Terry Gilliam
Terence Vance ”Terry” Gilliam (s. 22. marraskuuta 1940 Minneapolis, Minnesota[1]) on brittiläinen elokuvaohjaaja ja Monty Python -komediaryhmän ainoa alkuperältään ei-brittiläinen jäsen. Hänelle myönnettiin erikois-BAFTA vuonna 1970 ja BAFTA:n kunniajäsenyys vuonna 2009.[2]
.jpg)
Ura muokkaa
Gilliam opiskeli poliittista historiaa Occidental Collegessa Los Angelesissa. Hän toimi 1960-luvun alkupuolella Help-nimisen lehden toimittajana ja freelance-kuvittajana New Yorkissa, kunnes muutti Britanniaan.[3] Hän aloitti uransa animaattorina ja sarjakuvantekijänä.
Muutettuaan Englantiin Terry Gilliam työskenteli lastenohjelman "Do Not Adjust Your Set" animaattorina vuosina 1968–1969. Ohjelmassa esiintyivät myös tulevat pythonit Eric Idle, Terry Jones ja Michael Palin. Ohjelman aikana Gilliam loi erilaisia animaatiosekvenssejä, jotka toivat ohjelmaan oman ainutlaatuisen visuaalisen ilmeensä.
Vuodesta 1969 vuoteen 1974 Gilliam oli jäsenenä Monty Pythonin lentävä sirkus -ryhmässä heti sen perustamisesta lähtien. Aluksi hänet mainittiin vain animaattorina, ja hänen nimensä ilmestyi lopputeksteissä erikseen muiden viiden jäsenen jälkeen. Myöhemmin hänet tunnustettiin ryhmän täysjäseneksi. Hänen animaationsa toimivat usein linkkeinä sketsien välillä ja määrittelivät ryhmän visuaalisen kielen myös muissa medioissa, kuten LP-levyjen ja kirjojen kansissa sekä ryhmän elokuvien alkutekstijaksoissa.[4] Gilliamin omaleimaisissa animaatioissa yhdistyivät pehmeät värit ja omituiset, pulleat muodot erilaisiin taustoihin ja liikkuviin kuviin, jotka olivat usein leikelty vanhoista valokuvista, pääasiassa viktoriaaniselta ajalta. Gilliam esiintyi myös joissakin Lentävän sirkuksen sketseissä.
Sarjan päätyttyä Gilliam jatkoi osana Python-ryhmää sen elokuvien parissa, joista ensimmäisen Monty Pythonin hullu maailma (1975) hän ohjasi yhdessä Jonesin kanssa. Hänen ensimmäinen kokonaan oma ohjaustyönsä oli Jappervokki (1977), joka muistutti vielä huomattavasti Python-huumoria ja jossa esiintyi pythoneista Michael Palin ja (pienemmässä roolissa) Terry Jones. Pythonien viimeisen elokuvan Elämän tarkoitus (1983) jälkeen Gilliam keskittyi uraansa elokuvaohjaajana.
Elokuvan Brazil – tämän hetken tuolla puolen (1985) menestyksen myötä Gilliam sai mahdollisuuden tehdä suuremman budjetin elokuvan Paroni von Münchhausenin seikkailut (1988), josta kuitenkin tuli taloudellinen floppi vaikka kriitikoiden vastaanotto oli hyvä[5]. Gilliamin seuraava työ oli jälleen pienellä budjetilla tehty Fisher King (1991), jossa hän säilytti omintakeisen tyylinsä ja aukaisi itselleen ovet Hollywoodiin. Gilliam sai luvan ohjata elokuvan 12 apinaa (1995), johon hän sai haalittua suuren budjetin ja kuuluisia Hollywood-näyttelijöitä. Gilliamin omintakeinen tyyli teki elokuvasta menestyksen, eikä hänen ohjaajan lahjojaan enää epäilty. Vuonna 1998 Gilliam ohjasi elokuvan Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa muuntaen kulttimaineessa olleen Hunter S. Thompsonin gonzotyylin romaanin omaperäiseksi elokuvaksi.
Terry Gilliam on vieraillut Suomessa vuonna 1998 Sodankylän elokuvajuhlilla.[6]
Gilliamin ohjaaman elokuvan The Man Who Killed Don Quixote tuotanto kohtasi useita haasteita, ja projekti kesti kokonaisuudessaan miltei 30 vuotta.[7] Elokuvan sai lopulta ensi-iltansa vuonna 2018.
Yksityiselämä muokkaa
Terry Gilliamilla oli vuodesta 1968 alkaen Yhdysvaltojen ja Britannian kaksoiskansalaisuus, kunnes hän luopui synnyinmaansa kansalaisuudesta vuonna 2005 vastalauseena presidentti George W. Bushin politiikalle[8][7].
Gilliam avioitui vuonna 1973 maskeeraaja ja puvustaja Maggie Westonin kanssa, joka on työskennellyt monissa Monty Pythonin ja Gilliamin tuotannoissa. Heillä on kolme aikuista lasta, jotka ovat esiintyneet monissa isänsä elokuvissa.[9]
Filmografia muokkaa
Terry Gilliam on ohjannut seuraavat elokuvat:[10]
- Monty Pythonin hullu maailma (Monty Python and the Holy Grail, yhdessä Terry Jonesin kanssa, 1975)
- Jappervokki (Jabberwocky, 1977)
- Rosvoja, rosvoja (Time Bandits, 1981)
- Brazil – tämän hetken tuolla puolen (1985)
- Paroni von Münchhausenin seikkailut (The Adventures of Baron Munchhausen, 1988)
- Fisher King (1991)
- 12 apinaa (Twelve Monkeys, 1995) – inspiraatio elokuvaan tuli Chris Markerin lyhytelokuvasta Kiitorata (La Jetée).
- Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa (Fear and Loathing in Las Vegas, 1998)
- Grimmin veljekset (The Brothers Grimm, 2005)
- Tideland (2005)
- The Imaginarium of Doctor Parnassus (2009)
- The Zero Theorem (2013)
- The Man Who Killed Don Quixote (2018)
Lähteet muokkaa
- ↑ Terry Gilliam Elonetissä.
- ↑ Gilliam to get Bafta fellowship news.bbc.co.uk. 3.2.2009. Viitattu 29.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Pendergast, Tom & Pendergast, Sara (toim.): International Dictionary of Films and Filmmakers, Vol. 2: Directors, 4th edition, s. 376. St. James Press, 2000. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 29.5.2015). [vanhentunut linkki]
- ↑ BBC: Monty Python's Flying Circus www.bbc.co.uk. Viitattu 26.4.2024. (englanniksi)
- ↑ The Adventures of Baron Munchausen Rotten Tomatoes. Viitattu 31.3.2012.
- ↑ https://msfilmfestival.fi/historia
- ↑ a b Römpötti, Harri: Legendaarinen tarina Don Quijotesta pääsi vihdoin valkokankaalle – uskomattomat ”kiroukset” vaanivat elokuvaa 30 vuoden ajan Ilta-Sanomat. 28.7.2019. Viitattu 31.12.2020.
- ↑ Morgan, David: Terry Gilliam Sounds Off Showbuzz. 6.10.2006. Arkistoitu 27.5.2008. Viitattu 29.2.2024.
- ↑ Marriage is no laughing matter when you're a Python Express. 3.5.2009. Viitattu 29.2.2024.
- ↑ Terry Gilliam Rakkautta ja anarkiaa. Viitattu 18.9.2014. [vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Terry Gilliam Wikimedia Commonsissa
- Terry Gilliam Elonetissä.
- Terry Gilliam Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
Kirjallisuutta muokkaa
- Gilliam, Terry & Thompson, Ben: Gilliamesque : A Pre-Posthumous Memoir : TG’s Bio(Degradable) Autography : A Singular Person's First First Person Singular Palin-Dromic Biograph : My Me, Me, Me Memoir. HarperDesign, 2016. ISBN 9780062563637.
- Gilliam on Gilliam, toim. Ian Christie. Sarja: Directors on Directors, Faber 1999) ISBN 9780571202805