Wikipedia

Elisabet II

Ison-Britannian kuningatar vuosina 1952–2022
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 13. heinäkuuta 2011 kello 23.30 käyttäjän Lakritsa (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.

Kuningatar Elisabet II (Elizabeth Alexandra Mary Windsor, s. 21. huhtikuuta 1926) on Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar sekä viidentoista muun kansainyhteisömaan valtionpäämies, muun muassa Australian, Kanadan ja Uuden-Seelannin kuningatar. Hallitsijaksi Elisabet II nousi isänsä Yrjö VI:n kuoleman jälkeen 6. helmikuuta 1952.

Elisabet II
[[Tiedosto:|250px|]]
Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar
6. helmikuuta 1952 –
Edeltäjä Yrjö VI
Henkilötiedot
Syntynyt21. huhtikuuta 1926 (ikä 98)
Yhdistynyt kuningaskunta Englanti Lontoo, Englanti, Iso-Britannia
ArvonimiMajesteetti
Puoliso Prinssi Philip, Edinburghin herttua
Tiedot
Uskonto anglikaani
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Kuningatar Elisabetin yli viisi vuosikymmentä kestäneen valtakauden aikana Brittiläinen imperiumi on muuttunut nykyaikaiseksi itsenäisten valtioiden muodostamaksi Kansainyhteisöksi. Elisabet II on koko valtakautensa ajan työskennellyt ahkerasti ylläpitääkseen hyviä suhteita Britannian entisiin siirtomaihin ja vierailee säännöllisesti eri kansainyhteisömaissa, samoin kuin muissakin maissa.

Vuodesta 1947 Elisabet on ollut naimisissa Kreikan entisen kuninkaan, Yrjö I:n, pojanpojan Philipin kanssa. Parilla on neljä lasta: Charles (s. 1948), Anne (s. 1950), Andrew (s. 1960) sekä Edward (s. 1964). Lastenlapsia Elisabetilla on kahdeksan ja lastenlastenlapsia yksi.[1] Kuningatar Elisabetista on Walesin prinsessa Dianan ja kuningataräiti Elisabetin kuoltua tullut todennäköisesti suosituin kuningasperheen jäsen.[2]

Kuningatar Elisabetia pidetään yhtenä maailman rikkaimmista naisista, mutta tämän todeksi osoittaminen on hankalaa johtuen siitä, että Elisabetin yksityisomaisuuden ja kruunulle, eli valtiolle, kuuluvan omaisuuden eritteleminen on joissain tapauksissa vaikeaa. Tämän vuoksi arviot hänen omaisuudestaan liikkuvat 50 miljoonasta useisiin miljardeihin puntiin.[3]

Varhaiset vaiheet

Kuningatar Elisabet II syntyi 21. huhtikuuta 1926 Lontoossa, Mayfairin kaupunginosassa. Hänen isänsä oli Yorkin herttua Albert (myöhemmin kuningas Yrjö VI), kuningas Yrjö V:n ja kuningatar Maryn toiseksi vanhin poika. Hänen äitinsä oli Yorkin herttuatar Elisabet (syntyään Lady Elizabeth Bowes-Lyon), Claude George Bowes-Lyonin, Strathmoren ja Kinghornen 14. jaarlin ja tämän vaimon, Strathmoren kreivittären tytär. Elisabet nimettiin äitinsä mukaan; hänen toinen nimensä tulee isoisoäidiltä kuningatar Alexandralta ja kolmas nimensä isoäidiltä, kuningatar Marylta. Elisabet piti isovanhemmistaan erityisesti isoisästään, mutta tunnekylmän kuningatar Maryn kanssa syvempi suhde syntyi vasta Elisabetin ollessa kruununperijä. [4] Lapsena Elisabet tunnettiin perheen kesken lempinimellä 'Lilibet'.[5]

 
Prinsessa Elisabet (oik.) sisarensa prinsessa Margaretin ja isoäitinsä kuningatar Maryn kanssa.

Elisabetin syntyessä hänen arvonimensä oli Hänen kuninkaallinen korkeutensa Yorkin prinsessa Elisabet. Kruununperimysjärjestyksessä hän oli kolmantena setänsä Walesin prinssi Edwardin (myöhemmin kuningas Edvard VIII) ja isänsä jälkeen. Vaikka pikkuprinsessan syntymä kiinnosti suurta yleisöä, kukaan ei uskonut hänen nousevan valtaistuimelle; olihan luonnollista olettaa, että hänen suosittu setänsä, nuori Walesin prinssi, menisi naimisiin ja saisi perillisiä normaaliin tapaan.[6]

Koulutus

Prinsessa Elisabet kävi koulunsa kotona yhdessä sisarensa prinsessa Margaretin kanssa, äitinsä eli silloisen Yorkin herttuattaren valvonnassa. Hän opiskeli historiaa sekä kieliä; Elisabet puhuu ranskaa sujuvasti, minkä hän on osoittanut usein vieraillessaan Ranskassa ja Kanadassa. Uskonnollisissa asioissa häntä opasti Canterburyn arkkipiispa.[7] Elisabet on aina ollut Englannin kirkon vankka kannattaja.lähde?

Kruununperijänä

Elisabetin isän noustua valtaistuimelle 1936 Elisabetin sedän, kuningas Edvard VIII:n, luovuttua kruunusta Elisabetista tuli kruununperijä. Elisabetin ollessa kolmentoista vuotias Eurooppa ajautui toiseen maailmansotaan. Hän ja hänen nuorempi sisarensa prinsessa Margaret siirtyivät Windsorin linnaan Berkshireen, Lontoosta länteen, turvaan pääkaupunkia kohdanneilta pommituksilta. Ehdotettiin, että prinsessat pakenisivat Kanadaan, mutta heidän äitinsä, kuningatar, ei suostunut edes harkitsemaan asiaa vaan sanoi: "Lapset eivät voi paeta ilman minua, minä en lähde ellei kuningas lähde, eikä kuningas pakene missään tapauksessa." [8] Vuonna 1940 prinsessa Elisabet piti ensimmäisen radiopuheensa, joka oli suunnattu muille sotaa pakoon joutuneille lapsille.[5]

Asepalvelus

Vuonna 1945 prinsessa Elisabet suostutteli isänsä antamaan hänelle luvan avustaa henkilökohtaisesti sodankäynnissä. Kuningas myöntyi, ja Elisabet koulutettiin autonkuljettajaksi. Tämä koulutus oli ensimmäinen kerta, kun prinsessaa opetettiin yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa. Elisabetin sanotaan nauttineen koulusta niin paljon, että hän päätti lähettää omat lapsensa mieluummin kouluun kuin opetuttaa heitä kotona. Hän on ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa naispuolinen kuninkaallisen perheen jäsen, joka on käytännössä palvellut asevoimissa, vaikka muillekin kuninkaallisille naisille on annettu sotilaallisia arvonimiä.

 
Ranskalaisen lentotukialuksen Charles de Gaullen miehistö tervehtii ohi purjehtivan HMS Endurancen kannella olevaa Elisabet II:ta 2005.

Elisabet teki ensimmäisen valtiovierailunsa 1947, jolloin hän matkusti vanhempiensa kanssa Etelä-Afrikkaan. 21-vuotissyntymäpäivänään hän piti radiopuheen, jossa hän vakuutti omistautuvansa palvelemaan Brittiläistä kansainyhteisöä ja imperiumin asukkaita.[9]

Avioliitto ja äitiys

Elisabet avioitui 20. marraskuuta 1947 Edinburghin herttuan prinssi Philipin kanssa. Philip on Elisabetin pikkupikkuserkku; kuningatar Viktoria on molempien isoisoisoäiti. Prinssi Philip, Kreikan kuninkaan Yrjö I:n pojanpoika, oli luopunut oikeudestaan Kreikan kruunuun, ja hänet tunnettiin yksinkertaisesti (kapteeni)luutnantti Philip Mountbattenina (alkujaan Battenberg) ennen kuin hän ennen vihkimistä sai Edinburghin herttuan arvonimen. Vaikka avioliitto ei ollutkaan järjestetty, se oli erittäin sopiva naispuoliselle kruununperijälle, sillä prinssi Philipiä oli nuoruudessa koulutettu kuninkaan edustustehtäviin.lähde?

14. marraskuuta 1948 syntyi pariskunnan ensimmäinen lapsi, prinssi Charles. Kaiken kaikkiaan pariskunta sai neljä lasta. Vaikka kuningashuoneen nimi on edelleen Windsor, vuonna 1960 säädettiin kuningatar Elisabet II:n ja prinssi Philipin jälkeläisten henkilökohtaisen sukunimen olevan Mountbatten-Windsor. [10] [11]

Jälkeläiset

Valtaannousu

 
Kuningatar Elisabet II ja prinssi Philip 1953 kruunajaisten aikaan.

Kuningas Yrjön terveys heikkeni vuoden 1951 aikana, ja Elisabet alkoi toimia hänen sijaisenaan julkisissa tilaisuuksissa. Vuoden aikana hän kävi Kreikassa, Italiassa, Maltalla, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Tammikuussa 1952 Elisabet ja Philip lähtivät Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. He olivat ehtineet Keniaan asti, kun tieto kuninkaan kuolemasta tavoitti heidät 6. helmikuuta.[13]

Elisabet oli vuoden 1801 liittosopimuksen jälkeen ensimmäinen brittiläinen monarkki, joka oli ulkomailla valtaannousunsa hetkellä. Elisabet kruunattiin kuningattareksi juhlallisin menoin Westminster Abbeyssä 2. kesäkuuta 1953[14]. Hän on 40. monarkki Englannin valtaistuimella Vilhelm Valloittajan jälkeen.[2]

Elämä kuningattarena

Kruunajaisten jälkeen Elisabet ja Philip muuttivat Buckinghamin palatsiin Lontoon keskustaan. Kuitenkin Elisabetin uskotaan monien edeltäjiensä tavoin ajattelevan palatsin soveltuvan huonosti asumiskäyttöön ja pitävän Windsorin linnaa varsinaisena kotinaan. Mainittujen asuntojen lisäksi kuningatar viettää paljon aikaa Balmoralin linnassa Skotlannissa ja Sandringhamin kartanossa Norfolkissa.[15]

Elisabet II on historian eniten matkustellut valtionpäämies. Vuosina 1953–1954 hän teki miehensä kanssa puoli vuotta kestäneen maailmanympärimatkan ja oli ensimmäinen monarkki, joka on näin tehnyt. Matkallaan hän kävi myös ensimmäisenä brittihallitsijana Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Fidžillä. Kuningatar Elisabet II on valtakautensa aikana käynyt useimmissa Euroopan maissa, useita kertoja Pohjois- ja kerran Etelä-Amerikassa sekä lukuisissa Aasian ja Afrikan maissa. Suomessa hän on käynyt kaksi kertaa, 25.–28. toukokuuta 1976, jolloin hän tapasi presidentti Urho Kekkosen ja 21. lokakuuta 1994, jolloin hän tapasi presidentti Martti Ahtisaaren.[16] [17] Kuningatar tapaa brittiläisen kansainyhteisön hallitusten päämiehiä säännöllisesti.[18]

Elisabetin valtaannousun yhteydessä puhuttiin usein "uuden Elisabetin ajan" alkamisesta; vanha tarkoitti Elisabet I:n aikaa. Elisabet II:n alamaisia on kaikkialla maailmassa noin 125 miljoonaa, ja nykyisellään he ovat jakautuneet kasvavaan joukkoon itsenäisiä kansakuntia. Entisten siirtomaiden kehittyessä taloudellisesti ja sivistyksellisesti Elisabet II on saanut todistaa kuluneiden viiden vuosikymmenen aikana Brittiläisen imperiumin muuttumista sen nykyaikaiseksi seuraajaksi, Kansainyhteisöksi. Hän on työskennellyt kovasti pitääkseen yhteydet entisiin brittiläisiin siirtomaihin, ja toisinaan hänellä on ollut merkittävä rooli hyvien suhteiden luomisessa tai palauttamisessa, kuten Etelä-Afrikan tapauksessa.lähde?

Pitkä valtakausi

Kuningatar Elisabet II on tällä hetkellä maailman toiseksi pisimpään vallassa ollut valtionpäämies Thaimaan kuninkaan Rama IX:n jälkeen sekä kaikkien aikojen toiseksi pisimpään vallassa ollut Britannian (tai Englannin) hallitsija lähes 64 vuotta hallinneen kuningatar Viktorian jälkeen. Elisabet II ohitti Yrjö III:n hallituskauden pituuden toukokuussa 2011 ja ohittaa Viktorian hallituskauden pituuden syyskuussa 2015. Lähes 58 vuotta Skotlannin kuninkaana olleen Jaakko VI:n hän jätti taakseen lokakuussa 2009. Kuningatar Elisabetista tuli Britannian vanhin monarkki vuonna 2007 81-vuotiaana, jolloin hän ohitti kuningatar Viktorian aiemman ennätyksen.[19]

Vuonna 2002 kuningatar juhlisti 50-vuotista hallituskauttaan laajalla kiertueella kansainyhteisömaissa sekä lukuisilla paraateilla ja virallisilla konserteilla. Juhlavuodella oli myös surullinen puolensa: muutaman kuukauden sisällä Elisabet menetti ensin sisarensa ja sitten äitinsä. Helmikuussa 2003 Elisabetin hieman yli 51-vuotinen valtakausi ylitti pituudellaan neljän edeltäjänsä (Edvard VII:n, Yrjö V:n, Edvard VIII:n ja Yrjö VI:n) hallituskausien yhteenlasketun pituuden.

Vuoden 2012 kesäkuussa kuningatar Elisabet juhlii 86. syntymäpäiväänsä ja timanttiriemujuhlaansa (hän on ollut 60 vuotta valtaistuimella). Britannian hallitus on jo julistanut päivän yleiseksi vapaapäiväksi.[20]

Näkemyksiä ja mielipiteitä

Uskonnollisissa ja perheasioissa sekä moraalikysymyksissä Elisabet II on konservatiivi. Hänen tiedetään olevan hyvin velvollisuudentuntoinen ihminen ja haluavan noudattaa kruunajaisissaan vannomaansa valaa. Tämä on yksi syy, miksi pidetään erittäin epätodennäköisenä, että kuningatar luopuisi kruunusta. Äitinsä tavoin hän syytti Edvard VIII:ta, kuten hän asian näki, velvollisuuksiensa pakenemisesta ja Elisabetin isän pakottamisesta kuninkaaksi, minkä hän uskoi aiheuttaneen Yrjö VI:n varhaisen kuoleman. Elisabet myös käytti valta-asemansa suomia oikeuksia ja esti sisartaan prinsessa Margaretia avioitumasta eronneen miehen, Peter Townsendin kanssa. Vuosien ajan Elisabet myös kieltäytyi tunnustamasta poikansa prinssi Charlesin suhdetta Camilla Parker-Bowlesiin, mutta parin häiden jälkeen suhtautuminen on ollut hyväksyvämpää.

Elisabetin poliittisten näkemysten uskotaan olevan vähemmän suoraviivaisia, mutta hän ei ole koskaan julkisesti sanonut eikä tehnyt mitään paljastaakseen niitä. Hän vaalii lämpimiä suhteita kaikkiin puolueisiin. Hänen suosikkipääministeriensä uskotaan olleen Winston Churchill, Harold Macmillan ja Harold Wilson. Viileimmät välit hänellä on ollut epäilemättä Margaret Thatcheriin, josta hän ei sanojensa mukaan pitänyt. Elisabetilla uskottiin aluksi olevan hyvät suhteet edelliseen pääministeriin Tony Blairiin, mutta viime aikoina on tullut todisteita suhteiden viilenemisestä. Hänen on ilmoitettu tuntevan, ettei Blair pitänyt häntä tarpeeksi hyvin ajan tasalla valtion asioista.

Ainoat asiat, joista Elisabet on ilmaissut mielipiteensä, koskevat hänen hallitsemiensa alueiden yhtenäisyyttä. Hän on puhunut Englannin ja Skotlannin valtioliiton jatkumisen puolesta raivostuttaen näin skotlantilaisia nationalisteja. 25-vuotishallitsijajuhlavuonnaan 1977 parlamentille pitämässään puheessa hän totesi: "En voi olla muistamatta, että minut kruunattiin Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kuningattareksi", painottaen sanaa 'yhdistynyt'. Tämä tapahtui aikana, jolloin työväenpuolueen johtama hallitus oli ehdottanut Skotlannille ja Walesille selvästi laajempaa itsehallintoa, ja kuningattaren lausunto tulkittiin eriäväksi mielipiteeksi. Kun asia sitten lopulta 1990-luvun lopulla hyväksyttiin, kuningatar toivotti onnea Skotlannin uudelle parlamentille. Myös Kanadassa Elisabet II on ilmaissut separatistiliikkeiden vastaiset mielipiteensä. Vaikkakaan hän ei suoraan ole puhunut Québecin itsenäisyysliikettä vastaan, hän on julkisesti ylistänyt Kanadan yhtenäisyyttä ja ilmaissut toiveensa nähdä maa tulevaisuudessakin yhtenä valtiona.

 
Elisabet II Buckinghamin palatsissa Brasilian presidentin valtiovierailun aikana maaliskuussa 2006.

Huolimatta muun kuninkaallisen perheen aiheuttamista skandaaleista, varsinkin lastensa aviollisista vaikeuksista 1980-90-luvuilla, kuningatar Elisabet on säilynyt ristiriidattomana hahmona ja hänestä pidetään yleisesti kansan keskuudessa kautta koko kansainyhteisön. Hän on julkisuudessa kovin muodollinen, tosin vanhoilla päivillään hän on hieman rentoutunut. Etenkin kuningataräidin kuoleman jälkeen Elisabetin on nähty entistä enemmän hymyilevän ja jopa nauravan, toisinaan myös vuodattavan kyyneleitä tunteellisissa tilaisuuksissa kuten ensimmäisen maailmansodan päättymisen muistopäivänä, syyskuun 11. päivän terrori-iskuissa 2001 menehtyneiden muistotilaisuudessa sekä Normandian maihinnousun 60-vuotispäivänä Ranskassa järjestetyssä tilaisuudessa.

Elisabet II:ta kohtaan ei ole koskaan esitetty suurempaa julkista paheksuntaa. Kuitenkin vuonna 1997 häntä ja muita kuninkaallisen perheen jäseniä syytettiin kylmyydestä ja tunteettomuudesta prinsessa Dianan kuoleman jälkeen. Tämä sai jopa yleensä kuninkaallisista myönteisesti kirjoittavan iltapäivälehdistön arvostelemaan Elisabetia.

Yleisesti uskotaan Elisabetin suhtautuneen kielteisesti Dianaan ja ajatelleen tämän aiheuttaneen suurta vahinkoa monarkialle. Kuitenkin koko kuninkaallinen perhe oli kumartamassa Dianan arkulle sen ohittaessa Buckinghamin palatsin, ja lisäksi kuningatar piti poikkeuksellisesti suoran televisiopuheen asiasta. Kuningattaren asenteenmuutoksen arvellaan johtuneen kuningataräidin ja Tony Blairin neuvoista.

Kuningatar Elisabet II:n 50-vuotishallitsijajuhlaa varjostivat parin kuukauden välein tapahtuneet hänen sisarensa ja äitinsä kuolemat. Näiden menetysten jälkeen Elisabetin suhteet perheeseensä ovat lämmenneet selvästi, vaikkakin ne ovat yhä hiukan etäiset. Erityisen läheinen hän on miniänsä Wessexin kreivitär Sophien kanssa. Elisabetin tiedetään suhtautuneen kylmästi poikansa Charlesin suhteeseen Camilla Parker-Bowlesin kanssa, mutta näiden avioiduttua suhteet ovat lähentyneet. Vaikka Elisabetin suhtautuminen lapsiinsa on hieman etäistä, lastenlastensa kanssa hän on hyvin läheinen, erityisesti prinssi Williamin ja Zara Phillipsin.

Vuonna 2003 yleensä hyvin terveenä ihmisenä pidetty kuningatar kävi läpi kaksi polvileikkausta, ja hänen kasvoistaan poistettiin joitakin vioittumia. Kesäkuussa 2005 hänen piti perua useita edustustehtäviään syystä, jota luonnehdittiin pahaksi flunssaksi. Elisabetin terveydentilaan liittyvät kysymykset ovat herättäneet keskustelua siitä, pitäisikö nykyaikaisessa monarkiassa ikääntyvien hallitsijoiden luopua kruunusta, kuten esimerkiksi Alankomaissa on tapana, tai pitäisikö peräti kirjata lakiin hallitsijoiden eläkkeellejäämisikä.lähde? Kuningatar Elisabet on kuitenkin tehnyt selväksi, ettei hänellä ole aikomusta luopua kruunusta. Hänen läheisimmät ystävänsä ovat kertoneet hänen sanoneen aikovansa toimia kuningattarena kuolemaansa saakka. Hän on kuitenkin alkanut jakaa tehtäviään lapsilleen sekä muille kuninkaallisen perheen jäsenille. Usein on tehty tiettäväksi Elisabetin aikovan tehdä niin paljon kuin hän vain kykenee, kunnes se on fyysisesti mahdotonta.[2]

Suhteet Yhdistyneen kuningaskunnan pääministereihin ja maailman johtajiin

Elisabet II tapaa Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeriä säännöllisesti kerran viikossa. Näitä tapaamisia arvostetaan suuresti, ja eräs pääministeri totesi jopa ottavansa ne vakavammin kuin pääministerin kyselytunnin parlamentin alahuoneessa.lähde? Kuningattaren asiantuntemus politiikan alalla lienee selvä, sillä valtaannousustaan lähtien hän on käyttänyt keskimäärin kolme tuntia päivässä tutustuakseen hänelle eri valtiollisista elimistä toimitettuihin valtion asiakirjoihin. Hän on siis pystynyt seuraamaan julkisten asioiden hoitoa sisäpiiristä käsin enemmän kuin yksikään muu henkilö koko maassa ja voi tarvittaessa kertoa pääministerille, miten suuret valtiomiehet kuten Winston Churchill tai Margaret Thatcher olisivat mahdollisesti toimineet vastaavanlaisessa tilanteessa.

Kuningatar Elisabet on vuosikymmenten saatossa tutustunut myös moniin ulkomaisiin valtionjohtajiin, kuten Nelson Mandelaan, Mary Robinsoniin, Ronald Reaganiin ja George H. W. Bushiin. Viimeksi mainitun poika George W. Bush oli yli 80 vuoteen ensimmäinen Yhdysvaltain presidentti, joka vieraili Buckinghamin palatsissa. Elisabet II:n henkilökohtaiset suhteet valtionjohtajiin ovat osoittautuneet Yhdistyneelle kuningaskunnalle edullisiksi. Kerran esimerkiksi pääministeri John Majorilla oli vaikeuksia yhteistyössä erään kansainyhteisömaan johtajan kanssa. Kuningatar kertoi Majorille tämän ja kyseisen johtajan harrastavan samaa urheilulajia. Major käytti tietoa hyväkseen ja ystävystyi mainitun johtajan kanssa, mistä oli hyötyä molemmille maille. Samoin kun Irlannin presidentti Mary Robinson aikoi käydä Britanniassa, Elisabet teki aloitteen ja kutsui Robinsonin käymään palatsiin. Tuloksena oli ensimmäinen Irlannin presidentin ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsijan tapaaminen ja maiden suhteiden lämpeneminenlähde?.

 
Kuningatar Elisabet II ja Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan 1982.

Elisabet II:n valtakauden aikana on ollut yhteensä 12 pääministeriä:[21]

Heistä Tony Blair ja David Cameron ovat syntyneet Elisabetin valtakauden aikana.

Sukujuuret

Kuningatar Elisabet on Edvard VII:n, kuningatar Viktorian pojan, lapsenlapsenlapsi. Edvardin isä, Viktorian puoliso, oli prinssi Albert von Sachsen-Coburg und Gotha; hänen kauttaan Elisabet polveutuu saksalaisesta Saksi-Coburg-Gothan ruhtinassuvusta, jonka muita merkittäviä jäseniä ovat Belgian kuningas Albert II ja Bulgarian entinen tsaari Simeon II. Viktorian kautta Elisabet polveutuu lukuisista Englannin hallitsijoista aina Wessexin suvusta 600-luvulta lähtien sekä skotlantilaisesta Stuartin kuningassuvusta, jota voidaan jäljittää aina 800-luvulle saakka.

Kuningatar Viktorian lapsenlapsenlapsenlapsena kuningatar Elisabet on sukua suurimmalle osalle Eurooppaa hallitsevista kuninkaallisista sekä Saksan ja Romanian syrjäytetylle Hohenzollern-suvulle. Isoisoäitinsä kuningatar Alexandran kautta Elisabet polveutuu Tanskan kuningassuvusta Schleswig-Holstein-Sonderburg-Glücksburgista, Euroopan yhden vanhimmista ruhtinassuvuista, pohjoissaksalaisen Oldenburgin ruhtinassuvun eräästä haarasta. Oldenburgin kautta Elisabetille kaukaista sukua ovat muiden muassa hänen puolisonsa prinssi Philip, Tanskan Margareeta II, Norjan Harald V, Espanjan Juan Carlos I, Ruotsin Kaarle XVI Kustaa sekä Kreikan syrjäytetty kuningas Konstantin II, jotka kaikki polveutuvat kuningatar Viktoriasta.

Kuningatar Elisabet oli valtaistuimelle noustessaan brittiläisin monarkki, sitten kuningatar Annan, koska hänen äitinsä oli skotlantilaisen aatelisperheen jäsen ja hänen isänsä suku on pääosin saksalaista sukujuuriltaan.

Arvonimet ja tunnustukset

Elisabet II:n arvonimi kokonaisuudessaan kuuluu: Elizabeth the Second, by the Grace of God, of the United Kingdom of Great Britain and Northern Ireland and of Her other Realms and Territories Queen, Head of the Commonwealth, Defender of the Faith (latinaksi Elizabeth II, Dei Gratia Britanniarum Regnorumque Suorum Ceterorum Regina, Consortionis Populorum Princeps, Fidei Defensor, suomeksi Elisabet Toinen, Jumalan armosta Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan sekä muiden valtakuntiensa ja alueittensa kuningatar, Kansainyhteisön pää, uskon puolustaja). Hänen arvonimensä vaihtelevat hieman kansainyhteisömaasta toiseen; esimerkiksi Kanadassa hänet tunnetaan Kanadan kuningattarena ja Salomonsaarilla Salomonsaarten kuningattarena. Kaiken kaikkiaan Elisabet II on Antiguan ja Barbudan, Australian, Bahaman liittovaltion, Barbadoksen, Belizen, Kanadan, Grenadan, Jamaikan, Uuden-Seelannin, Papua-Uuden-Guinean, Saint Kittsin ja Nevisin, Saint Lucian, Saint Vincentin ja Grenadiinien, Salomonsaarten, Tuvalun ja Yhdistyneen kuningaskunnan valtionpäämies. Aikaisemmin hän on ollut myös Ghanan (1957–1960, Nigerian (1960–1963), Sierra Leonen (1961–1971), Tanganjikan (nykyisin osa Tansaniaa; 1961–1962), Ugandan (1962–1963), Kenian (1963–1964), Malawin (1964–1966), Mauritiuksen (1968–1992), Etelä-Afrikan (1952–1961), Gambian (1965–1970), Pakistanin (1952–1956), Ceylonin (nyk. Sri Lanka; 1952–1972), Trinidadin ja Tobagon (1962–1976, Guyanan (1966–1970), Maltan (1964–1974) ja Fidžin (1970–1987) kuningatar. Elisabet on myös Mansaaren valtionpäämies, tittelillä Lord Of Man sekä Jerseyn ja Guernseyn valtionpäämies tittelillä Normandian herttua.

Elisabet II on saanut lukuisia tunnustuksia kansainyhteisömaista sekä muualtakin maailmalta, muiden muassa Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurristin. Hän on kunniatohtori monissa Yhdistyneen kuningaskunnan yliopistoissa. Kaikkiaan valtakautensa aikana Elisabet II on saanut yli 385 000 kunnianosoitusta ja palkintoa.

Kuningatar Elisabetia puhutellaan muodollisesti arvonimellä Teidän Majesteettinne.

Muuta

 
Kuningatar Elisabet II:n patsas Ottawassa.

Pukeutumiseltaan konservatiivinen Elisabet II tunnetaan puhdasvärisistä päällystakeistaan ja koristeellisista hatuistaan.[22]

Kuningatarta pidetään lähipiirissä erinomaisena imitaattorina.

Vaikka Elisabet II osallistuukin virkansa puolesta moniin kulttuuritapahtumiin, hänen ei sanota olevan yksityiselämässään kiinnostunut kulttuurista ja taiteesta. Vapaa-aikansa hän käyttää pääasiassa raveissa, valokuvaamisen parissa tai koirien seurassa. Kuningattarella on itsellään pienikokoisia Welsh corgi-koiria.

Elisabet on pitänyt virkakautensa aikana joka joulu perinteisen radiopuheen lukuun ottamatta vuotta 1969. Aikaisemmin kyseisenä vuonna oli esitetty dokumentti "The Royal Family", joka uusittiin joulupäivänä. Arvellaan että hovi ei halunnut kuningattaren esiintyvän liikaa tuona vuonna, jolloin joulupuhe jäi väliin. lähde? Joulupuhe televisioitiin ensimmäisen kerran 1957. Ainoa Ison-Britannian ulkopuolelta lähetetty joulupuhe oli 1953, jolloin kuningatar vieraili osana kiertomatkaansa Uudessa Seelannissa.[23]

Virallisissa tilanteissa kuningatar Elisabet noudattaa hyvin tiukasti muotosääntöjä. Vaikka joitakin protokollasääntöjä on hänen valtakaudellaan löyhennetty (esimerkiksi kumartaminen ei ole enää pakollista), monet säännöt liian henkilökohtaisesta lähestymisestä ovat voimassa, esimerkiksi se, ettei kuningatarta saa koskea. Tätä sääntöä on rikkonut julkisissa tilaisuuksissa tiettävästi kolme henkilöä: Australian pääministeri Paul Keating 1992, kanadalainen polkupyöräilijä Louis Garnau kymmenen vuotta myöhemmin ja vuonna 2009 Yhdysvaltain ensimmäinen nainen, presidentti Barack Obaman puoliso Michelle Obama asetti kätensä kuningattaren harteille valokuvaa otettaessa.

Kuningattaren syntymäpäivää juhlitaan kansallisena juhlapäivänä useissa kansainyhteisömaissa. Tarkat juhlintapäivät vaihtelevat maasta toiseen, mutta yleensä päivänä ei ole Elisabet II:n oikea syntymäpäivä, 21. huhtikuuta. Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa juhlitaan kuningatarta kesäkuun toisena lauantaina. Se on myös maan kansallispäivä. Australiassa ja Uudessa-Seelannissa päivä on kesäkuun toinen maanantai, ja Kanadassa maanantai ennen tai tasan 24. toukokuuta. Falklandsaarilla juhlapäivä on kuningattaren todellinen syntymäpäivä 21. huhtikuuta, sillä kesäkuu on saarilla talvikuukausi. Hongkongissa ei ole juhlittu kuningatarta sitten vuoden 1997, jolloin kaupunki luovutettiin Kiinalle. Fidžillä tilanne on päinvastainen; päivä on yhä juhlapäivä, vaikka Elisabet ei ole ollut nykyään tasavaltaisen Fidžin valtionpäämies vuoden 1987 jälkeen. Fidžillä juhlitaan myös Walesin prinssin syntymäpäivää.

Seuraajat

Brittiläisen kruununperimyslain mukaan hallitsijan miespuoliset jälkeläiset ovat naispuolisten edellä kruununperimysjärjestyksessä, mistä johtuen kuningatar Elisabet II:n tytär prinsessa Anne jälkeläisineen on järjestyksessä vasta Annen nuorempien veljien, prinssi Edwardin ja prinssi Andrew'n sekä heidän lastensa jälkeen. Kruununperimysjärjestyksen kymmenen ensimmäistä ovat:

  1. Walesin prinssi Charles, Elisabet II:n ja Philip Mountbattenin vanhin poika
  2. Prinssi William, Walesin prinssi Charlesin ja Lady Diana Spencerin vanhempi poika
  3. Prinssi Harry, Walesin prinssi Charlesin ja Lady Diana Spencerin nuorempi poika
  4. Prinssi Andrew, Yorkin herttua, Elisabet II:n ja Philip Mountbattenin toinen poika
  5. Prinsessa Beatrice, Prinssi Andrew'n, Yorkin herttuan ja Sarah Fergusonin vanhempi tytär
  6. Prinsessa Eugenie, Prinssi Andrew'n, Yorkin herttuan ja Sarah Fergusonin nuorempi tytär
  7. Prinssi Edward, Wessexin jaarli, Elisabet II:n ja Philip Mountbattenin nuorin poika
  8. James Windsor, Severnin varakreivi, Prinssi Edwardin, Wessexin jaarlin ja Sophie Rhys-Jonesin poika
  9. Lady Louise Windsor, Prinssi Edwardin, Wessexin jaarlin ja Sophie Rhys-Jonesin tytär
  10. Prinsessa Anne, Elisabet II:n ja Philip Mountbattenin tytär

Viitteet

  1. ↑ Kuningatar Elisabet II:sta isoisoäiti
  2. ↑ a b c Kate Watson: Queen Elizabeth Won't Abdicate or Retire, Cousin Says 2006. Bloomberg. Viitattu 2.7.2011. (englanniksi)
  3. ↑ Bradforf Sarah: ”14, 18”, Kuningatar Elisabet II. Suomentanut Eskelinen Heikki. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21932-0.
  4. ↑ Koivunen Elina: Kuninkaalliset, s. 92. Otava, 2008. ISBN 9789511224006.
  5. ↑ a b Diamond Jubilee Emblem Competition BBC.
  6. ↑ Early Life The Royal Household. Viitattu 1.7.2011. (englanniksi)
  7. ↑ Education The Royal Household. Viitattu 1.7.2011. (englanniksi)
  8. ↑ Queen Elizabeth The Queen Mother: Activities as Queen Royald Household.
  9. ↑ The Queen's public life (nauhoitus puheesta) The Royal Household. Viitattu 1.7.2011. (englanniksi)
  10. ↑ http://www.heraldica.org/topics/britain/prince_highness_docs.htm#1960 1960 Letters Patent
  11. ↑ Koivunen Elina: Kuninkaalliset, s. 93. Otava, 2008. ISBN 9789511224006.
  12. ↑ Mrs Peter Phillips has given birth to a baby girl
  13. ↑ Accession and coronation The Royal Household. Viitattu 1.7.2011. (englanniksi)
  14. ↑ Kuningatar Elisabet II:n kruunajaiset elavaarkisto. Yleisradio. Viitattu 7.6.2010.
  15. ↑ Royal Palaces and Castles Project Britain. Viitattu 2.7.2011. (englanniksi)
  16. ↑ Määritä nimeke! yle.fi.
  17. ↑ Määritä nimeke! tpk.fi.
  18. ↑ The role of the Monarchy in the Commonwealth (Monarkian virallinen verkkosivusto) Royal Household. (englanniksi)
  19. ↑ Määritä nimeke! Helsingin Sanomat. 2007.
  20. ↑ New bank holiday for Queen's Diamond Jubilee in 2012 6.1.2010. BBC. Viitattu 2.7.2011. (englanniksi)
  21. ↑ Interesting facts bout the queen Project Britain. (englanniksi)
  22. ↑ Elizabeth II, belated follower of fashion uardian.
  23. ↑ 1952: Queen makes first Christmas speech On this Day. BBC.

Lähteet

Bradford Sarah: Kuningatar Elisabet II. Suomentanut Eskelinen Heikki. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21932-0.

Aiheesta muualla

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Elisabet II.
  Edeltäjä:
Yrjö VI 		Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsija
1952– 		Seuraaja:
–

Malline:Link FA Malline:Link GA Malline:Link FA Malline:Link GA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Elisabet_II&oldid=10425645”