Viitattu 10.3.2018.
- ↑ a b Arkkitehtiesittely: Wivi Lönn Suomen Arkkitehtuurimuseo. Viitattu 22.2.2016.
- ↑ Suominen-Kokkonen 1996, s. 163.
- ↑ Suominen-Kokkonen 1996, s. 164.
- ↑ Waker, Henrik: Teollisuuden ja yhteiskunnan palvleuksessa – Arkkitehti Bertel Liljequist (1885 – 1994) tuotantolaitosten suunnittelijana maailmansotien välisenä aikana, s. 31. väitöskirja. , 2009. ISBN 978-952-10-5698-7. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 9.5.2018).
Aiheesta muualla
