Wikipedia

Che Guevara

argentiinalaissyntyinen vallankumouksellinen sissijohtaja ja huomattava marxilainen poliittinen hahmo
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 9. syyskuuta 2006 kello 14.33 käyttäjän Khaosaming (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.

Ernesto Rafael Guevara de la Serna (14. kesäkuuta 1928 - 9. lokakuuta 1967), tunnetaan yleisesti nimellä Che Guevara, oli argentiinalaissyntyinen marxistinen vallankumouksellinen ja kuubalainen sissijohtaja. "Che!" on argentiinalaisen tai Río de la Platan alueen maissa puhutun espanjan huudahdus, joka tarkoittaa suunnilleen "hei, sinä siellä". Río de la Platan maiden ulkopuolella argentiinalaisia kutsutaan siksi lempinimellä "che".

Tätä artikkelia on ehdotettu suositelluksi artikkeliksi.
Suositeltu artikkeli -laatumerkinnän on tarkoitus kertoa, että artikkeli yhteisön mielestä on erityisen hyvin kirjoitettu ja kattava. Artikkelin ehdokassivulla voit ottaa asiaan kantaa.
Tiedosto:Che Guevara Korda.jpg
Ernesto "Che" Guevara de la Serna. Kuva: Alberto Korda

Guevara oli Fidel Castron 26. heinäkuuta -liikkeen jäsen. Liike otti vallan diktaattori Fulgencio Batistalta 1959. Vallankumouksen jälkeen Che Guevarasta tuli valtahierarkiassa toinen heti Castron jälkeen Kuuban uudessa hallinnossa. Hän toimi lyhyen aikaa kansallispankin johtajana sekä teollisuusministerinä, mutta siirtyi takaisin vallankumoukselliseen toimintaan. Hän yritti tuloksetta käynnistää vallankumouksia useissa maissa, erityisesti Kongon demokraattisessa tasavallassa ja Boliviassa. Boliviassa toimiessaan pienen sissiryhmän johdossa hän jäi Bolivian armeijan yksikön vangiksi 8. lokakuuta 1967, jonka neuvonantajina toimivat yhdysvaltalaiset vihreät baretit (green berets, erikoisjoukkoyksikkö). Bolivialaiset teloittivat hänet seuraavana päivänä.

Elämä

Varhaisnuoruus

Ernesto Guevara syntyi 14. kesäkuuta 1928 Argentiinan Rosariossa ensimmäisenä lapsena keskiluokkaiseen espanjalais-irlantilais-sukuiseen argentiinalaisperheeseen. Syntymätodistukseen kirjattiin kuitenkin päivämäärä 14. kesäkuuta, jotta vanhemmat välttyisivät ilkeiltä puheilta esiaviollisesta suhteesta. [1] Isä oli Ernesto Guevara Lynch ja äiti Celia de la Serna y Llosa. Perheeseen syntyi yhteensä viisi lasta. Vanhemmat, varsinkin äiti, olivat melko epäsovinnaisia ja muuttivat usein, mikä lienee vaikuttanut Erneston maailmankatsomukseen. Isä myötäili Espanjan tasavaltalaisia. Isän juuret olivat Espanjasta (joidenkin lähteiden mukaan herttuallista sukua). Äidin suku oli ollut aiemmin hyvinkin varakasta, eräänlaista maa-aatelia, mutta köyhtynyt sittemmin. Myötäjäisrahoilla he ostivat Rosariosta maatilan, josta oli tarkoitus tulla uuden nousun siemen. Isän liiketoimet kuitenkin tapasivat epäonnistua hänelle ominaisen päättämättömyyden takia. Tästä juonsi Erneston myöhemmin osoittama lievä halveksunta ihmisiä kohtaan, jotka vain puhuivat, mutta eivät koskaan muuttaneet sanojaan teoiksi.

Ernesto sairastui kaksivuotiaana krooniseen astmaan, joka vaivasi häntä koko loppuiän. Tämä ei silti estänyt häntä harrastamasta villejä leikkejä ja osallistumasta joukkueurheiluun, kuten rugbyyn. Nuoresta pitäen Guevara luki paljon historiaa, filosofiaa ja runoutta ja haaveili maailmanmatkoista. Hänen lukuharrastuksensa oli laaja ja monipuolinen, sisältäen poikakirjallisuusklassikkoja, kuten Jack London ja Jules Verne, Sigmund Freudin kirjoituksia seksuaalisuudesta ja Bertrand Russellin yhteiskuntafilosofisia teoksia. Hänen suosikkinsa oli Pablo Neruda. Guevara kirjoitti itsekin runoja koko elämänsä ajan. Guevara oppi isältään shakinpelaamisen taidon ja hän osallistui peliturnauksiin jo 12-vuotiaana. Myöhemminkin hän tähdensi pelin merkitystä henkisiä ja stategisia kykyjä kehittävänä harjoituksena. [2]

1949 Ernesto teki pitkän polkupyörämatkan Argentiinassa. Vuonna 1951 hän lähti kahdeksan kuukautta kestäneelle kiertomatkalle kotikaupungistaan Córdobasta 1939-mallisella 500-kuutioisella Norton-moottoripyörällä kulkien Keski- ja Etelä-Amerikan halki ystävänsä Alberto Granadon kanssa. Hän matkusti aina Venezuelan Caracasiin asti – moottoripyörän hajottua lentokoneella, jalan, veneellä ja lautalla. Matkalla hän piti tapojensa mukaisesti päiväkirjaa, joka myöhemmin julkaistiin nimellä "Moottoripyöräpäiväkirja".

Matkailun ja lukemisen ohella valokuvaus oli hänelle rakas harrastus. Kamerallaan hän ikuisti ihailemiaan intiaanikulttuurin muistomerkkejä. Matkallaan hän teki havaintoja maanosan köyhyydestä ja tämä sai hänet kiinnostumaan syvemmin marxilaisista ajatuksista. [3]

Guatemala

Valmistuttuaan Buenos Airesin yliopiston lääketieteellisestä koulusta 1953, hän matkusti Guatemalaan, missä populistinen johtaja Jacobo Arbenz Guzmán oli juuri valittu presidentiksi. Guevara tapasi Guatemalassa useita Fidel Castron seuraajia, jotka olivat maanpaossa Batistan hallintoa. Poliittisten pakolaisten joukosta Che löysi ensimmäisen vaimonsakin, perulaisen Hilda Gadean, joka synnytti Chelle esikoistyttären.

Kun CIA rahoitti Arbenzin hallinnon kaatamisen ja Yhdysvallat pommitti Guatemalan pääkaupunkia 18. kesäkuuta 1954, Guevaran viha USA:ta kohtaan heräsi ja hän tarjoutui taistelemaan. Arbenz kehotti kuitenkin kannattajiansa poistumaan maasta, ja Che Guevara haki hetkellisesti turvapaikkaa Argentiinan suurlähetystöstä. Joulukuussa 1953 25-vuotias Guevara oli Costa Ricassa, jossa hän näki United Fruit Companyn omistukset, ja kirjoitti tädilleen San Josésta vannoen näkevänsä kapitalistiset mustekalat tuhottuina. Nämä tapahtumat olivat selvä vedenjakaja Guevaran uralla kohti vallankumousta. Hän näki aseellisen vastarinnan ainoaksi keinoksi vapauttaa Etelä-Amerikka Yhdysvaltojen vaikutusvallasta. [4]

Meksiko

Muutettuaan Meksikoon, hän uudisti ystävyytensä Castron liittolaisiin. Kun Fidel Castro siirtyi maanpakoon Meksikoon vapauduttuaan poliittisesta vankeudesta Kuubasta, hän tapasi Guevaran. Guevara näki Castrossa kauan etsimänsä johtohahmon, jota seuraamalla hän voisi toteuttaa oppejaan käytännössä. Che Guevara liittyikin heti Castron 26. heinäkuuta -liikkeeseen, jonka tavoitteena oli syöstä Batista vallasta.

Castro oli vuokrannut syrjäisen maatilan Guadalajarasta sissiarmeijansa koulutuspaikaksi. Tällä maatilalla Guevara sai ensimmäisen kerran muodollista sotilaskoulutusta, sillä hänet oli Argentiinassa vapautettu asevelvollisuudesta astman takia. Sissien kouluttajana toimi Espanjan sisällissodan veteraani Alberto Bayo. [5] Jo tässä vaiheessa Che osoitti olevansa vallankumouksen mallioppilas. Hän kuitenkin liittyi Castron vallankumouksellisiin sissijoukkoihin aluksi ensisijaisesti lääkärinä, joka oli hänen kutsumuksensa tässä vaiheessa. Che oli unelmoinut lääkärikoulutuksensa alusta asti jonakin päivänä voivansa käyttää taitojaan kansan olojen parantamiseksi ja kehitti kirjoituksissaan idean "vallankumouksellisesta lääkäristä". [6]

Maatilalla harjoiteltiin aseiden käsittelyä ja sissielämän taitoja, sekä annettiin ideologista koulutusta. Kuri oli erittäin kova, mikä oli Chelle mieluista. Jo tässä vaiheessa pidettiin pikaoikeudenkäyntejä joukoissa olevan soluttautujan paljastamiseksi ja kurin ilmentymänä. Huhutaan, että ainakin kaksi ruumista olisi haudattu alueelle. Koulutuskeskus paljastui kuitenkin varotoimista huolimatta ja asiasta tehtiin poliisitutkinta. Paikalta takavarikoitiin paljon aseita ja johtohahmot pidätettiin joksikin aikaa. Tämä aikaisti Castron maihinnousua Kuubaan, koska käytännössä Meksikon hallitus karkotti vallankumoukselliset joukot alueeltaan. [7]

Kuuba

Malline:Pää

Tiedosto:Checonsuperrito.jpg
Che Guevara koiransa kanssa Sierra Maestrassa vuonna 1958

Castro, Guevara ja 80 muuta vallankumouksellista lähtivät matkaan Tuxpánista, Meksikosta "Granma"-nimisellä jahdilla marraskuussa 1956. Vallankumoukselliset nousivat maihin soisella alueella lähellä Niqueroa kaakkois-Kuubassa joutuen heti Batistan joukkojen hyökkäyksen kohteeksi. Vain 12 heistä selvisi. Granman rippeet kokosivat voimansa ja pakenivat Sierra Maestran vuoristoon, josta aloittivat sissisodan, joka oli tuleva muuttamaan historiaa. Guevara, joukon lääkäri, vaihtoi taistelun tuoksinassa lääkärintarvikkeita täynnä olleen reppunsa ammuslaatikkoon – hetki joka hänen itsensä mukaan merkitsi siirtymistä lääkäristä taistelijaksi. Tulevien kuukausien aikana hän nousi korkeimpaan arvoon, vallankumouksellisen armeijan Comandanteksi, majuriksi. Lokakuussa 1958 hän määräsi sissien koordinaattorin Enrique Oltuskin ryöstämään pankkeja taistelun rahoittamiseksi. Hänen johtamansa Santa Claran valtaus loppuvuodesta 1958 ja panssarijunan raiteilta suistaminen oli viimeinen tappio Batistalle, joka joutui pakenemaan maasta 1. tammikuuta 1959.

Che sissijohtajana

 
Che Santa Claran valtauksen jälkeen

Johtajana Che Guevara oli armoton ja yksioikoinen, jopa pedantti, mutta yleisesti ottaen oikeudenmukainen. Hän ei pyrkinyt kompromisseihin, vaan halusi kärjistää ja aiheutti konflikteja. Hän uskoi esimerkin voimaan. Tällainen toimintamalli sopi sissisotaan, muttei siviilielämään. Hän kuvitteli, että hänen askeettinen esimerkkinsä kelpaisi muillekin, mikä osoittaa melkoista kyvyttömyyttä asettua tavallisen ihmisen asemaan. Hän mm. yritti kieltää miehiltään naissuhteet ja valloittamaltaan alueelta alkoholin, sekä arpajaiset turhana ajanvietteenä. [8] Che puolusteli toimintaansa sillä, että hän vaati itseltään vielä enemmän kuin alaisiltaan. Hänen vastustajansa ovat kyseenalaistaneet tämän ja syyttäneet häntä taistelun johtamisesta selustasta. Monet silminnäkijät ovat kuitenkin todistaneet, että hän otti osaa taisteluihin miestensä rinnalla haavoittuen. [9]

Vihollisen kanssa yhteistyössä olevat, niskuroijat, karkurit ja vakoojat saivat suurella todennäköisyydellä teloitustuomion. Guevara teloitti omin käsin sissien liikkeistä kertoneen maatyöläisen Eutimio Guerran ja kuvaa tapahtunutta yksityiskohtaisesti päiväkirjassaan. Yhdessä vaiheessa hän suunnitteli huonon ruuan takia nälkälakossa olevien sissitoverien ampumista, mutta Castro tuli väliin ja rauhoitti häntä. Eräs sissi, joka kyseenalaisti Che Guevaran auktoriteetin, määrättiin taisteluun ilman asetta.

Alussa Castro sai lepytellä Chen kapinoivia miehiä, mutta taisteluiden edetessä nämä oppivat luottamaan johtajaansa, joka oli lunastanut paikkansa rohkeudellaan ja vaatimattomuudellaan.[10] Monet hänen joukoissaan taistelleista hylkäsivät siviilielämänsä ja seurasivat Chetä aina Afrikkaan ja Boliviaan asti, kuten Harry Villegas Tamayo ("Pombo"). Luultavasti Chen ulkomaisella taustalla oli osuutensa miesten muodostaessa hänestä mielipidettään. Castro oli hänen täydellinen vastakohtansa tässä suhteessa - Fidel oli tottunut elämään makeasti tilaten viinejä ruokapöytäänsä ja pesettäen pyykkinsä palvelusväellä jopa kenttäoloissa.

Autoritaarisista piirteistä huolimatta on huomattava, että Guevaran sota-aikana teloituttamista monia hän syytti rikoksista, jotka sota-aikana lähes poikkeuksetta johtivat kuolemantuomioon – karkuruus, petturuus ja sellaiset rikokset kuin raiskaus, kidutus ja murhaaminen ovat etenkin sen ajan latinalaisen Amerikan sodissa useimmiten olleet kuolemalla rangaistavia tekoja. Sissijoukon säännöt olivat ankarat ja teloituksia tehtiin myös pienemmistä syistä: sissiaikana Guevara teloitti mm. erään joukkioonsa kuuluneen pojan siitä, että tämä oli ryöstänyt ruokaa nälkäänsä. Teloitetuksi määrätyille ei annettu mahdollisuutta oikeudenkäyntiin eikä sota-oikeuteen.

Kontrastina Che Guevaran armottomuuteen väitetään olleen, että kun hänen joukkonsa ottivat vangiksi vihollisen sotilaita, jotka eivät olleet tiedettävästi syyllistyneet rikoksiin, heiltä otettiin ainoastaan aseet ja varusteet pois ja vapautettiin.

Vallankumous voittaa

Tiedosto:Checuttingcane.jpg
Che Guevara leikkaamassa sokeriruokoa vuonna 1963

Taistelu päättyi tammikuussa 1959 yleislakkoon ja kansannousuun, joka pakotti diktaattori Batistan maasta ja kapinalliset marssivat Havannaan. He perivät vararikkoon ajautuneen maan, jolla oli vain 500 000 dollaria varoja ja 1,3 miljardia ulkomaista velkaa. Castro matkusti New Yorkiin vakuuttamaan hyvää tahtoaan ja houkuttelemaan maahan sijoittajia. Hän vetosi kansaan, ja ihmiset maksoivat veronsa jopa vuoden etukäteen, ja kuudessa kuukaudessa kerättiin 232 miljoonaa dollaria. Batistan mukanaan viemät 500 ja 1000 Kuuban dollarin setelit mitätöitiin.

Vallankumouksen troikka

Che oli nyt noussut jo vallankumouksellisten kärkikolmikkoon. Guevara oli Raúl Castron ohella se vallankumousjohtajista, joka selkeimmin veti Kuubaa kommunismia kohti. Kevään 1959 maareformin suunnittelu vei vallankumousta yhä enemmän vasemmalle, etäännytti Castroa tukeneita liberaaleja ja johti ristiriitaan Yhdysvaltain kanssa. Chen asema vallassa ei ollut selvä. Castro lähetti hänet kolmeksi kuukaudeksi Kuuban edustajana kiertämään sitoutumattomia maita samaan aikaan kun vallankumouksellisten liberaalien ja tulevien kommunistien välit katkesivat. Näihin aikoihin hän erosi Hildasta, jota ei ollut tavannut sitten Granman lähdön, ja nai Aleida Marchin, joka oli kuulunut hänen sissitaistelijoihinsa.

Oikeudenkäynnit ja puhdistukset

Vuonna 1959 Che Guevara nimitettiin La Cabañan linnakkeen vankilan ylimmäksi syyttäjäksi. Kautenaan komentajana vuosina 1959–1963, hän toimi puheenjohtajana arviolta 500 poliittisen vangin oikeudenkäynneissä, joissa tuomio määrättiin normaalin prosessin ulkopuolella. Muutamat La Cabañassa vankina olleet, kuten esimerkiksi runoilija ja ihmisoikeusaktivisti Armando Valladares väittävät, että Guevara näytti olevan erityisen kiinnostunut joidenkin vankien kuulustelusta, kiduttamisesta ja teloittamisesta. Hän aloitti epäviralliset oikeudenkäynnit, joissa myöhemmin vangittiin toisinajattelijoita, poikkeavia, Jehovan todistajia ja pakanauskontojen harjoittajia. Fidelin veljeen Raúliin verrattuna Che oli kuitenkin maltillinen. Guevara ideoi ja käynnisti Kuuban uudelleenkoulutusleirit.

Kesäkuussa 1959 Castro perui lupauksensa vapaista vaaleista ja liberaalien vallankumouksellisten välit Castroon ja kommunisteihin alkoivat heiketä. Hallinto läheni vähitellen kommunisteja, ja Castro hylkäsi ajatuksen vuoden 1940 vapaamielisemmän perustuslain palauttamisesta, tuomareiden riippumattomuus poistettiin, riippumattomat sanomalehdet vaiennettiin, opiskelija-aktivisteja vangittiin, demokraattisesti valitun Kuuban työläisten keskusjärjestön pääsihteerin, David Salvadorin, rinnalle asetettiin epädemokraattisesti kaksi kommunistia ja myöhemmin hänet vangittiin. Lopulta osa liberaaleista vallankumouksellisista erosi viroistaan protestina (mm. presidentti Manuel Urrutia heinäkuussa 1959), osa pakotettiin eroamaan ja ei-kommunisteja alettiin vainota. Moni joutui pakenemaan maasta.

Puheissaan Guevara vetosi koko maailman vallankumouksellisiin ja vaati "pitkää ja julmaa verenvuodatusta" kautta maailman. Testamentissaan hän ylisti "ytimekästä vihaa, joka tekee ihmisestä tehokkaan, väkivaltaisen, valikoivan ja kylmän tappokoneen". Tämä ei ole estänyt pasifisteja kantamasta hänen kuvallaan varustettuja paitoja – tuosta Le Coubren räjähdyksen uhrien hautajaisissa otetusta kuvasta onkin tullut toisille vallankumouksen, toisille verenvuodatuksen symboli.

Maareformi

Chen keskeisin päämäärä Kuubassa jo sissisodan alkuvaiheista alkaen oli agraarireformi - suurten tiluksien kansallistaminen, pilkkominen ja maatilkkujen jako sitä viljeleville. Maaomaisuuden jakaminen, josta suurin osa oli yhdysvaltalaisten yritysten käsissä, katkaisi välit Yhdysvaltoihin. Yli 990 eekkerin maaomaisuudet jaettiin maatyöläisille, suurin osa jaettavista maista oli yhdysvaltalaisten yhtiöiden. Maaomaisuus korvattiin 4½ % korolla valtion 20 vuoden obligaatioilla, mutta suurmaaomistajia tämä ei tyydyttänyt. Vuonna 1960 kolme yhdysvaltalaista jalostamoa kieltäytyi käsittelemästä Neuvostoliitosta tullutta öljylastia, jolloin ne asetettiin valtion valvontaan. USA vastasi leikkaamalla Kuuban sokerin tuontikiintiöitä, jolloin Neuvostoliitto tarjoutui ostamaan sen. Sitten Kuuban hallitus kansallisti sähkölaitoksen, puhelinlaitoksen, jalostamot ja sokeritehtaat, jolloin USA asetti Kuuban kauppasaartoon, ja valmistautui syrjäyttämään hallinnon. CIA:n tukema joukko yritti maihinnousua huhtikuussa 1961 Sikojenlahdella (Che oli välikohtauksen aikana muualla), mutta se ei saanut kaipaamaansa kansan tukea ja murskattiin nopeasti.

Che keskuspankin johtajana

Che Guevara asui Havannassa perheineen vaatimattomasti, aluksi linnakkeessa, myöhemmin vanhassa huvilassa Havannan keskustan tuntumassa, eikä nostanut täyttä asemalleen kuulunutta palkkaa. Joskus hänen pyrkimyksensä esikuvallisuuteen sai naurettaviakin piirteitä: hänen isänsä käydessä katsomassa poikaansa Kuubassa Che vannotti tätä itse maksamaan valtion antaman Jeepin polttoainekulut. Maauudistuksen jälkeen Che johti Kuuban keskuspankkia. Ensi töikseen hän perui pankin Havannan pääkonttorin suureellisen pilvenpiirtäjähankkeen. Arkkitehti tiedusteli Cheltä lupaa tilata rakennusta varten trooppisen myrskyn kestävät ikkunalasit Saksasta, koska rakennuspaikka oli meren rannalla, johon Che vastasi ilkikurisesti: "Kuubassa on paljon muutakin, jonka myrskytuulet saavat viedä mennessään." Arkkitehti joutui myöhemmin jättämään Kuuban Chen kehoituksesta. Jo aloitetun rakennuksen perustuksille rakennettiin sittemmin Hermaños Ameijeirasin sairaala. Guevaran tapa kirjoittaa seteleihin mutkattomasti vain "Che"[1] ärsytti tavattomasti vanhoillisia. Huolimatta kokeneiden ekonomistien puutteesta hän sai viimein vallankumouksen jälkeisen valuuttapaon pysäytettyä ulkomaisten lainojen ja devalvaation avulla.

Che teollisuusministerinä

Tiedosto:Cheministro.png
Che Guevara teollisuusministerinä

Lokakuussa 1960 USA:n julistaessa kauppasaarron vienti pysähtyi ja valuuttavaranto kävi neljän kuukauden päässä ehtymisestä. Lääkkeet ja kulutustavarat loppuivat. Che matkusti Tšekkoslovakiaan, Neuvostoliittoon ja Kiinaan, jotka tarjosivat avokätisesti lainaa, ja tarjoutuivat ostamaan Kuuban sokeria. Vietnam ja Itä-Saksa tarjosivat myös apua. Chen palatessa koko sokerisato oli myyty. 1961 hänet nimitettiin teollisuusministeriksi. Kuubaa oli alettava teollistamaan. Maidolle, lihalle, kengille ja hammastahnalle asetettiin säännöstely. Itä-Euroopasta ostettujen koneiden asennus ei aina sujunut kuten piti: Che totesi katkerana, että Kuubassa tuotettu Coca-Cola maistui yskänlääkkeeltä. Vaikeuksista huolimatta elintaso oli 1961 60 % korkeampi kuin 1959. [11]

Kuuban ohjuskriisi

Ennen Kuuban ohjuskriisiä Guevara oli kuubalaisen delegaation jäsen, joka vieraili Moskovassa varhain 1962. Mukana oli myös Raúl Castro, Fidel Castron veli ja kovan linjan kommunisti. Delegaatio suositteli neuvostoliittolaisille ydinohjusten sijoittamista Kuubaan. Che Guevara uskoi, että neuvosto-ohjukset suojelisivat Kuubaa Yhdysvaltain mahdolliselta suoralta maihinnousulta. Joidenkin väitteiden mukaan Guevara olisi sanonut, että mikäli ohjukset olisivat olleet kuubalaisten vallassa ohjuskriisin aikaan, niillä olisi tehty ensi-isku Yhdysvaltoihin, mutta on vaikea sanoa olisiko Fidel Castro ollut valmis tähän. Joka tapauksessa matkat Neuvostoliittoon 1960-1962,[12] ja Hruštšovin takinkääntö ohjuskiistassa etäännyttivät häntä neuvosto-ideologiasta, ja saivat hänet lähentymään Kiinaa ja kolmansia maita. Jotkut syyttivätkin häntä maolaiseksi ja revisionistiksi.[13]

Chen pesäero Neuvostoliittoon

Näyttää siltä, että Chen suhde Neuvostoliittoon kylmeni sitä mukaa, kuin Kuuba joutui yhä tiukemmin taloudellisesti riippuvaiseksi siitä. Kuuba allekirjoitti kauppasopimuksen Neuvostoliiton kanssa 17. helmikuuta 1965 - sopimus, johon kukaan kuubalaisista ei ollut tyytyväinen. Erityisesti Castroa ja Guevaraa kaihersi korkea hinta, jolla Neuvostolitto myi valmistamiaan koneita ja välineitä. Juopa Neuvostoliittoon leveni entisestään, kun hän piti puheen 12. lokakuuta ministeriössään, jossa kritisoi laajoin sanankääntein kauppakumppaninsa "katastrofaalista maatalouspolitiikkaa". Puhe jätettiin julkaisematta Kuuban tiedotusvälineissä sen jyrkän luonteen vuoksi. Lopullisen välirikon aiheutti hänen Algerissa pitämänsä puhe helmikuussa 1965, jossa hän rinnasti Neuvostoliiton ja sen satelliitit lännen imperialisteihin, koska ne eivät tehneet kaikkeansa tukeakseen "vapautuksen tielle nousevia kansakuntia", vaan päinvastoin pyrkivät saamaan tuotteistaan maailmanmarkkinahinnan sosialistisilta veljesmailtaan heille itselleen jäädessä vain raaka-ainetuottajan rooli keskinäisessä kaupankäynnissä. [14]

Paluu sissijohtajaksi

 
Vastaanottokomitea Havannan lentokentällä 14. maaliskuuta 1965. Che palaa pitkältä ulkomaan kiertueelta. Vasemmalta: Fidel Castro, Aleida March, Carlos Rafael Rodriguez, Osvaldo Dorticos ja Che.

Vallankumouksen muista johtajista poiketen Che Guevara päätti jättää valta-asemansa Kuubassa palatakseen vallankumouksellisille taistelukentille, mikä lopulta johti hänen kuolemaansa. Vaikuttimena henkilökohtaiseen osallistumiseen lienee ollut Kuuban tukemien kapinahankkeiden vesittyminen latinalaisessa Amerikassa (mm. Panamassa ja Dominikaanisessa tasavallassa). Myös käytännön arkirutiinit ja valtion talousvaikeudet kävivät liikkuvaiselle Chelle kestämättömiksi.

11. joulukuuta 1964 hän piti puheen YK:n 19:ssä yleiskokouksessa New Yorkissa. Puheessaan hän vaati Kiinan kansantasavallalle Chiang Kai-Shekin ja "hänen joukkionsa kaappaamaa" paikkaa YK:ssa ja YK:n nimissä Kongossa suoritetun "vääryyden" oikaisua. Hän päätti puheensa sotahuutoon: "Mitta on täysi. Ihmiskunnan suurten massojen marssi on alkanut kohti itsemääräämisoikeutta. Tällä kertaa he kuolevat vapautensa puolesta kuin kuubalaiset Playa Girónilla (Sikojenlahti)". [15] Palattuaan Latinalaisen Amerikan ja Afrikan kautta, jossa hän tapasi mm. Egyptin Nasserin ja Algerian Ahmed Ben Bellan, hän päätti matkustaa Kongoon avustamaan sissiliikettä taistelussa länsivaltojen ja Etelä-Afrikan tasavallan tukemaa Mobutua ja Belgian tuella Katangan maakunnan Kongosta irrottanutta Moise Tshombea vastaan. Hän jätti Castron haltuun kirjeen, poliittisen testamenttinsa, jossa ilmoitti luopuvansa uuden kotimaansa kansalaisuudesta ja lähtevänsä tapaamaan kohtaloaan uusilla taistelukentillä. Kirjeen sisällön piti tulla julki ainoastaan, jos hän saisi surmansa. Kuitenkin Castro julkisti kirjeen sisällön pitämässään puheessa lokakuun 3. päivänä 1965. [16]

Kongo

Tiedosto:CheInCongo.jpg
Guevara opettamassa sissitaktiikkaa Kongossa. Hän suunnitteli käyttävänsä vapautettua aluetta Tanganjikajärven länsirannalla koulutusmaastona kongolaisille ja kansainvälisille taistelijoille. Vasemmalla Santiago Terry (koodinimeltään "Aly"), oikealla Angel Felipe Hernández ("Sitaini")

Guevara taivutteli Castron tukemaan häntä salaisessa yrityksessään vaikuttaa Afrikkaan. Hän halusi toimia yhteistyössä Simba-liikkeen (tunnetaan myös nimellä lumumbistit) entisessä Belgian Kongossa (myöhemmin Zaire ja nykyään Kongon demokraattinen tasavalta). Che oli Ben Bellan kanssa käymiensä pitkien keskusteluiden nojalla vakuuttunut, että Afrikan manner oli "imperialismin heikko lenkki", ja Saharan eteläpuolisen Afrikan maista juuri Kongoa voisi käyttää mantereenlaajuisen ystävällismielisten maiden tukeman vallankumouksen alkuna. [17] Nasser puolestaan varoitti Chetä, että hänen suunnitelmansa ei ottanut huomioon Kongon todellisuutta, vaan hän oli vaarassa joutua "Tarzanin rooliin" keskellä mustaa Afrikkaa. Guevara ja Victor Dreke, hänen lähin miehensä komentoketjussa, sekä kaksitoista kuubalaista sissitoveria saapuivat Kongoon 24. huhtikuuta 1965. Loppuosa kuubalaisista tuli myöhemmin perässä. [18] Guevara joukkoineen havaitsi pian, että yksi onnistunut vallankumous ei välttämättä johtanut toiseen. Huolimatta sitoutumattomien maiden (Algeria, Egypti, Tansania, Kenia, Ghana, Guinea, Uganda ja Mali) laajasta tuesta hankkeelle, hän ei onnistunut pelastamaan Kinshasan Kongon vastarintaliikkeen kapinaa, mikä oli hänen välittömin tavoitteensa. [19]

Eteläafrikkalaisen Mike Hoaren palkkasotilaat ja Yhdysvaltain armeijan erikoisjoukkojen neuvonantajat työskentelivät Kongon armeijan kanssa ja tarkkailtuaan Guevaran viestiliikennettä onnistuivat väijyttämään kapinalliset aina heidän yrittäessään hyökätä. Samaan tapaan myös kapinallisten huoltolinjoja häirittiin. Guevaralla oli myös erimielisyyksiä Simba-liikkeen johdon kanssa, eikä vallanjako miellyttänyt oikein kumpaakaan osapuolta. Kongolaisten johtajasta Laurent Kabilasta Guevaralla oli hyvin alhainen käsitys. Kabila ei edes ottanut osaa taisteluihin ja viihtyi paremmin Nairobissa ja Tansaniassa, kuin sissiarmeijansa leirillä. [20] Guevaran suunnittelemat sotilasoperaatiot epäonnistuivat surkeasti yhteistyön puutteeseen.

Afrikkalaisten sissien käsitys sodankäynnistä erosi länsimaisesta: he sotivat mielensä mukaan, eivätkä silloin, kun se olisi ollut strategisesti edullista. Kongolaiset eivät ylpeinä suostuneet myöskään kantamaan mitään muuta, kuin aseensa, ja paikalliset poppamiehet myivät miehille kuolemattomaksi tekevää juomaa. Kaiken keskellä Che kuubalaisine tovereineen yritti parhaansa mukaan tehdä strategisia hyökkäyksiä Tanganjikajärven yli. Viimein myöhään samana vuonna, sairaana ja nöyryytettynä, Guevara lähti Kongosta mukanaan pieneksi huvennut kuubalaisjoukko. Che olisi halunnut jäädä jälkeen taistelemaan "vallankumouksellisena esimerkkinä", mutta Castro ja muut toverit saivat hänen mielensä taivutettua lähdön kannalle. Retki oli vaatinut kuuden toverin hengen, eikä saavuttanut mitään.

 
Lyhytaaltoradiota kuuntelemassa ovat vasemmalta lukien Rogelio Oliva, José María Martínez Tamayo ("Mbili" Kongossa ja "Ricardo" Boliviassa) ja Guevara. Seisomassa takana on Roberto Sánchez ("Lawton" Kuubassa ja "Changa" Kongossa).

Koska Castro oli julkistanut Chen "jäähyväiskirjeen" Kuuban kansalle, ei Che tuntenut omantunnonsyistä voivansa palata joukkonsa muiden sotilaiden mukana Kuubaan. Hän vietti seuraavat kuusi kuukautta piileskellen Kuuban lähetystössä Dar-es-Salaamissa Tansaniassa (jonne Aleida-vaimo lennätettiin Havannasta) ja Prahassa. Tämän joutoajan hän käytti pääosin kirjoittamalla raakavedokset kahteen kirjaansa filosofiasta ja taloustieteestä ja viimeistelemällä selostuksensa Kongon sotaretkestä, jolle hän antoi nimen "Kertomus epäonnistumisesta". Hän vieraili koemielessä väärän henkilöllisyyden turvin joissakin Länsi-Euroopan maissa, mm. Ranskassa, jossa hän tutustui Pariisin Louvren kokoelmiin. Vaikka Castro kehotti "maatonta" Chetä palaamaan kotiin, hän oli jo päättänyt palata Kuubaan incognito vain valmistautuakseen uuteen sissisotaretkeen Etelä-Amerikassa.

Bolivia

Tiedosto:Chemontado03.jpg
Che Guevara Boliviassa.

Toivuttuaan pitkään ensin Tansaniassa, sitten Prahassa ja Kuubassa, Guevara matkusti väärennetyllä passilla Boliviaan marraskuussa 1966. Hänen suunnitelmansa oli järjestää vallankumous, kaataa Bolivian oikeistolainen sotilashallitus ja nostaa valtaan kommunistinen hallinto. Bolivian oli tarkoitus olla ensimmäinen dominonappula Chen kaavailemassa vallankumousten sarjassa kohti yhdistynyttä latinojen ja intiaanien Etelä-Amerikkaa. Che oli valinnut vallankumouksensa käynnistysmaaksi Bolivian, koska maa oli hänen mukaansa Yhdysvaltojen suhteen Etelä-Amerikan maista toisarvoisin, elintasoltaan köyhimpiä (mikä edesauttaisi vallankumouksellisuutta), ja maalla oli keskeinen sijainti viiden rajanaapurinsa kanssa, joten vallankumousta olisi sen onnistuttua Boliviassa helppo levittää naapurimaihin sieltä käsin. [21]

Pala viidakkoista maata Nancahuazússa, jonka paikalliset kommunistit ostivat, toimi harjoitusmaastona. Tiettävästi tämä harjoittelu oli itse asiassa Guevaralle ja hänen joukoilleen vaarallisempaa kuin myöhemmät taistelut. Sissiarmeijan rakentaminen lähti huonosti käyntiin. Väitetään myös, että kun Bolivian presidentti René Barrientos kuuli Che Guevaran olevan maassa, hän ilmaisi toiveensa nähdä Guevaran pää La Pazin keskustassa seipään nokassa. Bolivian armeija komennettiin sissijahtiin.

Guevaran toive vallankumouksen nostamisesta Boliviassa vaikuttaa kaatuneen pahasti muutamiin väärinkäsityksiin ja virheellisiin laskelmiin. Yksikään maatyöläinen ei halunnut liittyä hänen sissijoukkoonsa. Lisäksi hän oletti, että joutuisi taistelemaan ainoastaan kansallista sortohallitusta vastaan. Sen lisäksi Boliviassa vaikuttivat kuitenkin myös amerikkalaiset. Kun Yhdysvaltojen hallitus sai tietää Guevaran olevan Boliviassa, CIA:n agentteja lähetettiin auttamaan paikallisia ystävällismielisiä kapinan vastaisissa toimissa. Kun Guevara oli olettanut taistelevansa huonosti koulutettua ja varustettua kansallista armeijaa vastaan, hän saikin vastaansa Yhdysvaltain erikoisjoukkojen kouluttamia armeijan sotilaita ja uunituoreita eliittijoukkoja. Che oletti myös, että Bolivian toisinajattelijat tukisivat häntä. Myös Castro oli kertonut, että Bolivian kommunistinen puolue auttaisi sissejä. Tukea ei heiltä kuitenkaan herunut.

Guevara ja hänen liittolaisensa huomasivat, että heidän sissiliikkeensä oli vaikeuksissa taistellessaan Bolivian yhdysvaltalaisten kouluttamia joukkoja vastaan vailla paikallisten kapinallisten tukea. Lisäksi CIA auttoi anti-castrolaisia kuubalaisia maanpakolaisia pystyttämään kuulustelutaloja niille bolivialaisille, joiden epäiltiin tukevan Che Guevaran sissiliikettä. Usein näissä taloissa harjoitettiin kidutusta.

Kuolema

Tiedosto:Felix Ismael Rodriguez.jpg
Felix Rodriguez ja vangittu Che Guevara

Guevaran läsnäolo maassa vahvistui, kun ranskalainen vasemmistolainen toimittaja Régis Debray kuulustelussa kertoi tavanneensa Chen. Myös saksalais-argentiinalaisen sissin ja vakoojan Haydée Tamara Bunken ("Tania") kiireessä taaksensa jättämät valokuvat Nancahuazún hylätyllä leirillä kielivät kuubalaisen sissijohtajan toiminnasta maassa. Paikallinen väestö ilmiantoi herkästi sissien liikkeet. Tarkemman tiedon Chen sissijoukon sijainnista Bolivian armeija sai eräältä sissijoukon karkurilta. 8. lokakuuta 1967 sissit motitettiin Churon rotkoon lähellä Higueraa. Che Guevara vangittiin parituntisen taistelun jälkeen yhdessä bolivialaisen sissin Simeon Cuba Sarabian ("Willy") kanssa. Che antautui haavoituttuaan jalkoihin ja luodin rikottua hänen aseensa. Paikalla olleiden sotilaiden mukaan heidän lähestyessään Guevaraa hän huusi: "Älkää ampuko! Olen Che Guevara ja olen arvokkaampi teille elävänä kuin kuolleena."

CIA-agentti Felix Rodriguez kuuli sissijohtajan vangitsemisesta ja välitti tiedon CIA:lle. Bolivian presidentti Barrientos määräsi Guevaran välittömästi teloitettavaksi, kun kuuli hänen vangitsemisestaan. Sissijohtaja teloitettiin koulurakennuksessa vain vuorokauden vankeuden jälkeen ilman oikeudenkäyntiä hieman yhden jälkeen iltapäivällä 9. lokakuuta 1967. Willy oli ammuttu ensin viereisessä huoneessa. Väitetään, että Che oli sanonut teloittajalleen kersantti Teranille, joka epäröi ennen teloitusta: "Ammu, pelkuri, tapat vain ihmisen." Ilmeisesti tunnistamisen helpottamiseksi, ja jotta kuolema näyttäisi tulleen taistelukentällä, Rodriguez oli kieltänyt häntä ampumasta kasvojen alueelle. [22] Joidenkin väitteiden mukaan häntä ammuttiin sydämeen, toisten mukaan useita kertoja keskivartalon alueelle. Teloituksen jälkeen Rodriguez otti Guevaran Rolex-rannekellon, ja näytti sitä ylpeänä useissa haastatteluissa tulevina vuosina. [23] Muiden lähteiden mukaan hän päinvastoin tunsi empatiaa arkkivihollistaan kohtaan nähdessään tämän surkean tilan Higueran koulurakennuksessa. [24]

 
Bolivian kartta ja Vallegranden sijainti

Guevaran ruumis lennätettiin helikopterilla läheiseen Vallegranden kaupunkiin ja asetettiin sairaalan pesuhuoneeseen joksikin aikaa esille yleisön nähtäväksi. Hänet haudattiin merkitsemättömään hautaan muiden tovereidensa joukkoon CIA:n amputoitua hänen kätensä tunnistamista varten.[25] Paikallisten keskuudessa tämä synnytti legendan pyhimyksestä San Ernesto de La Higuera ja El Cristo de Vallegrande. [2]

Teloittajat ottivat Che Guevaran päiväkirjan haltuunsa. Kirja kertoi tarinan Bolivian sissisodasta. Se kuvaa synkin yksityiskohdin ryhmää, joka joutui aloittamaan toimintansa liian aikaisin Bolivian armeijan takia, jakautui kahteen ryhmään ja lopulta epäonnistui. Guevaran ja Bolivian kommunistisen puolueen erimielisyydet johtivat siihen, että Guevaralla oli suunniteltua vähemmän sotilaita käytössään. Päiväkirjasta ilmenee myös, että hänen oli vaikea värvätä lisää joukkoja paikallisesta väestöstä pääasiassa siksi, että sissit olivat opetelleet ketsuan kieltä paikallisen kielen sijaan. Lisäksi hän yritti värvätä sissejä uudisraivaajista - ihmisryhmästä, joka kaikkein vähimmin oli innostunut kommunismista. Guevaran sissejä luultiin myös huumekauppiaiksi. Guevara tuli entistä sairaammaksi sissisodan lähetessä odottamatonta loppuaan. Hän sairasti astmaa ja ryhmän viimeiset hyökkäykset tehtiinkin, jotta saataisiin siihen lääkettä.

Vain kolme selviytyi siitä 27:n sissin ryhmästä, jotka lähtivät yritykseen 1. helmikuuta 1967. He ylittivät Andit ja päätyivät Chileen, jossa Salvador Allende tarjosi heille turvapaikan ja auttoi heitä palaamaan Kuubaan.

Kuubassa Fidel Castro sai varmuuden toverinsa kuolemasta 15. lokakuuta. Lokakuun 18. päivänä hän piti kiihkeän muistopuheen miljoonapäiselle kuulijakunnalle Havannan Plaza de la Revoluciónilla. [26] Tilaisuudessa näytettiin Santiago Alvarezin Fidelin toimeksiannosta 48 tunnissa valmistama dokumentti Hasta la victoria siempre. [27] Maassa julistettiin kolmen päivän suruaika Chen muistoksi.

Vasta 1995 Chen kuolemasta ja viimeisestä leposijasta tuli julkisuuteen varmoja tietoja, kun Bolivian armeijan kenraali Mario Vargas Salinas myönsi elämänkertakirjailija Jon Lee Andersonille haastattelussa, että Che tovereineen haudattiin lähelle päällystämätöntä lentokenttää Vallegranden kaupungin ulkopuolelle. Tästä tietovuodosta alkoi etsintä, joka johti Chen ja hänen tovereidensa luitten löytymiseen 1997. [28]

Sankarikultti

Tiedosto:Che palazzo.jpg
Chen kasvot Kuuban sisäministeriön rakennuksen seinällä Havannassa. Hasta la victoria siempre on vallankumouksen motto (aina voittoon asti).
 
Yksityiskohta Augusto Staritan Che Guevaran patsaasta. Patsas sijaitsee Guevaran kuolinpaikalla Boliviassa.
 
Ernesto Che Guevaran mausoleumi Santa Clarassa Kuubassa, jonne hänen maalliset jäännöksensä haudattiin 1997 niiden löydyttyä joukkohaudasta Boliviasta.

Tuhannet idealistiset nuoret Latinalaisessa Amerikassa päättivät seurata Che Guevaran esimerkkiä. Hänestä tuli vuoden 1968 opiskelijalevottomuuksissa vallankumouksen ikoni ja nuorten poliittisten ajatusten ruumiillistuma länsimaisessa kulttuurissa. Dramaattinen Alberto Kordan ottama valokuva nousi yhdeksi vuosisadan tunnistetuimmista kuvista, ja muotokuvaa yksinkertaistettiin ja tuotteistettiin voimakkaasti – kuvan levitessä T-paitoihin, julisteisiin ja muihin vastaaviin esineisiin. Chen kasvokuvassa kankaalle painettuna voidaan nähdä yhtymäkohtia kristilliseen mytologiaan (mandylion)[3]. Jotkut, yleensä oikeistolaiset, väittävät hänen henkilökulttinsa johtuvan ennemminkin häneen myöhemmin liitetystä ylistyksestä, kuin varsinaisesti hänen todellisista teoistaan.

Tiedosto:Che 3peso.jpg
Che Guevara Banco Nacional de Cuban kolmen peson setelissä vuodelta 1995.

Vuonna 1997 Guevaran maalliset jäännökset löydettiin merkitsemättömästä haudasta, tunnistettiin DNA-kokeella ja palautettiin Kuubaan, jossa häntä pidetään sankarillisena vallankumousjohtajana. Tehtaiden pillit ja autojen torvet soivat minuutin koko Kuubassa kunnianosoituksena. Presidentti Fidel Castro ylisti Guevaraa sanoen, "ettei hän koskaan kuole ja Guevara elää edelleen esimerkkinä ja innoituksena kaikille niille, jotka taistelevat oikeudenmukaisemman maailman puolesta." Castro kutsui lisäksi Guevaraa "profeetaksi, josta tuli symboli maailman kaikille köyhille." Hautajaisiin osallistui satojatuhansia kuubalaisia.

Neuvostoliiton hajottua ja Kuuban jäätyä ilman taloudellista ja poliittista tukea itäblokista Che Guevaran henkilöön on jälleen kiinnitetty suurempaa huomiota Kuubassa Castron vallankumouksen banderollina. Kuuban propagandakoneisto on pyrkinyt puhaltamaan uutta henkeä vallankumouksen liturgiaan Chen hahmon kautta. Hänen mausoleumistaan Santa Clarassa on tullut eräille pyhiinvaelluskohde, toisille turistinähtävyys. Viime aikoina Chen teoksia ja puheita on julkaistu uudelleen ja hänestä kirjoitetaan uusia elämäkertoja.

Hänen henkilönsä ja kohtalonsa aiheuttavat edelleen reaktioita puolesta ja vastaan. Kenraali Gary Prado, joka johti Chen vanginnutta sotilasyksikköä, nimitettiin vuonna 2001 Bolivian suurlähettilääksi Meksikoon, mistä syntyi kohu, koska hänen katsottiin luovuttaneen Chen teloittajille. Prado on kuvaillut teloitusta "historialliseksi virheeksi". [29]

Chen perintö

Guevaran kirja Sissisota nähtiin aikanaan perustavanlaatuisena ohjeena epätasaisten sotien käynnissä. Chen kuoleman jälkeen monien mielestä hänen taktiikkansa osoittautui kuitenkin viime kädessä tehottomaksi, koska Kuubassa toteutettu vallankumous ei ollut suoraan sovellettavissa muihin maihin. Guevara uskoi, että pieni joukko sissejä (foco) hyökätessään rajusti hallitusta vastaan saisi väestön vallankumouksellisuuden lisääntymään niin, ettei olisi tarpeellista rakentaa suuria organisaatioita edistämään asteittaista siirtymistä aseelliseen vallankumouksellisuuteen. Chen opit eivät kuitenkaan ole jääneet aivan hedelmättömiksi: vuonna 1979 Nicaraguan sandinisti-sissit syöksivät vallasta vihatun diktaattori Anastasio Somozan parikymmenvuotisen sissisodan tuloksena.[30] Viime aikoina vasemmistolaiset hallitukset ovat saaneet jälleen jalansijaa Etelä-Amerikassa, ja monien niistä voidaan sanoa tuntevan hengenheimolaisuutta Guevaran oppien kanssa. Venezuelan presidentti Hugo Chávez on solminut hyvät suhteet Kuuban hallitukseen ja Fidel Castroon. [31] Boliviassa siirryttiin Evo Moralesin vaalivoiton myötä vasemmistovaltaan 2006, jolloin maan energiatuotanto kansallistettiin.[32] Irakin sodassa paikalliset vastarintataistelijat ovat tehneet oman sovelluksensa Chen foco-taktiikasta kaupunkioloissa.[33]

Ranskalainen filosofi Jean-Paul Sartre on kutsunut Guevaraa "aikamme täydellisimmäksi ihmiseksi". [34] Time Magazine -aikakauslehti on ottanut Ernesto Guevaran luetteloonsa "Time 100 - sata 20. vuosisadan vaikutusvaltaisinta ihmistä" - joista vain yksi hänen lisäkseen on kotoisin Latinalaisesta Amerikasta. [35] Guevarasta saattaa vielä tulla Simón Bolívarin rinnalla Latinalaisen Amerikan historian merkittävin poliittinen symboli.

Vastustajien näkemyksiä Guevarasta

Guevaran vastustajat ovat väittäneet Chen vaikuttaneen siihen, että vallankumouksen jälkeisinä vuosina sosialistit pääsivät valtaan, liberaalit vangittiin tai savustettiin viroistaan ja lupaukset demokratiasta ja liberaalista perustuslaista rikottiin, joskin päävastuun tästä on katsottu olleen Fidel Castrolla ja hänen veljellään Raulilla.

Vaikkakin häntä on pidetty sankarillisena hahmona, Guevaran vastustajat, eritoten Kuuban emigrantit ja muut kommunistisista maista paenneet, pitävät häntä pääasiassa terroristina ja murhaajana. Hän on vastustajien mukaan henkilökohtaisesti vastuussa satojen talonpoikien ja kansalaisten surmista Kuuban vankiloissa ja hänen sissiarmeijansa valtaamilla alueilla. Myös valeteloituksia järjestettiin väestön pelottamiseksi. [36] Guevara ideoi Kuuban työleirit (uudelleenkoulutusleirit), joista ensimmäinen perustettiin Guanahacabibesiin valtion kansallistamien yhtiöiden erinäisistä vallankumousrikoksista syytetyille johtajille ja päällystölle. [37] Kuuban työleirejä on sittemmin käytetty Guevaran kuoleman jälkeen toisinajattelijoiden ja vallankumouksen arvostelijoiden vangitsemispaikkoina.

Vuonna 2005, kun Carlos Santana esiintyi Oscar-gaalassa pukeutuneena Che-paitaan, kuubalaissyntyinen muusikko Paquito D'Rivera kirjoitti avoimen kirjeen syyttäen Santanaa "La Cabañan pyövelin" ihannoinnista. La Cabaña on pahamaineinen linnoitus ja vankila Havannassa, jossa Guevara johti toisinajattelijoiden teloituksia, joukossa D'Riveran oman serkun, joka D'Riveran mukaan joutui vangituksi uskonsa vuoksi monien muiden tavoin. [38]

Toiset taas ovat sitä mieltä, että vaikka virallisessa propagandassa Guevaraa kuvataan uljaana taistelijana, Guevara olikin päinvastoin tehoton ja kehno taktikko. Empiirisesti Guevaran talouspolitiikka oli suureksi osaksi epäonnistunutta, koska niin sokeri- kuin muukin teollisuus lähestulkoon romahti, ja säännöstelykupongit jouduttiin ottamaan käyttöön maassa, joka oli ollut latinalaisen Amerikan parhaiten toimeen tulevia ennen Batistan aikaa.

Esseessään The Cult of Che kirjailija Paul Berman kritisoi elokuvaa Moottoripyöräpäiväkirja väittämällä, että Kuubassa on käynnissä vaikea sosiaalinen kamppailu, joka painetaan pimentoon mediassa. [39] Artikkelissa muun muassa kerrotaan runoilija ja lehtimies Raúl Riveron pidätyksestä. Hänet vapautettiin vasta mittavan kansainvälisen solidaarisuuskampanjan tuloksena, johon ottivat osaa Václav Havel, Lech Wałęsa, Árpád Göncz, Jelena Bonner ja monet muut. Bermanin väitteiden mukaan Yhdysvalloissa, jossa Moottoripyöräpäiväkirja sai raikuvat suosionosoitukset Sundancen elokuvafestivaaleilla, Chen ylenpalttinen ihannointi on jättänyt Kuuban ihmisoikeusrikkomukset varjoonsa. Vaikka suurin osa arvostelusta onkin esitetty poliittisen keskustan ja oikeiston taholta, myös muutkin ryhmittymät, kuten anarkistit ja libertaarit, ovat ilmaisseet paheksuvan kantansa Che Guevaran henkilökultista. Jotkut heistä pitävät Guevaraa autoritäärisenä hahmona, jonka päämääränä oli luoda byrokraattinen stalinistinen yhteiskunta. Suomessakin on Chen henkilöstä esitetty hyvinkin kielteisiä arvioita. [40] Joissakin kirjoituksissa Che rinnastetaan Adolf Hitleriin, Pol Potiin ja Saddam Husseiniin. [41]

Che populaarikulttuurissa

Richard Fleischer ohjasi Guevarasta jo vuonna 1969 kiistellyn elämänkerrallisen elokuvan Che!, jossa pääosia esittivät Omar Sharif (Che) ja Jack Palance (Castro). Elokuvassa Castro ja Che joutuvat välirikkoon, ja jälkimmäinen tuhoutuu Bolivian vuorilla tyhjässä kapinassa. Hollywood-näyttelijöiden valintaa on myöhemmin kritisoitu - aran aiheen vuoksi ilmeisesti ei uskallettu käyttää latinonäyttelijöitä.

Andrew Lloyd Webberin ja Tim Ricen Broadway-musikaali Evita (1978) yhdistää Chen ja Juan Perónin vaimon Evitan tiet kuvitteellisessa käsikirjoituksessa, jossa Che toimii kertojana asettaen Evitalle vaikeita ideologisia kysymyksiä. Näytelmän pohjalta tehtiin Alan Parkerin ohjaama elokuva Evita (1996), jossa Eva Perónia esitti Madonna ja Chetä espanjalainen Antonio Banderas. Todellisessa elämässä Guevaran ja Eva Perónin tiet eivät koskaan kohdanneet (vaikka Che nuoruudessaan oli kirjoittanut Evitalle kirjeen pyytäen Jeepiä).

Vuonna 2004 Guevaran ja Alberto Granadon matkapäiväkirjojen perusteella valmistui brasilialaisen Walter Sallesin ohjaama elokuva Moottoripyöräpäiväkirja. Elokuvassa Chetä esittää meksikolainen Gael García Bernal ja hänen ystäväänsä Granadoa Chen sukulainen Rodrigo de la Serna.

Vuoden 2007 alussa on ilmoitettu julkaistavaksi elokuva Guerrilla, ohjaajana Steven Soderbergh, jossa pääosaa esittää puertoricolainen näyttelijä Benicio del Toro.

Chen suomeksi julkaistut teokset

Chen lapset

Hilda Gadean kanssa (avioituivat 8. elokuuta 1955, erosivat 22. toukokuuta 1959):

Aleida Marchin kanssa (avioituivat 2. kesäkuuta 1959):

Lidia Rosa Lópezin kanssa (avioliiton ulkopuolella): Omar Pérez (19. maaliskuuta 1964, Havanna)

Triviaa

  • Castron kapinallisjoukoissa oli mukana myös Chen nimikaima, toinen Ernesto Guevara. Tässä on myös yksi syy sille, miksi Che nimenomaan tuli tunnetuksi lempinimellään.
  • Guevaran aatelissuvun vaakuna on nelijakoinen, kentät 1 ja 4: kultaisessa kentässä kolme kärpännahkareunuksista punaista palkkia; kentät 2 ja 3: punaisessa kilvessä viisi hopearahaa. Lähde: Dicionario de Heraldica, Editorial Libsa, Espanja 2002, sivu 117. Suku on tunnettu Navarrassa jo 1100-luvulla.
  • Chen mielijuoma oli maté (yerba maté), eräänlainen eteläamerikkalainen tee.
  • Che kehitti vahvan riippuvuuden sissisota-aikoinaan kuubalaisiin sikareihin perustaen jopa sikaritehtaita valloitetuille alueille.
  • Che on ikuistettu Kuuban kolmen peson seteliin [4]. Muita vallankumoussankareita seteleissä on Chen hyvä ystävä Camilo Cienfuegos.
  • Chen vanhin tytär Hilda teki itsemurhan 1995 Havannassa

Lähteet

Kirjallisuuslähteet

Lähdeviittaukset

  1. ↑ Playa Girón.net Che Guevaran syntymätodistus on todellisuudessa päivätty 14. kesäkuuta 1928. Guevaran vanhempien oli ilmoitettava väärä päivämäärä välttääkseen skandaalin, joka olisi syntynyt, jos sukulaiset olisivat saaneet tietää, että Che oli siitetty ennen avioliittoa.
  2. ↑ Granma International 13.10.2004.. Ernesto Che Guevara suhtautui shakkiin intohimoisesti, koska hän piti sitä henkisiä ja strategisia kykyjä kehittävänä harjoituksena, ja hänet luettiin saarella maan shakin suurmestareihin.
  3. ↑ Playa Girón.net Che sitoutui sosialismiin vasta luettuaan suuren määrän kirjallisuutta (ajanviete, joka täytti hänen päivänsä hänen ollessaan atsmakohtauksen rampauttamana), muodostettuaan henkilökohtaisen filosofisen ajatusmaailman, matkailtuaan laajasti, koettuaan seikkailuja pohjoisen Etelä-Amerikan maissa ja, kaikkein tärkeimpänä, elettyään vaikuttavan ajanjakson Guatemalassa CIA:n tukeman Arbenzin hallinnon syrjäyttämisen aikana.
  4. ↑ More Or Less Hero Files Osallistuttuaan kumouksen vastaiseen toimintaan Guevara pakenee Mexico Cityyn, jossa hän työskentelee yleissairaalassa ja opettaa valtion yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Hänen kokemuksensa CIA:n roolista Guzmánin hallinnon kaatumisessa vahvistaa hänen yltyvää uskoansa, että sosialismin viholliset on lyötävä aseellisen vastarinnan avulla.
  5. ↑ CIA Biographic Register on Che (elokuu 1964) Ilmeisesti sissisodan mahdollisuudesta viehättyneenä Guevara liittyi mukaan lääkärinä käyden läpi sissikoulutuksen, jota johti Espanjan tasavaltalaisarmeijan kenraali Alberto Bayo Giroud.
  6. ↑ Playa Girón.net - puhe kansanturvajoukoille 19.8.1960 Mutta olin edelleen, kuten me kaikki olemme, ympäristöni lapsi, ja halusin auttaa niitä ihmisiä omien henkilökohtaisten ponnistelujeni kautta. Olin jo matkustellut paljon - olin [Arbenzin] Guatemalassa siihen aikaan - ja olin alkanut hahmotella muistiinpanoja vallankumouksen lääkärin ohjenuoraksi.
  7. ↑ CIA Biographic Register on Che (elokuu 1964) Heinäkuussa 1956 Castro salaliittolaisineen, Guevara mukaanlukien (jo tällöin yksi tärkeimmistä miehistä), joutuivat Meksikon poliisin pidättämiksi. Heidät vapautettiin heinäkuun 25. päivä, ja joulukuussa 1956 he lähtivät Granman retkelle, joka oli kapinan lähtölaukaus.
  8. ↑ Samuel Farber: The Resurrection of Che Guevara Che yritti rajoittaa osastonsa miesten ja naisten kanssakäymistä Batistaa vastaan käydyn aseellisen taistelun aikana, kunnes hänen oli pakko pyörtää päätöksensä. Samaten, kun hänen joukkonsa valtasivat Kuuban keskiosassa sijaitsevan Sancti Spirituksen kaupungin, hän yritti kieltää alkoholin ja uhkapelin, mutta luopui kaupungin asukkaiden vastustuksen edessä.
  9. ↑ Ricardo Napuri 1997 Hänellä oli tapana suhtautua kevyesti Fidelin ja muiden vallankumouksellisten moitteisiin oman henkensä vaarantamisesta. Kerrankin, kun olimme harjoitusleirillä, hän sanoi, että aivan samoin kuin tavallisissa sodissa "komentajat eivät kuole", sissisodassa tämä päti erityisesti, varsinkin taisteluiden edetessä. Sissioperaation johtaminen on poliittinen ele. Siitä syystä komentajan pitäisi välttää turhia riskejä. Omalla kohdallaan hän ei kuitenkaan koskaan toiminut näin.
  10. ↑ CIA Biographic Register on Che (elokuu 1964) Viidestä kolonnasta suurimman (kolonna 4 ) komentajana hänen [Chen] urheutensa ja kyvykkyytensä oli verrattavissa ainoastaan Fidel Castroon.
  11. ↑ Che Guevara Internet Archive Myöhemmin vuonna 1961 valtion tuotantopalaverissa Che nosti Kuuban laaduntarkkailun puutteen pöydälle. Tuotannon kasvulla ei ollut mitään merkitystä, jos tuotteet eivät olleet kelvollisia. Hän mainitsi esimerkkinä, kuinka [kuubalainen] Coca-Cola maistui yskänlääkkeeltä. Hän soimasi teollisuuden edustajia siitä, että nämä suhtautuivat laatuun, kuin se olisi vastavallankumouksellisuutta. Kaikesta huolimatta elintaso oli 60 % korkeampi 1961, kuin se oli ollut vuonna 1959.
  12. ↑ Samuel Farber: The Resurrection of Che Guevara (1998) Ensimmäinen merkki [Chen] tyytymättömyydestä SNTL:n oloihin ilmeni hänen edellä mainitun vierailunsa aikana marraskuussa 1960. Hänen yleinen Neuvostoliiton ihailunsa ei vielä kärsinyt, mutta häntä häiritsi Moskovassa näkemänsä epätasapaino maan johtajien ja tavallisen kansan elintason välillä.
  13. ↑ CIA Biographic Register on Che (elokuu 1964) Vaikka hän tukeutuu SNTL:ään taloudellisesti, Guevara näyttää ideologisesti olevan Kiinan kommunistisen puolueen linjoilla. Yksi merkki hänen sotaisuudestaan ja neuvostoulkopolitiikan halveksunnastaan oli hänen tyhjäksi jäänyt uhkauksensa ampua ohjuksia Yhdysvaltoja vastaan lokakuussa 1962.
  14. ↑ Samuel Farber: The Resurrection of Che Guevara (1998) Mikäli rakennamme tällaiset suhteet kahden kansakuntien ryhmien välille, meidän täytyy olla yhtä mieltä siitä, että sosialistiset maat ovat tietyssä määrin imperialistisen hyväksikäytön kanssarikollisia ... ja siitä, että tämä kanssakäynti on luonteeltaan moraalitonta.
  15. ↑ Playa Girón.net Chen puhe YK:ssa 11.12.1964 Sillä tämä ihmiskunnan suuri massa on sanonut "riittää!" ja on aloittanut marssinsa. Ja heidän jättiläisen askeleitaan ei pysäytetä, ennenkuin he ovat ottaneet todellisen itsemääräämisoikeutensa haltuunsa - jonka puolesta he ovat kuolleet turhaan useammin kuin kerran. Nyt kuitenkin ne, jotka kuolevat, kaatuvat niin kuin kuubalaiset Playa Girónilla. He kuolevat oman luovuttamattoman ja aidon itsenäisyytensä puolesta.
  16. ↑ National Security Archive Electronic Briefing Book No. 5 Lokakuun 3. 1965: Julkisessa puheessaan Fidel Castro lukee Chen huhtikuussa kirjoittaman "jäähyväiskirjeen", jossa Che luopuu kaikista virallisista toimistaan Kuuban hallinnossa. Kirjeessä, jota Che ei ilmeisestikään tarkoittanut julkaistavaksi, sanotaan, että "Olen täyttänyt osaltani velvollisuuden, joka sitoi minut Kuuban vallankumoukseen... ja hyvästelen teidät - toverini, kansani - jotka ovat nyt minun."
  17. ↑ Ahmed Ben Bella: Che as I Knew Him (1997) Kaikki tämä yhdessä Afrikassa vallitsevan tilanteen kanssa, joka näytti omaavan valtavan vallankumouspotentiaalin, sai Chen vakuuttuneeksi, että Afrikka oli imperialismin heikko lenkki. Tästedes hän päätti suunnata ponnistuksensa Afrikkaan.
  18. ↑ Gálvez, William. Che in Africa: Che Guevara's Congo Diary, Melbourne, 1999: Ocean Press, sivu 62.
  19. ↑ Ahmed Ben Bella: Che as I Knew Him (1997) Samaan aikaan me ajoimme rinnakkaista toimintalinjaa läntisen Zairen aseellisen kapinan pelastamiseksi. Nyereren, Nasserin, Modibo Keitan, N´Krumahin, Kenyattan ja Sekou Tourén kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti Algerian tuli toimittaa aseita Egyptin kautta, kun taas Ugandan ja Malin piti lähettää aseellisia joukkoja.
  20. ↑ BBC News 17.1.2001 Eteläamerikkalainen vallankumouksellinen Che Guevara tuki [Kabilaa] lyhyen aikaa 1960-luvun alussa, kun hän tuli taistelemaan Zairen itäosaan, mutta sittemmin ei ottanut miestä enää vakavasti. "Mikään ei anna aihetta uskoa, että hänestä on tilanteen herraksi", Che kirjoitti.
  21. ↑ National Security Archive Electronic Briefing Book No.5 Che valitsee Bolivian vallankumouksen tukikohdaksi monestakin syystä. Ensinnäkin, Bolivia on tärkeysjärjestyksessä vähäisempi kuin Karibian altaan maat Yhdysvaltain turvallisuusintressien suhteen ja sen muodostama uhka on vähemmän akuutti... Toiseksi, Bolivian yhteiskunnalliset olot ja köyhyys ovat sitä luokkaa, että Boliviaa voi pitää vallankumouksen ideologialle vastaanottavaisena maana. Viimeiseksi, Bolivialla on yhteinen raja viiden muun maan kanssa, mikä sallisi vallankumouksen levitä helposti, jos sissit olisivat menestyksekkäitä.
  22. ↑ Che Guevara Internet Archive Vaikka hänellä oli ilmeisestikin CIA:n ohjeet "tehdä kaikki tarvittava pitääkseen vangit hengissä", Rodriguez kuitenkin välitti Guevaran teloituskäskyn Bolivian armeijan ylimmältä johdolta edelleen La Higueran sotilaille. Hän myöskin antoi ohjeet olla ampumatta Guevaraa kasvoihin, koska hänen vammojensa piti näyttää muka taistelussa saaduilta [ilman oikeudenkäyntiä suoritetun laittoman teloituksen peittely-yrityksenä], ja kertoi Chelle henkilökohtaisesti, että hänet teloitettaisiin.
  23. ↑ Che Guevara Internet Archive Teloituksen jälkeen Rodriguez otti Chen Rolex-rannekellon, jota hän ylpeänä näytti reporttereille myöhempinä vuosina.
  24. ↑ National Security Archive Electronic Briefing Book No. 5 Yhdessä haastattelussa Rodríguez kertoo, että "en tiennyt mitä ajatella saapuessani sinne. Siinä oli mies, joka oli tappanut monta maanmiestäni. Siitä huolimatta nähdessäni hänet, sen miltä hän näytti... Olin todella pahoillani hänen puolestaan."
  25. ↑ National Security Archive Electronic Briefing Book No.5 14. lokakuuta 1967: Liite n:o 3 - kolme upseeria Argentiinan liittopoliisista vieraili Bolivian hallituksen kutsusta Bolivian armeijan päämajassa La Pazissa auttaakseen Che Guevaran käsialan ja sormenjälkien tunnistamisessa. "Heille näytettiin metallisäiliö, jossa oli kaksi amputoitua kättä nestemäisessä liuoksessa, ilmeisesti formaldehydissä." Asiantuntijat vertasivat sormenjälkiä Guevaran argentiinalaiseen henkilörekisteriin n:o 3.524.272, ja ne täsmäsivät.
  26. ↑ National Security Archive Electronic Briefing Book No.5 18. lokakuuta 1967: Fidel Castro pitää muistotilaisuuden Che Guevaralle melkein miljoonan kuulijan edessä - hänen suurimpia yleisöitään ikinä - Havannan Vallankumousaukiolla.
  27. ↑ Travis Wilkerson lokakuu 2001 Mutta [Hasta la victoria siempren] tapauksessa mielikuva massanäytöksestä kirjaimellistui. Castro oli vaatinut, että raina tehtäisiin nopeasti, jotta se voitaisiin näyttää Vallankumousaukiolla kahden päivän päästä pidettävässä muistotapahtumassa. Yli puolen miljoonan katsojan edessä filmin oli tarkoitus toimia El Jefen sodankatkuisen muistopuheen alkunumerona.
  28. ↑ National Security Archive Electronic Briefing Book No. 5 1. heinäkuuta 1995: Elämänkertakirjailija Jon Lee Andersonin haastattelussa bolivialainen kenraali Mario Vargas Salinas paljastaa, että "hän oli ollut mukana yöllisissä hautajaisissa, että Chen ja usean muun taistelukumppanin ruumiit oli laskettu joukkohautaan lähelle päällystämätöntä kiitorataa Vallegranden vuoristokaupungin ulkopuolelle keskellä Boliviaa."
  29. ↑ Miami Herald 25.3.2001 ...Vallankumousjohtajan tappaminen oli Bolivian hallituksen ja silloisen presidentin René Barrientosin tekemä "historiallinen virhe". "Barrientos pelkäsi mahdollisen oikeudenkäynnin kansainvälisiä vaikutuksia ja oli sitä mieltä, että Boliviassa ei ollut sopivaa paikkaa vangita Che", Prado jatkoi.
  30. ↑ CNN Interactive: Cold War - Daniel Ortegan haastattelu Myöhemmin Kuuban vallankumouksen voitolla oli suuri vaikutus, ja Fidelistä, Chestä ja Camilo Cienfuegosista tuli meille tärkeimpiä roolimalleja.
  31. ↑ BBC News 30.10.2000 Castro ja Chavez hyräilevät yhdessä. Kuuban ja Venezuelan johtajat Fidel Castro ja Hugo Chavéz ovat tottuneet laulamaan samaa nuottia, kun on kyse politiikasta ja diplomatiasta.
  32. ↑ BBC News 2.5.2006 Puheessaan öljykentällä maan eteläosassa Bolivian vasemmistolainen presidentti kutsui päivää "historialliseksi". "Luonnonvarojemme ryöstö on ohi ulkomaisten yhtiöiden osalta."
  33. ↑ Global Guerrillas: Foco-tyylinen kapinaliike Irakissa Irakin kapinaliike on muunnos Chen foco-taktiikasta siinä mielessä, että se toimii tarvitsematta väestön tukea.
  34. ↑ Stockholm Spectator. Palattuaan poliittiselta pyhiinvaellusmatkaltaan Kuubasta [Sartre] julisti, että "Castrossa yhdistyvät saari, ihmiset, karja ja maa. Hän on [Kuuban] saari." ..." Che Guevara oli "aikamme täydellisin ihminen."
  35. ↑ Time 100 Vaikka kommunismin tuli on saattanutkin sammua, [Che] pysyy vakuuttavana kapinan vertauskuvana ja vallankumouksen palon vetovoimaisena symbolina.
  36. ↑ History News Network Hänen käskystään useita talonpoikia teloitettiin petturuudesta, samoin kuin paikallisia maantierosvoja, jotka ryöstivät köyhiltä. Muut, jotka olivat usein pelkkiä poikia, saivat kokea valeteloituksen. "Sidoimme heidän silmänsä", hän kirjoitti myöhemmin, "ja annoimme heidän kokea teloitusryhmän kauhut."
  37. ↑ Samuel Farber: "The Resurrection of Che Guevara" 1998 Chen merkittävää osuutta Kuuban ensimmäisen työleirin perustamisessa Guanahacabibesiin Kuuban läntiseen osaan 1960-1961 ei voi millään puolustella.
  38. ↑ Avoin kirje Carlos Santanalle Paquito D'Riveralta (Latin Beat Magazine) 25. maaliskuuta 2005. Yksi näistä kuubalaisista oli serkkuni Bebo, joka vangittiin [La Cabañaan] vain, koska oli uskossa. Toisinaan hän muistelee suurella katkeruudella, kuinka hän saattoi kuulla selliinsä aamunkoitteessa ilman oikeudenkäyntiä teloitettavien huudot: "Kauan eläköön Jeesus Kristus, Taivasten kuningas!"
  39. ↑ Paul Berman: "The Cult of Che" 24. syyskuuta 2004 Aikamme Che-kultti sokaisee meidät näkemästä ei vain menneisyyteen, vaan myös nykyisyyteen. Kuubassa on paraikaa käynnissä valtava yhteiskunnallinen kamppailu.
  40. ↑ Simo S. Hämäläisen kotisivut Tämän sivun tarkoituksena on esittää vähemmän tunnettuja faktoja Ernesto 'Che' Guevarasta (Ernesto Guevara de la Serna, 1928-67), josta syntyi 1960-luvun väkivaltaisen vallankumousliikkeen ja totalitarismilla flirttailevan vasemmistoradikalismin symboli -- ja nyttemmin varsinainen T-paidoissa, banderolleissa ja lentolehtisissä komeileva teini-idoli.
  41. ↑ Simo S. Hämäläisen kotisivut "... Chen myyttinen kuva symbolisoi toimintaa, ei vain puhumista... Baskeripäinen parrakas mies on globaali esikuva toiminnalle ja muutokselle..." No, niin olivat toiminnan miehiä Hitler, Stalin, Pol Pot ja Saddam Husseinkin...

Katso myös

Aiheesta muualla

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Che Guevara.

Malline:Link FA Malline:Link FA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Che_Guevara&oldid=1601535”