Theodor Bergelund
Theodor Bergelund (11. huhtikuuta 1838 Raisio – 28. tammikuuta 1895 Pariisi, Ranska) oli suomalainen juristi, esittelijäsihteeri ja valtioneuvos.[1][2]
Theodor Bergelundin vanhemmat olivat Raision kappalainen, varapastori Henrik Johan Bergelund (1807–1854) ja Karolina Wilhelmina Brundin (k. 1852). Hän pääsi ylioppilaaksi Turun kymnaasista 1858 ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1864 sekä molempien oikeuksien kandidaatiksi 1870. Bergelund sai varatuomarin arvon 1871.[1][2][3]
Bergelund oli Helsingin raastuvanoikeudessa rikosasiain notaarina vuodesta 1871 ja vuonna 1872 hänet nimitettiin senaatin valtionvaraintoimituskuntaan kanslistiksi sekä vuonna 1878 protokollasihteeriksi senaatin yleiseen kansliaan. Bergelund oli viimeksi senaatin yleisen kanslian esittelijäsihteerinä 1881–1891 eroten sitten virasta terveydellisistä syistä. Hän sai valtioneuvoksen arvon 1890. Viimeiset vuotensa Bergelund vietti heikon terveytensä vuoksi Etelä-Euroopassa ja hän asui viimeksi Pariisissa, missä hän kuoli tammikuussa 1895 ja haudattiin sinne.[1][2]
Bergelund oli vuoden 1872 valtiopäivillä lakivaliokunnan sihteerinä. Esittelijäsihteerinä ollessaan Bergelund valmisteli useita lakiehdotuksia, joista viimeisin oli ehdotus Suomen perustuslakien yhteensovittamisesta. Hän toimi useita vuosia Helsingin rahatoimikamarin puheenjohtajana. Bergelund perusti Helsinkiin myös tynnyreitä ja muita astioita valmistaneen tehtaan. Oleskellessaan vuonna 1892 Afrikassa Bergelund kirjoitti sieltä sarjan matkakirjeitä, jotka julkaistiin Uusi Suometar-lehdessä.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899 : Theodor Bergelund
- ↑ a b c d Uutisia Helsingistä, Uusi Suometar, 06.02.1895, nro 30, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Henrik Johan Bergelund. Verkkojulkaisu 2005. Luettu 16.7.2023.