Toimihenkilö on yleisnimitys yksityisessä liikkeessä tai yrityksen palveluksessa olevasta työntekijästä[1]. Toimihenkilö on työntekijä, johon työnantaja soveltaa toimihenkilöiden työehtosopimusta. Toimihenkilöstä ja virkamiehistä käytettiin aikaisemmin nimitystä henkisen työn tekijä.[2] Toimihenkilön palkka maksetaan yleensä kuukausittain tai puolikuukausittain, erotuksena esimerkiksi tuntipalkkaisista työntekijöistä. Yrityksen työntekijöistä osa tai kaikki voivat olla toimihenkilöitä.

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli vuonna 2007 2,2 miljoonaa palkansaajaa, joista toimihenkilöitä 819 000 ja ylempiä toimihenkilöitä 594 000. Työntekijöitä oli 761 000.

Toimihenkilöiden määrittely muokkaa

Toimihenkilön määrittely ei ole yksiselitteinen. Tutkija Kimmo Kevätsalon mukaan voidaan todeta ainakin, että

  • toimihenkilöt eroavat työväestä (työntekijöistä)selvennä
  • toimihenkilöillä on eri suhdeselvennä yrityksen sisäiseen informaatioon verrattuna työntekijöihin tai suorittavaan työntekijäportaaseen
  • toimihenkilöillä on yhteisiä etuja suhteessa työnantajaanselvennä
  • toimihenkilöillä ei ole selvästi määriteltävää yhteiskunnallista luokka-asemaaselvennä
  • toimihenkilö on tilastollinen käsiteselvennä
  • toimihenkilö on nimikkeellinen määritelmäselvennä, ei enää puhtaasti työn sisältöön liittyvä (toimihenkilö, ylempi toimihenkilö, tekninen toimihenkilö, konttoritoimihenkilö, pankkitoimihenkilö jne.)
  • toimihenkilö on ay-järjestöpoliittinen määrittely: eri toimihenkilöryhmät ovat järjestäytyneet eri liittoihin ja eri keskusjärjestöihin (yksityisellä sektorilla STTK- ja Akavalaisiin –liittoihin erotuksena työntekijöiden SAK:laisista liitoista)
  • toimihenkilöillä on erilainen järjestöhistoria verrattuna työntekijöihinselvennä
  • toimihenkilöillä on aikaisemminselvennä ollut koulutuksellisesti erottava tekijä: työntekijöillä on alemman keskiasteen koulutus, esimerkiksi asentaja, mekaanikko, keittäjä jne. erotuksena toimihenkilöistä, joilla on keskiasteen, ylemmän keskiasteen tai korkea-asteen koulutus, esimerkiksi sairaanhoitaja, teknikko, insinööri, maisteri jne.
  • toimihenkilö saattaa olla esimiesasemassa suhteessa työntekijöihin tai toisiin toimihenkilöihin.

Toimihenkilöiden historia muokkaa

Henkisen työn tekijöiden piirissä järjestäytyminen on ollut paljon hitaampaa kuin muilla ay-liikkeen sektoreilla. Teollistuminen synnytti 1800-luvulla lukuisan joukon uusia ammatteja. Samalla syntyi jako eri henkilöstöryhmiin. Konttori- ja työnjohtotehtävissä työskentelevät erottautuivat tehdassalien työläisistä työn luonteen ja sosiaalisen arvostuksen vuoksi. Tehdassalien ja konttorien välinen seinä muodosti henkisesti vaikeasti ylitettävän muurin kahden eri henkilöstöryhmän välille. Työnjohtajat vastasivat työntekijöiden ”hiostamisesta” työnantajan määräysten mukaan seurauksella, että yhtenäistä palkansaajien identiteettiä ei syntynyt. Työväenliikkeen nousu 1800-luvun lopulla jyrkensi henkilöstöryhmien välistä juopaa. Työn ja pääoman joutuessa vastakkain toimihenkilöiden katsottiin olevan työnantajien edustajia ja kuuluvan työnantajan puolelle. Myös toimihenkilöt itse ajattelivat näin.

Työnjohtajat ja konttoristit joutuivat usein vaikeaan tilanteeseen kun työntekijät menivät lakkoon: he olivat työnantajan luottoväkeä ja sellaisena velvollisia katsomaan työnantajan etua. Työväen tyytymättömyys suuntautui helposti lähimpiin esimiehiin ja töitä jatkaviin toimihenkilöihin, ja lakon lopettamiseen saattoi kuulua ehtona esimerkiksi epäsuosittujen työnjohtajien erottaminen.

Suomen Teollisuusvirkailijain Liitto perustettiin 2. heinäkuuta 1917. Aloitteentekijänä oli vuonna 1907 perustettu Suomen Työnjohtajain Liitto. Sisällissota ja punaisten tappio muutti ratkaisevasti asemia työmarkkinoilla: Suomen Ammattijärjestö (SAJ) joutui lamaan. Suomen Työnantajain Keskusliitto (STK) teki periaatepäätöksen, että se ei tule tekemään työehtosopimusta ammattiyhdistysliikkeen kanssa. STK:n päätöksellä ei ollut suoraa vaikutusta toimihenkilöihin, koska työnantajat eivät aiemminkaan olleet tehneet kollektiivisopimuksia toimihenkilöjärjestöjen kanssa. Lisäksi toimihenkilöt olivat kansalaissodassa valtaosin valkoisten puolella, eikä heidän lojaalisuuttaan työnantajia kohtaa erityisesti epäilty.

Insinööriliitto perustettiin vuonna 1919. Suomen Teollisuusvirkailijain Liitto hakeutui yhteistyöhön Suomen Virkamiesyhdistysten Liiton (myöhemmin Kunnallisvirkamiesliitto) kanssa ja perusti vuonna 1922 ensimmäisen toimihenkilöiden keskusjärjestön, Suomen Työn Yhtymän. Järjestö muutti nimensä Henkisen Työn Yhtymäksi (HTY) 1924. Henkisen Työn Keskusliitto (HTK) muodostettiin 1944 ja se vaihtoi nimensä Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitoksi (TVK) vuonna 1956. Ajatuksena oli virkamiesten ja toimihenkilöiden taloudellisten etujen valvominen. Työnjohtajat vierastivat teoreettisen koulutuksen saaneita teollisuusteknikoita ja perustivat Suomen Työnjohtajaliiton vuonna 1945. Liitot perustivat yhdessä Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliiton (STTK) vuonna 1946.

Suomen hallitus asetti 19. kesäkuuta 1945 palkat säännöstelyyn, joka rajoitti työmarkkinajärjestöjen neuvotteluvaraa. Tyytymättömyys palkkakehitykseen sai toimihenkilöt järjestäytymään ennennäkemättömällä innolla. Akateemisen tutkinnon suorittaneiden henkilöiden ammattijärjestöjen valtakunnallinen keskusjärjestö, Akava, perustettiin vuonna 1950. Työantajien periaatteellinen vastustus teollisuustoimihenkilöiden työehtosopimuksia (TES) kohtaan murtui vasta 1950-luvun lopulla, ei nk. Tammikuun kihlauksen jälkeen kuten esimerkiksi SAK:n liittojen työntekijöillä.

Vuosilukuja toimihenkilöhistoriassa muokkaa

  • Tekniska Föreningen i Finland (TFiF), Suomen vanhin insinööri- ja arkkitehtiyhdistys perustetaan vuonna 1880
  • Suomenkielisten Teknikkojen Seura (STS), perustettiin edistämään suomen kieltä tekniikan ja teollisuuden alalla, vuodesta 1916 Suomalaisten Teknikkojen Seura, vuodesta 1956 Suomen Teknillinen Seura STS. STS:n rinnalle perustettiin vuonna 1972 työmarkkinaedunvalvontaa harjoittamaan Korkeakouluinsinöörien ja Arkkitehtien Keskusliitto KAL. Vuonna 1993 STS ja KAL yhdistyivät Tekniikan Akateemisten Liitto TEKiksi.
  • Suomen Faktoriliitto ry perustetaan 1909, myöhemmin vuodesta 1971 Mediaunioni MDU ry
  • Suomen Teollisuusvirkailijain Liitto perustetaan vuonna 1917
  • Insinööriliitto perustetaan vuonna 1919.
  • Suomen Teollisuusteknikkojen Liitto perustetaan vuonna 1925
  • Finlands Svenska Bankmannaförening perustetaan 16. marraskuuta 1931
  • Pankkimiesyhdistys perustetaan vuonna 1939
  • Tasavallan presidentin asetus insinöörinimikkeen käyttöön 1943
  • Kuntien Teknisten Liitto (KTL) perustetaan vuonna 1945
  • Suomen Työnjohtajaliitto sekä Valtion Laitosten ja Yhtiöiden Toimihenkilöliitto (VLTL) perustetaan vuonna 1945
  • Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto perustetaan 1946, myöhemmin vuodesta 1993 Toimihenkilökeskusjärjestö STTK
  • Yleinen Insinööriyhdistys -nimenmuutos vuonna 1946
  • Valtionrautateiden diplomi-insinöörit perustetaan 17. huhtikuuta 1950, aikaisemmin Rautatieteknikot.
  • Akateeminen Valtuuskunta perustetaan vuonna 1950, vuodesta 1954 AKAVA
  • Insinööriliitto ry -nimi käyttöön 1954
  • Suomen Satamatyönjohtajien Liitto (SSL), perustetaan 17. marraskuuta 1956, myöhemmin Ahtaus- ja Huolinta-alan Tekniset (AHT)
  • Henkisen Työn Keskusliitosta Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto (TVK) 1957
  • Säästöpankkialan Toimihenkilöiden Liitto perustetaan vuonna 1959
  • Yleistoimihenkilöt (YT) perustetaan vuonna 1968, myöhemmin Erityistoimihenkilöt (ET)
  • Pankkitoimihenkilöliitto perustetaan Pankkimiesliiton ja Säästöpankkialan Toimihenkilöiden Liiton fuusiossa vuonna 1968
  • Ensimmäinen työehtosopimus Faktoriliiton ja GTT:n välille vuonna 1971
  • Korkeakouluinsinöörien ja Arkkitehtien Keskusliitto (KAL) perustetaan vuonna 1972
  • Ylempien Toimihenkilöiden Neuvottelukunta (YTN) perustetaan vuonna 1973. YTN toimii nykyään nimellä Ylemmät Toimihenkilöt YTN r.y.
  • STTK:n Teknisten Liitto ja TVK:n Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto perustavat Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestön (TNK) 1989
  • Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto (TVK) ajautuu konkurssiin vuonna 1992, kun sen jäsenjärjestöt kieltäytyivät vastaamasta keskusliiton ja sen eräiden jäsenjärjestöjen omistaman sijoitusyhtiön, Vendito Oy:n, konkurssin johdosta sille langenneista veloista
  • Yksityisalojen Esimiehet ja Asiantuntijat YTY ry perustetaan 1992
  • vuonna 1945 perustettu Valtion Laitosten ja Yhtiöiden Toimihenkilöliitto VLTL liittyi Suomen Rahoitus- ja Erityisalojen ammattiliitto Suoraan vuonna 1999
  • 18. toukokuuta 2001 Teknisten liitto (TL), Suomen Teollisuustoimihenkilöliitto (STL), Rakennusteknisten ammattiliitto (RAL) ja Svenska Tekniska Funktionärsförbundet i Finland (STAF) perustavat Toimihenkilöunionin (TU)
  • Tietoliikenneliitto (TTL) liittyi Toimihenkilöunioniin 1. heinäkuuta 2004
  • Insinööriliitto ja Kuntien Tekniset fuusioituvat ja perustavat Uuden insinööriliiton vuonna 2006. Sittemmin kuntatekniset erosivat jälleen omaksi liitokseen.
  • Kelan toimihenkilöt ry 1. marraskuuta 2010 ja Alkoholialan Toimihenkilöt, ATH, liittyvät Palkansaajajärjestö Pardiaan 15. marraskuuta 2010
  • Toimihenkilöunioni TU ry ja Ammattiliitto Suora ry fuusioituvat 12. joulukuuta 2010 ja perustavat Ammattiliitto Pron

Toimihenkilöiden ja virkamiesten ammattiyhdistystoiminta aktivoitui erityisesti 1980-luvulla. Niiden asema palkkaneuvotteluissa vahvistui ja maassa koettiin muun muassa opettajien ja pankkitoimihenkilöiden lakko.

Juridinen problematiikka toimihenkilöiden määrittelystä muokkaa

Vaikka työsopimuslaki koskee kaikkia työntekijöitä, on polemiikkia synnyttänyt eri työntekijöihin ja eri toimihenkilöryhmiin sovellettavat eri työehtosopimukset (TES). Myös toimihenkilöiden määrittely on työsopimusjuridisesti osoittautunut haasteelliseksi: Työtuomioistuimessa on riitautettu useita toimihenkilöiden soveltamisalaan kuuluvia ay-liittojen välisiä kanteita. Yksityisellä sektorilla toimihenkilöiksi määritellyillä työntekijäryhmillä (toimihenkilöt ja ylemmät toimihenkilöt) on oikeus valita keskuudestaan omat luottamushenkilöt. Heihin sovelletaan eri työehtosopimusta (TES). Onko henkilö ylempi toimihenkilö vai toimihenkilö tulee lainsäädännöstä: Työsopimuslain 2 luvun 7 §:n ja työehtosopimuslain 4 §:n 2 momentin mukaisesti sovellettava työ-ehtosopimus määräytyy työtehtävien perusteella. Työehtosopimuksen soveltamisala ratkeaa henkilön työtehtävien ja nimenomaan tämän pääasialliseen toimenkuvaan kuuluvien tosiasiallisten työtehtävien ja niiden vaativuuden perusteella.

Riitaa korostaa eri ay-liittojen toimihenkilöitä koskevat työehtosopimusten sisällöt: toisilla toimihenkilöryhmillä on työehtosopimuksessa etuja, jotka toisilta toimihenkilöryhmiltä puuttuvat. Se, minkä ay-liiton soveltamisalan työehtosopimusta työnantaja noudattaa, sen ay-liiton jäseniksi järjestäytyvät kyseisen sopimuksen piiriin kuuluvat työntekijät. Riita on siis osin ay-järjestöpoliittinen. Ylempien toimihenkilöiden ja toimihenkilöiden ammattiliitot ovat sopineet tekemissään työehtosopimuksissa nk. soveltamisalasta, joka määrittää kehen henkilöön sovelletaan toimihenkilön ja kehen ylemmän toimihenkilön sopimusta (nk. ylärajanveto). Raja ei ole yksiselitteinen, ja siitä on paitsi oikeuskäytännössä riidelty toimihenkilöiden ja työnantajien kesken, myös julkisuudessa eri toimihenkilö ay-liittojen kesken (esim. Akavan YTN ja STTK:n Toimihenkilöunioni).

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • CD-Facta 2004. Elektroninen tietosanakirja. CD-Rom -levyke. WSOY. ISBN 951-0-28676-1.
  • Finlex. Valtion säädöstietopankki. http://www.finlex.fi.
  • Kauppinen, Timo (2000); Teknisten liitto 75 vuotta. Kirjapaino Jaarli. ISBN 951-9408-99-1.
  • Kevätsalo, Kimmo (1989): Taistelu sieluista. Näkökulma toimihenkilöliikkeen tulevaisuuteen. Hakapaino. Helsinki. 128 s. ISBN 951-8916-06-3.
  • Saukkonen, Pasi (2006) ja Timo Kauppinen: Suomen poliittinen järjestelmä. Osa 2.2. Poliittiset voimat. Etujärjestöt. WWW-sivu: http://www.valt.helsinki.fi/vol/spj/6etujarj/johdanto.html. Helsingin yliopisto. Valtiotieteellinen tiedekunta.
  • Åberg, Veijo (2001): Toimihenkilöiden aika. Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto 1967-2001. Gummerus Kirjapaino. Jyväskylä. 240 s. ISBN 951-96546-1-5.

Viitteet muokkaa

  1. CD-Facta
  2. CD Facta 2005

Aiheesta muualla muokkaa