Thamugadi

roomalainen siirtokunta nykyisessä Algeriassa
(Ohjattu sivulta Timgad)

Thamugadi (myös Tamugadi, Thumugadi) oli antiikin aikainen kaupunki Numidiassa nykyisen Algerian alueella.[1][2] Se sijaitsi lähellä nykyistä, kaupungista nimensä perinyttä Timgadin kaupunkia.[3]

Thamugadi
Trajanuksen kaari ja Thamugadin muita raunioita.
Trajanuksen kaari ja Thamugadin muita raunioita.
Sijainti

Thamugadi
Koordinaatit 35°29′7″N, 6°28′8″E
Valtio Algeria
Paikkakunta Timgad, Batna
Historia
Tyyppi kaupunki
Ajanjakso n. 100 jaa.
Huippukausi n. 100430 jaa.
Kulttuuri antiikki
Valtakunta Rooman valtakunta
Alue Numidia
Provinssi Africa proconsularis
Aiheesta muualla

Thamugadi Commonsissa

Thamugadi oli Rooman siirtokunta, jonka perusti keisari Trajanuksen noin vuonna 100. Se oli merkittävä alueellinen keskus, ja sieltä valvottiin erityisesti Aurèsvuorilla asuneita heimoja. Vandaalien vuoden 430 ryöstöretken jälkeen kaupunki ajautui rappiolle, mutta Bysantin aikana vuonna 539 kaupungin ulkopuolelle rakennettiin linnoitus. Thamugadi hylättiin lopullisesti 700-luvulla. Raunioiden viereen perustettiin vuonna 1957 nykyinen Timgadin kaupunki, jonka nimi palautuu antiikin aikaisen kaupungin nimeen. Thamugadin arkeologinen kohde tunnetaan yleensä nykyisen kaupungin mukaan nimellä Timgad.

Thamugadin rauniot ovat loistava esimerkki roomalaisten käyttämästä ruutukaavoituksesta. Kaupunki kasvoi alkuperäisen ruutukaavoituksen yli jo 100-luvun puolivälissä, ja kaupungin ulkopuolella on muun muassa kylpylöitä, bysanttilainen linnoitus ja capitol. Kaupunkia halkoo keskellä aluetta risteävät kaksi pääkatua. T-risteyksen eteläpuolella on forum ja vielä sen eteläpuolella on 3 500 -paikkainen amfiteatteri. Muita merkittäviä rakennuksia ovat Trajanuksen kaari ja toinen tunnetuista roomalaisaikaisista julkisista kirjastoista.

Historia muokkaa

 
Thamugadi ja sen muinaisjäännökset.

Thamugadi sai alkunsa noin vuonna 100, kun keisari Trajanus päätti perusti colonia Marciana Traiana Thamugadin Legio III Augustan sotilaille ja veteraaneille. Kaupunki suunniteltiin alkujaan 15 000 asukkaalle, mutta se kasvoi pian alkuperäisen ruutukaavan yli.[4] Thamugadi laajeni jo 100-luvun puolivälin aikoihin, ja alkuperäisen alueen länsi- ja eteläpuolelle rakennettiin paljon julkisia rakennuksia. Septimius Severuksen hallintokaudella kaupunki kukoisti ja julkisten rakennusten lisäksi kaupunkiin nousi suuria yksityisiä rakennuksia.[5]

Thamugadi oli 100- ja 200-luvuilla merkittävä asemapaikka, jonka avulla roomalaiset pystyivät valvomaan Aurèsvuoria.[4] Thamugadi olikin osoittamassa alueella Rooman valtaa ja edistämässä roomalaisen kulttuurin levittäytymistä.[6] Thamugadista tuli 200-luvun puolivälissä myös merkittävä kristittyjen toiminnan keskus. Kaupungissa pidettiin jopa kirkolliskokous vuonna 397.[4]

Vandaalit tekivät kaupunkiin ryöstöretken vuonna 430, jolloin keskusvalta menetti otteensa kaupungista. Tämän jälkeen Aurèsvuorilta tulleet heimot ryöstelivät kaupungissa useaan otteeseen. Bysantin keisari Justinianus I elvytti Thamugadin 539, kun alkuperäisen kaupungin ulkopuolelle rakennettiin linnoitus, johon käytettiin rakennusmateriaalia roomalaisajan rakennuksista. Arabit hyökkäsivät kaupunkiin 600-luvulla, ja se hylättiin lopullisesti 700-luvulla.[4]

Thamugadin historiallisen kaupungin viereen perustettiin 1957 uusi Timgadin kaupunki, jossa oli vuonna 2008 11 827 asukasta.[7]

Thamugadin rauniot valittiin vuonna 1982 Unescon maailmanperintöluetteloon. Perusteluissa Thamugadin kaupunkiarkkitehtuurin nähtiin heijastavan Rooman valtakunnan tekniikkaa ja perinteitä, joita se käytti asuttaessaan nykyisen Algerian vuoristoalueita. Lisäksi Thamugadissa näkyy edelleen roomalaisten insinöörien kekseliäisyys tyypillisessä roomalaisessa pohjakaavassa ja monipuolinen arkkitehtoninen perintö kolmen vuosisadan roomalaisajalta.[5]

Kaupunki muokkaa

Kaava muokkaa

 
Thamugadin forumin sisäänkäynti.

Thamugadi suunniteltiin hyvin tarkkaan, ja sen kaava muistutti roomalaista sotilasleiriä, castraa. Toisin kuin esimerkiksi suunnittelemattomat Rooma ja Pompeji Thamugadin alkuperäinen kaupunki sijoitettiin neliönmuotoiselle alueelle, joka jaettiin neljään osaan kahden pääkadun, cardo maximuksen ja decumanus maximuksen avulla. Katuja reunustivat pylväskäytävät, ja ne kohtasivat alueen keskiosassa. Forum oli myös kaupungin keskellä. Neljä aluetta oli edelleen jaettu kortteleihin; julkiset rakennukset saattoivat käsittää useamman korttelin alueen.[6]

Kaupunki laajeni nopeasti alkuperäisen kaavan ulkopuolelle pohjoiseen, etelään ja länteen suuntaavien teiden varsille. Uudet alueet eivät enää noudattaneet alkuperäisen alueen ruutukaavaa.[8]

Rakennuksia muokkaa

 
Thamugadin amfiteatteri

Thamugadi rakennettiin kokonaan kivestä, ja rakennuksia korjattiin useaan otteeseen: Trajanuksen kaarta 100-luvun puolivälissä, itäistä porttia vuonna 146 ja läntistä porttia Marcus Aureliuksen aikana. Tiet päällystettiin suorakulmion mallisilla kalkkikivilaatoilla. Monet talot koristeltiin runsailla mosaiikeilla.[5]

Kaupungin pohjoisportin pohjoispuolella on suuri pohjoinen kylpylä. Se oli rakennettu symmetrisesti niin, että kuumat ja lämpimät huoneet olivat keskellä sijainneen kylmän ison altaan (frigidarium) reunoilla. Kylpylän vieressä on ison yksityisen villan jäännökset. Pohjoisportista pääsi kaupungin tärkeimmälle pohjois-etelä-suuntaiselle väylälle, cadrolle, joka oli 5 metriä leveä ja 180 metriä pitkä. Portin sisällä tien vasemmalla puolella oli yksi kaupungin 14 kylpylästä ja sen vieressä kristillinen kappeli. Ennen kaupungin keskuspistettä sijaitsee vielä viiden insulan kompleksi, joka muutettiin 300-luvulla julkiseksi kirjastoksi; toinen tunnettu roomalainen julkinen kirjasto sijaitsee Efesossa.[9]

Cardo päättyy T-risteykseen, josta pääsee itä-länsi-suunnan pääväylälle, decumanukselle. Risteyksen eteläpuolella on 50x43 metrin laajuinen forum, jota reunusti korinttilaiset pylväät, patsaat, temppeli, virastoja ja myöhemmin rakennettu basilika. Forumin eteläpuolella on 160-luvulla rakennettu amfiteatteri, johon mahtui 3 500 ihmistä. Nykyisen rakennuksen kunnostivat ranskalaiset arkeologit, sillä alkuperäisen amfiteatterin rakennusaineita käytettiin bysanttilaisen linnoituksen rakentamiseen.[9]

Kaupungin eteläpuolella on iso bysanttilainen linnoitus, joka rakennettiin pienen suojelupyhimykselle rakennetun pyhäkön tilalle. Linnoituksen sivut ovat 112 ja 67 metriä pitkiä, ja sen kalkkikivimuurit ovat 2,5 metrin paksuiset. Kaupungin länsipuolella puolestaan sijaitsee capitol, joka oli omistettu Juppiterille, Junolle ja Minervalle.[9]

Kaupungin laajennuttua läntisen portin ulkopuolelle länteen johtavalle tielle rakennettiin 200-luvun alussa uusi portti ja vanha portti korvattiin Trajanuksen kaarella. Kolmikaarisen rakennelman keskimmäinen kaari oli varattu sotavaunuille ja reunimmaiset kaaret jalankulkijoille.[9]

Lähteet muokkaa

  • Ham, Anthony & Luckhan, Nana & Sattin, Anthony: Algeria. Footscray, Victoria: Lonely Planey Publishing, 2007. ISBN 1-74179-099-9. Google-kirjat (viitattu 14.7.2013).
  • Kleiner, Fred S.: Gardner's Art Through the Ages. Boston, MA: Wadsworth, 2010. ISBN 978-0-495-79448-6. Google-kirjat (viitattu 14.7.2013).
  • Moffett, Marian & Fazio, Michael & Wodehouse, Lawrence: A World History of Architecture. London: Laurence King Publishing, 2003. ISBN 1-85669-353-8. Google-kirjat (viitattu 14.7.2013).

Viitteet muokkaa

  1. Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”THAMUGADI (Timgad) Algeria”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. Smith, William: ”Tamugadis”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. Thamugadi Pleiades. Viitattu 6.3.2023.
  4. a b c d Ham & Luckham & Sattin, s. 126.
  5. a b c Timgad UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 14.7.2013. (englanniksi)
  6. a b Kleiner, s. 184.
  7. La Commune de Timgad La Wilaya de batna. Arkistoitu 4.11.2012. Viitattu 14.7.2013. (ranskaksi)
  8. Moffett & Fazio & Wodehouse, s. 118.
  9. a b c d Ham & Luckham & Sattin, s. 127–128.

Aiheesta muualla muokkaa