Tiron merkit
Tiron merkit ovat kirjoitusmerkkejä, jotka muodostavat latinankielisen pikakirjoitusjärjestelmän. Järjestelmää alettiin käyttää Rooman valtakunnassa hiukan ennen ajanlaskun alkua, ja se säilyi käytössä 1000-luvun alkuun.[1]
Synty ja kehitys Rooman valtakunnassa muokkaa
Merkkien ensimmäisenä kehittäjänä pidetään Marcus Tullius Tiroa, joka oli Ciceron vapautettu orja ja toimi hänen sihteerinään.[2] Varhaisin tieto järjestelmän käytöstä on vuodelta 63 eaa., jolloin sillä kirjoitettiin muistiin Cato nuoremman pitämä puhe senaatissa.[3]
Tiron jälkeen merkkien kehittäjiksi mainitaan Isidorus Sevillalaisen 600-luvulta peräisin olevissa teksteissä Vipsanius, Philargius, Maecenaksen vapautettu orja Aquila sekä Seneca.[4] Nykyisin pidetään kuitenkin todennäköisenä, että myös Vipsaniuksen ja Senecan osalta kyse on ollut heidän vapautetuista orjistaan.[3] Antiikin ajalla merkit tunnettiin Senecan merkkeinä (notae Senecae), ja vasta vuonna 1550 ranskalainen tutkija Jacques Gohory nimesi ne Tiron merkeiksi (Tyronis notae[5]).[6]
Gallia ja frankkien valtakunta muokkaa
Tiron merkit säilyivät käytössä Galliassa ja frankkien valtakunnassa, sekä luostareissa että kuninkaiden kanslioissa. Uusi kukoistuskausi koettiin karolingien hallitsijakausilla 700- ja 800-luvuilla.[7] 800- ja 900-luvuilta peräisin olevien käsikirjoitusten perusteella merkkejä luotiin yhteensä n. 13 000.[8]
Lähteet muokkaa
- Boge, Herbert: Die Tironischen Noten – die römische Tachygraphie. Teoksessa Das Altertum, Band 12, Heft 1. Berliini: Akademie Verlag, 1966.
- Johnen, Christian: Allgemeine Geschichte der Kurzschrift. 4. painos. Berliini: H. Apitz, 1940.
- Mentz, Arthur: Die Tironischen Noten. Walter de Gruyter & Co, 1944.
- Mentz, Arthur: Geschichte der Kurzschrift. Heckners Verlag, 1949.