Thomas Cech
Thomas Robert Cech (s. 8. joulukuuta 1947 Chicago) on yhdysvaltalainen biokemisti. Hän sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1989 RNA:n katalyyttisten ominaisuuksien löytämisestä. Cech jakoi palkinnon Sidney Altmanin kanssa.[1]
| Thomas Cech | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. joulukuuta 1947 Chicago, Yhdysvallat |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot |
Kalifornian yliopisto (Berkeley) MIT |
| Instituutti | Coloradon yliopisto |
| Tutkimusalue | biokemia, RNA |
| Tunnetut työt | transkriptio soluissa, RNA katalysaattorina |
| Palkinnot |
 Nobelin kemianpalkinto |
| Aiheesta muualla | |
| experts.colorado.edu/display/fisid_103252 | |
Cech valmistui filosofian tohtoriksi Kalifornian yliopistosta Berkeleystä vuonna 1975. Samana vuonna hän siirtyi MIT:hen väitöskirjan jälkeisiä eli post doc-opintoja varten. Vuonna 1978 hän siirtyi Coloradon yliopistoon, jossa hän opetti kemiaa ja biokemiaa. Cech toimii edelleen Coloradon yliopistossa biokemian ja kemian professorina. Vuonna 2000 hän seurasi Purnell Choppinia Howard Hughesin lääketieteellisen instituutin presidenttinä.
Cechin päätutkimusalue on transkriptio soluissa. Hän tutki kuinka solujen geneettinen koodi siirretään RNA:han. Cech tutki yksisoluisen Tetrahymena thermophila -eläimen jakaantumista ja hän huomasi, että prosessoimaton RNA-molekyyli kykeni jakaantumaan itsestään. Tohtori Cech oli ensimmäinen, joka todisti, että RNA-molekyylit eivät ole pelkästään passiivisia geneettisen informaation kuljettajia, vaan niillä on myös katalyyttisiä ominaisuuksia ja ne voivat osallistua soluissa tapahtuviin reaktioihin. Muun muassa RNA katalysoi RNA:n muodostumista ja proteiinisynteesiä ribosomeissa. RNA:ta sisältäviä entsyymejä kutsutaan ribotsyymeiksi.
Lisäksi Cech on tutkinut telomeerejä. Tutkimusryhmineen hän on tutkinut erityisesti telomeraasin rakennetta ja sen toimintaa. Telomeraasin aktiivinen kohta sisältää käänteistranskriptaasia, entsyymiä, jota aiemmin luultiin olevan vain viruksissa. Telomeraasi on biokemiallisesti tärkeä entsyymi, koska se aktivoituu suurimmassa osassa ihmisen syövistä.
Lähteet muokkaa
- ↑ Autobiography (From Les Prix Nobel. The Nobel Prizes 1989, Editor Tore Frängsmyr, [Nobel Foundation], Stockholm, 1990) nobelprize.org. Viitattu 13.10.2012.