Thorstein Veblen
Thorstein Bunde Veblen (alkuperäinen etunimi Torsten, 30. heinäkuuta 1857 – 3. elokuuta 1929) oli norjalais-yhdysvaltalainen sosiologi ja taloustieteilijä. Hän kuului institutionaalisen taloustieteen perustajiin. Veblen tunnetaan Yhdysvaltain talouden kriitikkona. Hänen tunnetuin teoksensa on Theory of the Leisure Class (1899, suom. Joutilas luokka, 2002).[1] Veblen on tunnettu myös siitä, että hän kutsui kapitalismin varhaisvaihetta saalistamisen kulttuuriksi[2].
| Thorstein Veblen | |
|---|---|
 Thorstein Veblen |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. heinäkuuta 1857 Wisconsin, Yhdysvallat |
| Kuollut | 3. elokuuta 1929 (72 vuotta) Palo Alto, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus | yhdysvaltalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Väitöstyön ohjaaja | William Graham Sumner |
| Oppilaat | Katharine Bement Davis |
| Tutkimusalue | sosiologia, taloustiede |
 Nimikirjoitus |
|
Elämänvaiheet muokkaa
Veblen syntyi Wisconsinin Catossa Norjasta tulleeseen perheeseen. Hän oppi englannin jo varhain naapureiltaan ja koulussa. Koulutaipaleen Veblen aloitti viisivuotiaana. Perhe oli menestyksekäs ja painotti kasvatuksessa koulutuksen ja kovan työn merkitystä, minkä on arveltu vaikuttaneen Veblenin työssä näkyvään joutilaisuutta paheksuvaan asenteeseen.
Veblen sai alemman korkeakouluasteen tutkinnon taloustieteessä Carleton Collegesta vuonna 1880 opettajanaan John Bates Clark, joka oli tuolloin vielä nuoren uusklassisen taloustieteen johtavia teoreetikkoja. Ylemmän tutkinnon Veblen suoritti Johns Hopkinsin yliopistossa filosofi C. S. Peircen johdolla. Tohtoriksi hän väitteli vuonna 1884 Yalen yliopistossa laissez-faire-talouspolitiikkaa kannattaneen William Graham Sumnerin johdolla. Ehkä tärkein intellektuaalinen vaikutus Vebleniin oli tähän aikaan Herbert Spencerillä, jonka työt käsittelivät evoluutioaspektien soveltamista yhteiskunnan tutkimiseen.
Opiskelun jälkeen Veblen vietti kuusi vuotta lueskellen itsenäisesti perheensä maatilalla, jossa hän toipui malariasta. Vielä tohtorinakin hän jatkoi akateemisia taloustieteen opintojaan James Laurence Laughlinin johdolla Cornellin yliopistossa vuosina 1891–1892. Vuonna 1892 Veblenistä tuli professori tuolloin uudessa Chicagon yliopistossa. Hän toimi samalla myös Journal of Political Economyn toimittajana. Vuonna 1906 hän meni töihin Stanfordin yliopistoon.[3] Tähän aikaan naimisissa ollut Veblestä levitettiin huhuja, että hänellä olisi ollut irtosuhteita muiden naisten kanssa. On arveltu, että huhujen tarkoitus oli vaikeuttaa ristiriitaisena hahmona tunnetun Veblenin uraa yliopistossa.
Vuonna 1911 Veblen siirtyi Missouri-Columbian yliopistoon taloustieteen laitoksen johtoon. Hän pysyi siellä vuoteen 1918, vaikkei erityisemmin pitänyt Missourista. Tuona vuonna hän muutti New Yorkiin ja The Dial -lehden toimittajaksi. Vuonna 1919 hän oli mukana perustamassa The New School for Social Research -nimistä oppilaitosta. Hän oli myös mukana Technical Alliance -liikkeessä, jonka tarkoitus oli soveltaa tieteellisiä keinoja hyvinvoinnin parantamiseen yhteiskunnassa. Vuosina 1919-1926 Veblen jatkoi kirjoittamista ja osallistui The New Schoolin toimintaan.
Veblen palasi 1927 Palo Altoon, jossa hän kuoli 1929.
Teoria joutilasluokasta muokkaa
Veblenin mukaan taloudellinen elämä ei ole utiliteetin vaan esihistoriallisilta ajoilta periytyvien sosiaalisten taipumusten ajamaa toimintaa. Hän teoretisoi oman aikana Yhdysvalloista ottamien esimerkkien avulla, että tämän päivän yhteiskunnasta suuri osa on mukaelmaa varhaisesta heimoelämästä. Veblenin mukaan ihmiset omaksuivat heimoelämän alussa tietynlaiset työnjaot. Korkeammat statusryhmät saivat yksinoikeuden sotaan ja metsästykseen, kun taas maanviljely ja ruoanlaitto nähtiin alempiarvoisina töinä. Hän väitti, että tämä liittyi heimojen välisiin valloitussotiin, joissa valloittajat antoivat palvelusmaisena koetut ja paljon työtä vaativat tehtävät alistetuille kansoille, kun taas tekivät itse väkivaltaiset työt. Sillä ei ollut merkitystä, että alempiarvoiset tehtävät olivat yhteiskunnan kannalta paljon tärkeämpiä.
Veblen kutsuu johtavaa luokkaa joutilasluokaksi. Hänen mukaansa tämä luokka teki jotain heimon hyvinvointia ylläpitävää työtä, mutta lähinnä symbolisessa mielessä. Esimerkiksi metsästys tuotti kyllä ruokaa, mutta oli tärkeydessä hyvin toissijaista verrattuna maanviljelyyn tai karjan hoitoon sekä näitä vähemmän vaivalloista. Lisäksi sotilaat, joita tarvittiin vain heimosotien aikana, säilyttivät joutilasluokan asemansa, vaikka he olisivat yhtä hyvin voineet osallistua palvelusmaisena pidettyyn työhön.
Joutilasluokka säilytti asemansa sekä suoralla että epäsuoralla pakottamisella. He esimerkiksi pitivät "kunnian" sodankäynnistä itsellään ja estivät alaluokkia omistamasta aseita ja opettelemasta taistelemaan. Yläluokka myös vahvisti alaluokan riippuvuutta itsensä olemassaolosta muiden heimojen uhkan ansiosta sekä myöhemmin uskontojen muodostuessa kuvitteellisten jumalten pelon avulla (Veblen laskee myös uskonnolliset johtajat joutilasluokkaan). Veblenin väittämä oli, ettei yhteiskunta koskaan pääse ohi tästä vaiheesta, vaan tämä tilanne vain saa historian kuluessa erilaisia muotoja ja ilmaisutapoja. Esimerkiksi keskiajalla vain aatelisto metsästi ja soti. Samoin nykyaikana fyysisempää työtä tekevät saavat yleensä vähemmän palkkaa kuin valkokaulustyöläiset.
Veblen esittelee kirjassaan nykyään yleiset käsitteet, kerskakulutus ja kerskaileva joutilaisuus. Hän määrittelee kerskakulutuksen rahan- ja resurssien tuhlaukseksi, jolla pyritään osoittamaan oma status muita korkeammaksi. Yksi esimerkki tästä ovat hopeiset ruokailuvälineet, joita käytetään vaikka halvemmat ruokailuvälineet maksavat vähemmän ja ovat käytössä yhtä hyviä tai jopa parempia. Viitattaessa tuotteisiin, joiden kysyntä kasvaa hinnan noustessa, puhutaan edelleen Veblenin hyödykkeestä. Kerskaileva joutilaisuus taas viittaa siihen, että ihmiset tuhlaavat aikaa oman korkeamman statuksensa osoittamiseksi. Esimerkiksi ollakseen "gentleman" miehen piti Veblenin aikaan opiskella filosofiaa ja korkeampia tieteitä, joilla ei sinänsä ollut taloudellista arvoa.
Siinä, missä valtavirran taloustiede näkee ihmisen "rationaalisena" ja "hyötyä" tavoittelevana, Veblen näkee ihmisen täysin irrationaalisena olentona, joka toimii oman sosiaalisen statuksensa kohottamiseksi välittämättä omasta onnellisuudestaan. Näitä toimintoja kuvaamaan hän käytti termiä "jäljitteleminen". Esimerkiksi omaa statustaan kohottaakseen ihmiset yrittävät matkia viiteryhmänsä arvostetumpia jäseniä. Esimerkki nykyajan elämästä ovat tietyt brändit ja kaupat, joita pidetään korkealuokkaisempina kuin muita, ja tällaisissa kaupoissa käydään ja ostetaan tällaisia tuotteita, vaikkei niihin olisi varaa ja vaikka saatavilla olisi halvempia vaihtoehtoja.
Ajatuskulkua jatkaen Veblen myös väittää liikemiesten olevan vain joutilasluokan viimeisin esiintymismuoto. Hän on sitä mieltä, että liikemiehet eivät tuota hyödykkeitä ja palveluita vaan ainoastaan liikuttelevat niitä ympäriinsä ja saavat samalla voittoa. Hän kirjoittaa, ettei moderni liikemies eroa heimoajan barbaarista sikäli, että hän käyttää taitavuutta ja kilpailussa auttavia kykyjä saadakseen rahaa muilta ja sitten elää saamansa saaliin turvin tuottamatta asioita itse.
Veblen mainitsee muutamia modernissa yhteiskunnassa esiintyviä teoriansa ilmauksia:
- Naisen alistaminen. Naisia käytetään kuten sotapalkintoja barbaarien aikaan. Kotivaimo on miehen onnistumisen merkki. Estämällä työskentelyn kodin ulkopuolella mies osoittaa statustaan vaimonsa tietoisen joutilaisuuden kautta ja käyttää rahaansa vaimoon kerskakuluttamisen kautta.
- Jalkapallon tapaiset urheilut voivat olla hyödyllisiä yhteisölle (esimerkiksi niihin liittyvän kuntoilun ansiosta), mutta myönteiset vaikutukset ovat pelkkä sivuvaikutus. Urheilun todellinen suosio liittyy siihen, miten sen avulla voi harjoittaa tietoista joutilaisuutta.
- Uskonto on kollektiivinen tietoisen kulutuksen ja tietoisen joutilaisuuden ilmaus. Kirkko on itsessään vain rakennustilan tuhlausta, ja papisto on ryhmä, jolle maksetaan siitä, että he tekevät jotain täysin hyödytöntä.
- Erilaiset maneerit ja etiketit ovat tietoiseen joutilaisuuteen liittyviä käytäntöjä ilman käytännön arvoa.
Veblenistä itsestään on sanottu, ettei hän piitannut asioista, jotka ovat yllä olevassa luottelossa.
Teokset muokkaa
- The Theory of the Leisure Class. New York: MacMillan, 1899. Teoksen verkkoversio. Myös: Project Gutenberg
- Joutilas luokka. The theory of the leisure class. Suomentanut Tiina Arppe ja Sulevi Riukulehto. Art House, 2002.
- The Theory of Business Enterprise. New York: Charles Scribner's Sons, 1904.
- The Instinct of Workmanship and the State of the Industrial Arts. New York: MacMillan, 1914. Teoksen verkkoversio.
- Imperial Germany and the Industrial Revolution. New York: MacMillan, 1915. Teoksen verkkoversio.
- An Inquiry into the Nature of Peace and the Terms of Its Perpetuation. New York: MacMillan, 1917. Teoksen verkkoversio. Myös: Project Gutenberg
- The Higher Learning In America: A Memorandum On the Conduct of Universities By Business Men. New York: B. W. Huebsch, 1918. Teoksen verkkoversio.
- The Place of Science in Modern Civilisation and Other Essays. New York: B. W. Huebsch, 1919. Teoksen verkkoversio. Project Gutenberg
- The Vested Interests and the Common Man. New York: B. W. Huebsch, 1919. Teoksen verkkoversio.
- The Engineers and the Price System. New York: B. W. Huebsch, 1921.
- Absentee Ownership and Business Enterprise in Recent Times: The Case of America. New York: B. W. Huebsch, 1923.
Lähteet muokkaa
- ↑ Otavan suuri Ensyklopedia, 10. osa (Turgenev-öljytalous), s. 7729, art. Veblen, Thorstein. Otava, 1981. ISBN 951-1-06271-9.
- ↑ https://link.springer.com/chapter/10.1057/9780230236721_62
- ↑ International Thorstein Veblen Association: A Brief Biographical Sketch
Aiheesta muualla muokkaa
- McMaster University: Archive for the History of Economic Thought (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)