Thomas Pacchalenius
Thomas (Tomas, Tuomas) Pacchalenius (12. huhtikuuta 1703 Vanaja – 26. tammikuuta 1784 Lohja) oli suomalainen pappi, jota epäiltiin valtiopetoksesta.[1]
Pacchaleniuksen vanhemmat olivat kappalainen Axel Pacchalenius ja Helena Florinus ja puoliso vuodesta 1736 Regina Roos (k. 1787). Hänet vihittiin papiksi 1734, Vanajan kappalainen hänestä tuli 1738 ja kirkkoherra 1740. Hän oli laajassa kirjeenvaihdossa Venäjällä asuviin tuttaviinsa ja sukulaisiinsa ja vuonna 1741 syttyneen Hattujen sodan aikana läheisissä tekemisissä venäläisten kanssa, mukaan lukien vallatun Hämeenlinnan komentaja. Vuonna 1748 Pacchalenius vangittiin epäiltynä valtiopetoksesta eli vehkeilystä Suomen irrottamiseksi Ruotsista ja liittämisestä Venäjän alaiseksi tasavallaksi. Hän oli vangittuna kaksi ja puoli vuotta, mutta Turun hovioikeus vapautti hänet perusteellisten tutkimusten jälkeen. Vuosien 1755–1756 valtiopäivät myönsi hänelle 3000 hopeataalaria hyvitystä vankeudesta. Hän sai myös rovastin arvon ja hänestä tuli Lohjan kuninkaallisen pitäjän kirkkoherra 1762.[1][2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Heikinheimo, Ilmari (toim.): Suomen elämäkerrasto, s. 567. Helsinki: WSOY, 1955.
- ↑ Kotivuori, Yrjö: Tomas Pacchalenius. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005. Viitattu 26.1.2013.
Aiheesta muualla muokkaa
- Juvelius, Einar Wilhelm 1930. Tuomas Pacchaleniuksen valtiopetosjuttu. Turku: Turun yliopiston julkaisuja, Sarja B Humaniora, osa 14. Uuden Auran Osakeyhtiön Kirjapaino. 317 s.
- Pohjolan-Pirhonen, Helge: Kansakunnan historia 1: heräävä kansakunta. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1967.