Terveyskeskus
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: lähteistys heikkoa: viitteitä ei oikeastaan ole, siihen ainoaan kirjalähteeseenkään ei viitata |
Terveyskeskus on Suomessa terveydenhoidon perusyksikkö. Mikäli kunnalla ei ole varaa ylläpitää omaa terveyskeskusta, on kunnan lain mukaan velvollisuus tuottaa palvelu jollakin muulla tavalla, yleisin tapa on solmia erilaisia kuntayhtymiä, jotka pitävät yhdessä yllä terveyskeskusta. Terveyskeskus voi muodostua useista terveysasemista ja terveyskeskussairaaloista.
Kansanterveyslaissa kunnallisiksi kansanterveystyön tehtäviksi määritellään mm. kunnan asukkaille järjestettävät terveysneuvontapalvelut, sairaankuljetuspalvelut, sairaanhoitopalvelut, työterveydenhuolto ja hammasterveydenhuolto.
Taustaa muokkaa
Suomalainen terveyskeskusjärjestelmä on luotu kansanterveyslain myötä 1970-luvulla. Ongelmista huolimatta Suomen mallia pidetään kansainvälisesti edistyksellisenä. Esim. Englannissa ja Yhdysvalloissa ollaan hakemassa terveyskeskuksen tyyppisiä ratkaisuja sikäläisiin terveydenhuollon ongelmiin.lähde?
Terveyskeskus vastaa laaja-alaisesti koko perusterveydenhuollosta, ja siihen kuuluu lääkärinvastaanoton lisäksi mm. neuvola- ja kouluterveydenhuolto, kotisairaanhoito, terveyskeskusten sairaalat, hammashoito ja erilaiset terapiapalvelut. Erityisesti on kiitelty Suomen mallin moniammatillisuutta sekä tiivistä yhteyttä kunnan sosiaalitoimen kanssa. Terveydenhuollossa joudutaan tulevina vuosina tekemään laajoja uudistuksia väestön ikääntyminen, teknologian kehittymisen sekä työikäisen väestön määrän vähentymisen vuoksi. Monessa länsimaassa terveydenhuolto elää jo nyt yli varojensa, ja siitä huolimatta esim. potilasturvallisuutta vaarantavat laatuongelmat ovat tavallisia.
Terveysasemien lääkäripalveluiden ongelmat ovat valtakunnallisia. Yli 20 vuoden ajan terveyskeskuksissa työskentelevien lääkärien määrä on pysynyt samana (n. 3 500) tai jopa vähän laskenut samaan aikaan, kun erikoissairaanhoidossa, työterveyshuollossa ja yksityissektorilla on nähty kymmenien prosenttien kasvua lääkärimäärissä. Tehtäviä ja velvoitteita terveyskeskuksille on lisätty useampaan otteeseen, viimeisimpänä koulu- ja neuvolaterveydenhuollon asetus. Paremmin voiva väestön osa saa yhä useammin palvelunsa muualta kuin terveyskeskuksesta, mikä vaikuttaa terveyskeskustyön haasteellisuuteen ja myös vaikeuttaa rekrytointia. Päinvastoin kuin muut toimijat, terveyskeskus ei voi rajata tekemistään, vaan kaikki hoidon tarpeessa olevat on lain mukaan hoidettava.
Terveyskeskusten lääkärinpalveluiden ongelmien odotettiin pitkään hoituvan ns. omalääkärijärjestelmän kautta. Siinä yksittäiselle lääkärille annettiin vastuu n. 2 000 asukkaan väestöstä ja hänen tehtäväkseen jäi hoitaa ko. väestö mahdollisimman tehokkaasti ja laadukkaasti. Osa lääkäreistä pystyikin tämän tekemään, mutta järjestelmän heikkous oli sen epätasaisuus. Varsinkin isoissa kaupungeissa, missä yhä suurempi osa lääkäreistä on vaihtuvia nuoria lääkäreitä, potilaat saivat hyvin erilaista palvelua asuinpaikastaan riippuen. Samaan aikaan lääkärit väsyivät työajattomaan urakkamalliin ja puuttuvien lääkärien työn paikkaamiseen.[1]
Terveyskeskuksen henkilöstö muokkaa
Terveyskeskus on henkilöstöltään monipuolinen: siellä työskentelee samaan aikaan lääkäreitä, hammaslääkäreitä, psykologeja, terveydenhoitajia, sairaanhoitajia, lähihoitajia, sosiaalihoitajia, fysioterapeutteja, sairaankuljettajia sekä kuntohoitajia.
Henkilöstön palkkaus on yleensä ollut hieman sairaalahenkilöstön peruspalkkausta korkeampi, kun ei oteta vuorolisiä ja muita vastaavia lisiä huomioon.lähde?
Terveyskeskuksen yksiköt muokkaa
Terveyskeskuksessa tulee olla lääkäreiden ja hammaslääkäreiden ajanvaraus, kiireellisten potilaiden vastaanotto, terveyskeskuksen sairaala, laboratorio, röntgenosasto, kotisairaanhoidon yksikkö, terveydenhoitajien vastaanotto, hammashoitola, apuväline- ja sairaanhoitoyksikkö sekä ambulanssiasema. Terveyskeskuksen toimintoja on usein jaettu terveysasemiin, jotka tarjoavat perusterveydenhuollon palveluja omalla alueellaan.
Suomalainen terveyskeskusrakentaminen muokkaa
Vuoden 1972 kansanterveyslaista käynnistyi voimakas terveyskeskustilojen rakentamisvaihe, joka alkoi terveydenhoidoltaan heikoimmilta seuduilta Pohjois- ja Itä-Suomesta. Terveyskeskuksia suunniteltiin kuntien tai kuntainliittojen johdolla mutta lääkintöhallituksen ja rakennushallituksen ohjaamana, ja lopulliset päätökset teki sosiaali- ja terveysministeriö.[2]
Suunnittelussa pyrittiin tilojen monikäyttöisyyteen ja lyhyisiin etäisyyksiin toisistaan. Perinteisen yksikäytäväisen sairaalarakentamisen rinnalle tuli kaksikäytäväinen pohjatyyppi, jossa kahden rinnakkaisen käytävän väliset tilat olivat keinovalon tai kattoikkunoiden varassa. Monet vuodeosastot rakennettiin alkuun liian pieneksi, kun niiden suunnitteluohje saatiin aikaan vasta 1980-luvulla. Siinä kiinnitettiin huomiota myös tilojen viihtyisyyteen, mikä näkyy 1980-luvun vaihtelevampana suunnitteluna 1970-luvun rationaalisen betonielementtirakentamisen jälkeen. Vuodeosastojen kodinomaisuudessa suuntaa näytti Arkkitehtitoimisto 8 Studion (mm. Ilmari Lahdelma ja Rainer Mahlamäki) suunnittelema Hausjärven terveysasema ja vanhainkoti (1986).[2]
Terveyskeskuksia suunnittelivat usein sairaalarakentamiseen perehtyneet arkkitehdit, kuten Veijo Martikainen, Erkki Helamaa, Helge Railo sekä Jaakko ja Veli Paatela. Eniten terveyskeskuksia piirsivät Into Pyykkö, Veikko Voutilainen ja Pekka Terävä sekä Suunnittelukeskus Oy ja kaupunkien omat suunnittelijat.[2]
Muuta muokkaa
Terveyskeskuksia on hyvin eri kokoisia, ja niiden palvelutaso ja tarjoamat erityislääkärien palvelut vaihtelevat suuresti paikkakunnittain. Suomeen perustettiin ensimmäiset terveyskeskukset 1970-luvulla kansanterveyslain toimeenpanemiseksi.[3] Sitä ennen oli ollut kunnansairaaloita ja kunnanlääkäreitä yksityissektorin lisäksi. Suomessa oli vuonna 2000 yhteensä 270 terveyskeskusta, joissa työskenteli yli 3 000 lääkäriä.[4]
Terveyskeskuksissa on ajoittain ollut puutetta henkilöstöstä, mikä on välillä johtunut todellisesta pätevän ja koulutetun henkilöstön puutteesta, välillä terveyskeskustyön aliarvostuksesta koulutettujen piirissä ja aivan ilmeisesti myös kunnallistalouden ongelmista.
Laissa Kainuun maakuntahallintokokeilusta on vastuu terveydenhuoltopalveluiden järjestämisestä siirretty kunnilta maakunnalle, mutta rahoitusvastuu on kunnilla.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Olli Simonen: Kodin uusi Lääkärikirja. Valitut Palat, 2006. ISBN 951-584-667-6.
Viitteet muokkaa
- ↑ Espoon kaupunki, Sosiaali- ja terveyslautakunta, Esityslista 22.09.2011, Asianro 12[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c Ihatsu, Sanna: Terveyttä kaikille – terveyskeskukset 1970-luvulta 1990-luvulle, s. 56–57. Museovirasto, 2014. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 6.1.2018).
- ↑ Tampereen yliopiston täydennyskoulutuksen historia
- ↑ Lääkäriliitto
Aiheesta muualla muokkaa
- Terveyskeskukset (kunnat.net)
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suomen terveyskeskuksia Wikimedia Commonsissa
