Thulen lentotukikohta
Thulen lentotukikohta (engl. Thule Air Base tai Thule Air Base/Pituffik Airport) on Yhdysvaltain ilmavoimien pohjoisin tukikohta ja enklaavi Qaanaaqin kunnan sisällä Pohjois-Grönlannissa.
| Thulen lentotukikohta | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
|||||||||
| IATA-koodi | THU | ||||||||
| ICAO-koodi | BGTL | ||||||||
| Sijainti | Qaanaaq | ||||||||
| Koordinaatit | |||||||||
| Tyyppi | sotilaslentoasema | ||||||||
| Ylläpitäjä | Yhdysvaltain ilmavoimat | ||||||||
| Korkeus | 77 m | ||||||||
| Kiitotie | |||||||||
|
|||||||||
Tukikohta sijaitsee 1 118 kilometriä napapiiriltä pohjoiseen, 1 524 kilometriä pohjoisnavalta etelään ja noin 885 kilometriä magneettiselta pohjoisnavalta itään.
Thulen lentotukikohta sijaitsee aiemmin samalla paikalla sijainneen Dundasin kylän tilalla, ja kylä jouduttiin siirtämään Qaanaaqiin, kun tukikohtaa alettiin rakentaa. 1. tammikuuta 2005 tukikohdassa oli 235 asukasta.
Historia muokkaa
Ensimmäiset sotilasrakennukset Thuleen rakennettiin toisen maailmansodan aikana, kun Yhdysvallat oli vuonna 1941 ottanut Grönlannin suojelukseensa, koska saksalaiset olivat miehittäneet Tanskan.
Vuonna 1961 20 kilometriä tukikohdasta koilliseen rakennettiin ennakkovaroitusjärjestelmän tutka ”J-Site”. Thulen väkiluku on enimmillään ollut noin 10 000. Tammikuussa 1968 miehitys tukikohdassa oli alle 3 370. Thulesta tuli Air Force Space Command tukikohta vuonna 1982.
Vuonna 1965 yhdysvaltalaiset kertoivat tukikohdassa varastoidun ydinaseita ilman Tanskan hallituksen tietoa tai halua. Tammikuussa 1968 tukikohdasta noussut B-52-pommikone syttyi tuleen ja putosi jään läpi mereen 12 kilometrin päässä lentokentästä. Vetypommien pelastustyötä vaikeutti se, että meri ehti jäätyä uudelleen ennen niiden löytämistä. Nykyisin suurin osa materiaalista on siivottu.[1]
Thule, ja Grönlanti yleensäkin, on myös maailman nopeimpien tuulten koti. 8. maaliskuuta 1972 tuulen nopeudeksi mitattiin 333 km/h.[2][3] Kiinnostavaa on myös, että Thule on ainoa ilmavoimien tukikohta, jolla on hinaaja. Hinaajaa käytetään jäävuorten siirtämiseen pois rannikolta, pois saapuvien ja lähtevien lentojen tieltä.
Tukikohdassa sijaitsee myös vuonna 1954 rakennettu Radio Mast Thule, korkein rakenne (378,3 metriä) napapiirin pohjoispuolella, läntisellä pallonpuoliskolla.[4] Myös maailman pohjoisin syväsatama sijaitsee Thulessa.[5]
Lähteet muokkaa
- ↑ 1968: Radiation alert following B-52 crash BBC on This Day. Viitattu 27.7.2007. (englanniksi)
- ↑ Riordan, Pauline & Bourget, Paul G.: World Weather Extremes, s. 70. DIANE Publishing. ISBN 978-0-7881-1537-0. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Moore, G. W. K.: The March 1972 northwest Greenland windstorm: evidence of downslope winds associated with a trapped lee wave. Quarterly Journal of the Royal Meteorological Society, 2016, 142. vsk, nro 696, s. 1428–1438. doi:10.1002/qj.2744. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 29.9.2019. (englanniksi)
- ↑ Thule Radio Mast SkyscraperPage.com. Viitattu 29.9.2019. (englanniksi)
- ↑ 821st Air Base Group The official website for the Peterson Air Force Base. Viitattu 29.9.2019. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Thulen lentotukikohta Wikimedia Commonsissa
- Units of the 21st Space Wing USAF – Peterson Air Force Base. Viitattu 29.9.2019. (englanniksi)
- Drawings of Thule Radio Mast SkyscraperPage.com. Viitattu 29.9.2019. (englanniksi)*
- Thule Air Base (THU) World Airport Codes. Arkistoitu 11.4.2019. Viitattu 29.9.2019. (englanniksi)